Olisko nyt niin että Katainen ja jopa Arhinmäki päätti erota uransa huipulla. Nyt kun pakollisia säästöjä aletaan ajamaan niin huipulla ei ole ehkä kiva olla......

Miten politiikkaan noustaan.

Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Vasemmistoliiton kansanedustaja Kari Uotila. Aikanaan nuori mies tuli levysepän hommiin Värtsilän telakalle. Mukava ja sosiaalinen kaveri opittiin telakalla tuntemaan rauhallisena ja asioita tarkkaan puntaroivana miehenä, josa tarvittaessa löytyi jämäkkyyttä ja määrätietoisuuttakin. Kaverit ehdottivat häntä luottamusmieheksi. Valittiin. Kun pääluottamusmiehen tehtävä vapautui, häntä pyydettiin asettumaan ehdolle. Hänet valittiin. Myös pääluottamusmiehen vastapuoli, työnantajan edustajat arvostivat asiallista miestä.

1992 Uotilaa pyydettiin asettumaan ehdolle kunnallisvaaleissa. Hyvää mainetta kerännyt mies sai hyvin ääniä ja valittiin Vasemmistoliiton edustajaksi Espoon valtuustoon, jossa hänen havaittiin olevan harkitseva ja rakentava, mutta tarvittaessa kyllin luja mies, joka omaksui uusia asioita ehkä paremminkin kuin koulupohjan perusteella olisi arvannut.

Häntä pyydettiin asettumaan ehdolle eduskuntaan. "No enhän minä nyt sinne.... minun paikkani on telakalla, omieni joukossa, duunareita puolustamassa, laivoja vientiin rakentamassa."

Mutta lopulta hän suostui, kun kannatusta ilmeni yli puoluerajojen. Kaikki telakalla halusivat Uotilan eduskuntaan. Jopa toimitusjohtaja Saarikangas puhui alaisensa puolesta ja tarjosi vaalitukea. "Siellä sinä Kari pystyt ajamaan telakoiden ja rautakourien asiaa vieläkin paremmin kuin täällä!"

Kansan tukea löytyi. Kampanjassa oli hyvä henki ja paljon vapaaehtoisia. Hieno mies meni eduskuntaan, että heilahti. Vaalivalvojaisissa olivat tunteet pinnassa. Mutta sitten alkoi arki.

Uotila ei ollutkaan enää yksi meistä; levyseppä-hitsaaja Masan telakalta, vaan kansanedustaja; tuo turhanaikainen niljake, laiskotteleva omanedun tavoittelija, joka ei saa muuta aikaan kuin palkankorotuksia, taksiseteleitä ja muita etuja itselleen. Tavallisen kansan kurjasta arjesta tuo ylipalkattu, veronmaksajien rahoilla elosteleva, pahantahtoinen pelle ei tiedä mitään, eikä kai haluakaan tietää.

Jösse on tavoittanut loppuhuipennuksessaan jotain politiikan yleisön syvistä tunnoista...