Jotain tarttis tehdä,onhan Suomessa euroopan lyhtyikäisimmät lehmät.
Mistä johtuu ? onko meillä niin heikko karjaaines vai hoitajat niin ammattitaidottomia ?

Osa tästä johtuu tilastointitavasta. Suomessa puhutaan karjan elävien eläinten keski-iästä ja Euroopassa poistettujen keski-iästä 

Mutta.... Kyllähän Suomen ongelma on mun mielestä jaloissa. Ja jalkojen haavaumissa. Usein lehmien iän näkee nopeimmin jaloissa olevien haavaumien vakavuudesta  1. Kausi karvainen, toinen kausi karvaton ja kolmantena ruvella 

Parsipeti+ 5 milliä kutterinpurua näyttää hiovan kintereitä aika rajusti.

Lainaus käyttäjältä: mää vai - 01.04.14 - klo:12:07

Lainaus käyttäjältä: JD6630 - 31.03.14 - klo:22:04

Siis noihin ei lisäillä kuiviketta ollenkaan päivittäin vain käytkö paikkaamassa pahasti paskaantuneet paikat?

Joo ei lisätä ja paikkausta saa tarvittaessa vedettyä sieltä etupäästä. Kerran viikossa lisätään se 3-4 kauhallista turvetta ja aikaa tähän menee n. 15 min.

Montako eläintä on kuivitettavana?

Itsellä on nyt lieteallas ja 800mm rumpuputkesta tehty kuilu jo valmiina, lalmekin raapat on tilattu ja lannan olis tarkotus valua omalla painolla joten se lannanpoiston toimivuus vähän arveluttaa jos kuiviketta menee paljon..

40 parsipaikkaa, loput vinopohjalla tai poikimakarsinassa. En usko, että tällä kuivituksella paska liikkuisi edes noin isosta putkesta ilman mekaanista apua. Paska on meilläkin senverran notkeata ettei läjiä juuri näy.

Lainaus käyttäjältä: Terminator II - 31.03.14 - klo:11:20

jenkkilässä lehmät on suuria holsteinia ja vielä tasakokoisia.

Lehmistä saa tasakokoisia karjanjalostuksella. Yksilöllisellä korjaavalla parituksella saa sekametelisopan

Se Pohjois-Amerikan tasapäistäminen ei ole kokonaan jalostusta, se on sitä että huonoilta lähtee nirri pois ajoissa eikä suomalaiseen malliin että "kattellaan jos se kehittyy". Kanadan ayrshiren tasaisuuskin on tätä tasapäistämistä eli habitukseltaan ei-toivotut menee tiloille mitkä eivät esittele eläimiä, eivätkä välttämättä ole edes tuotostarkkailussa jolloin ne huonot ovat poissa tilastoista.

Lainaus käyttäjältä: SAS - 01.04.14 - klo:18:27

Jotain tarttis tehdä,onhan Suomessa euroopan lyhtyikäisimmät lehmät.
Mistä johtuu ? onko meillä niin heikko karjaaines vai hoitajat niin ammattitaidottomia ?

Osa tästä johtuu tilastointitavasta. Suomessa puhutaan karjan elävien eläinten keski-iästä ja Euroopassa poistettujen keski-iästä 

Mutta.... Kyllähän Suomen ongelma on mun mielestä jaloissa. Ja jalkojen haavaumissa. Usein lehmien iän näkee nopeimmin jaloissa olevien haavaumien vakavuudesta  1. Kausi karvainen, toinen kausi karvaton ja kolmantena ruvella 

Parsipeti+ 5 milliä kutterinpurua näyttää hiovan kintereitä aika rajusti.

Tämä on erityisen mielenkiintoista, nyt kun mainitsit nuo jalat niin olen samaa mieltä että monilla suomalaisilla tiloilla lehmät kävelee arkaillen, onko ruokinnassa liikaa tärkkelystä vaan mistä moinen johtuu?

Tuohon SAS:n kysymykseen suomalaisten lehmien huonoudesta tai viljelijöiden ammattitaidottomuudesta. En osaa tuohon vastata yks kantaan, mutta oletan että se on monen asian summa. Maidontuotanto on muutunut kovaksi bisnekseksi missä vaaditaan managementtia, se on monelle peräkamarin pojalle aika uus asia ja lisäksi kun isoista karjamaista tulee koko ajan tietoa lisää lehmien olosuhteista ja jalostuksesta niin miten sitten osataan sitä soveltaa meidän oloihin. On tässä haasteita.

