Lähellä huonoa vitsiä näytti olevan myös tämän Heikkilän tarinat. Mies puhuu ravintoterapeuttien armeijasta ja ravintoterapeuttien koulutuksesta, vaikka ravintoterapeutti ei ole mikään laillistettu tutkinto. Et voi opiskella missään oikeassa opinahjossa ravintoterapeutiksi, vaan ne ovat niitä juttagustafsbergejä, jotka voivat ymmärtää jotain ravitsemuksesta tai olla ymmärtämättä. Kuka vain voi kutsua itseään ravintoterapeutiksi, vaikka Apilas ja SKN.
Heikkilä tyrmää rasvan käytön vähentämisen samalla argumentilla kuin monet muutkin saman agendan ajajat: "sokerit ne vasta vaarallisia ovatkin". Kyllä, mutta kuka on väittänyt muuta? Tämä rasvapuolue rakentaa aina sokerista olkiukon, vaikka en muista yhdenkään pekkapuskan koskaan kehottaneen ketään syömään sokeria. Se, että ravitsemussuosituksissa kehotetaan täysjyvävalmisteiden syömiseen, perustuu ennen muuta näiden tuotteiden sisältämien kuitujen ja hivenaineiden tarpeellisuuteen. Ei kukaan ole käskenyt syömään leipää erityisesti siksi, että siitä saisi hiilihydraatteja, vaikka tokihan niitäkin tarvitaan; toiset enemmän, toiset vähemmän. Valkoista leipää, joissa ei hiilareiden lisäksi juuri muuta olekaan, ei ole Suomessa suositeltu koskaan.
"Sokeri on vähärasvaisten tuotteiden perusraaka-aine. On todettu selvästi, että kevyttuotteisiin lisätty sokeri lisää sydänkuolemia". Johan on taas tekstiä.
En ole huomannut, että vähärasvaisissa leikkeissä, juustoissa, kermoissa tai rasvattomassa maidossa olisi lisättyä sokeria! Mistä tuo mies puhuu?
Vähärasvaisuus ei ole myöskään automaattisesti ole mikään kevyttuotteen synonyymi. Kevyttuotteeksi kutsutaan tuotetta, josta on vähemmän kaloreita kuin perustuotteesta. Riippuu kokonaan tuotteesta, päästäänkö tähän vähentämällä rasvaa vai sikeria vai molempia. Jos rasva korvataan sokerilla tai päinvastoin, kyseessä ei ole kevyttuote. Ei kukaan ole sellaista väittänytkään. Aistin tässä tarkoituksellista käsitteiden sekoittamista.
Ei perus Coca Colassa ole rasvaa, mutta ei se silti mikään kevyttuote ole. Kokiksessa on runsaasti sokeria, jota vastaan Heikkilä hyökkää, mutta käykin kesken kaiken keinotekoisten makeutusaineiden, kuten aspartaamin kimppuun. Voihan sitä tietysti vastustaa molempia, mutta eihän siinä ole mitään uutta. Yhdessäkään ruoka-aineympyrässä ja lautasmallissa en ole nähnyt virvoitusjuomia enempää sokerilla kuin aspartaamillakaan maustettuna.
Sitten Heikkilä ottaa kohteekseen lisäaineet, kuten natriumglutamaatin. Kyseessähän on yhdensorttinen suola, jota esiintyy monissa ruoissa luonnostaan; mm. maidossa, lihassa, sienissä ja tomaateissa. Jostain syystä lisäaineista terveyshaittoja aiheuttavat ihmisille vain ne, jotka on lisätty valmistusvaiheessa ja nekin vain silloin, kun anttiheikkilät tietävät niitä siellä olevan. Pelkästään puolukasta löytyy viittä eri e-koodia, mutta puolukkaa vastaan ei näy mitään ristiretkiä. Kuten Tiede-lehden päätoimittaja tässä taannoin totesi: itse nautin mieluummin makkarassani pienen määrän nitraattia kuin botulismin.
Ylipäätään ruokailussa, kuten elämässä yleensäkin, pitäisi muistaa kohtuus. Kun syö monipuolisesti ja kohtuudella kaikkea paitsi selkeästi epäterveellisiksi todettuja asioita, kuten kärpässieniä tai itselle allergisoiviksi tai muuten sopimattomiksi todettuja tuotteita (gluteiini keliaakikoille) niin enempään vouhotukseen ei ole aihetta.
Toisaalta kukin saa tietysti vouhottaa, jos huvittaa, mutta ei tietysti ole oikein hyväksi, jos kovin paljon johtaa ihmisiä harhaan.