Ohra on sikojen ruokaa ei naudan kuin vähäisessä määrin.

Meanwhile in Russia Suomessa:

Ihan uusiinkin pihatoihin makuualustaksi pannaan parin sentin kumimatto... Ei siis EDES mitään parsipetiä. Vanhoihin lietelantaparsinavetoihin tuskin uskaltaa edes kurkata...

Hupsista keikkaa, meikäläisistä teknohässäkkänavetoista valtaosa on suunniteltu päin persettä. Käytäville ei mahdu koneilla kuivittamaan, ja vaikka mahtuisikin, niin ei mennä, koska ropotti, lehmät on edessä, ei voi ajella. Kuiviketta kanniskellaan ämpärillä tai saavilla, puoli ämpäriä per otus per päivä. Vaikkei sitä ropoa olisikaan hankittu, niin saahan sen homman vielä ryssittyä (ks. eka lause!) jättämällä odotusalueen rakentamatta. Samat haitat kuin ropon kanssa, ilman hyötyjä. 

Jos joku onnistuukin rakentelemaan kuivikestopparin parren takaosaan ja vielä kuskaamaan riittävän määrän tavaraa parsiin, niin viimeistään homma kaatuu automaattiseen lannanpoistoon. Vaikka parressa olisi minkälainen takalaita hyvänsä, niin kyllä sitä kuiviketta tulee käytävälle luultavasti enemmän, kuin mihin Puuha-Petterin akku riittää. Jos riittääkin, niin hetken päästä on tavara kuilussa vähemmän valuvaa.

Mitä enemmän näen suomalaisia navetoita, sitä enemmän pidän amerikkalaisista. Onneksi tuli ennen omaa projektia kierrettyä muutakin, kuin paikallisia makkara-kahvipeijaisia... 

Meillä on navetta ja parret  niin perseestä kuin olla voi ilman minkäänlaista kaunistelua. Oli alkuun ne hiekkaparret ja siitä sitten erehdyksen ja kokeilun kautta tultu tähän päivään. Nyt parsissa betoni pohja ja puruja kuivikkeina aika runsaasti. Käytävät betonia, lanta bobilla lantalaan. Navetoitten välissä kulkukäytävä, missä epätasaisuutta, portaita, mutkia ja jyrkkä nousu parsinavetasta. Eläinlääkärit kuorossa laulavat, että tuo tappaa lehmät. Nyt meillä on mennyt se ensimmäinen lehmä jalan loukkaantumiseen rymytessä kiimassa pihatossa. Lehmiä 40 vuorollaan kierrossa ja melkein neljän vuoden aikana. Minä uskaltaisin väittää, että tuo kulkukäytävä pitää lehmän jalkalihaksista huolta, kun ne siitä menevät neljä kertaa päivässä. Kunto paranee ja lihasten koossa pitävä voima on parempi.  Kun meille on nyt tullut näitä eläimiä tasaiselta alustalta, niin ensimmäiset päivät ne varoo ja horjuu kulkiessaan, mutta viikon päästä mennään jo kuin vanha tekijä.
Kaikki jotka ovat olleet paikalla lehmien tullessa lypsylle ovat ihmetelleet lehmien kulkua. Nyt olenkin ajatellut seuraavalle eläinlääkärille laittaa lehmät tulemaan sitä parjattua kulkukäytävää, niin näkee, miten hyvin lehmä siinä loppujen lopuksi toimii.
Nyt hoetaan mantrana sitä, että lehmä tekee maidon maatessaan, mutta kait sen jonkin aikaa pitää seisaallaankin olla, että kerkiää sen evään sinne kupuunsa ahtaa, että on mitä märehtiä.

Jos ja kun haluataan käyttää runsaasti kuiviketta lietejärjestelmässä, niin välimallin paskaa joutuu liottamaan jollain tapaa vedellä. Suuressa maailmassa navetta on pituuskaadolla ja ylämäenpuolella on isot säiliöt, joihin pumpataan separoinnin tuloksena syntynyt nesteosa. Sillä huuhdellaan käytävät. Meikäläinen omassa pienessä hiehonavetassa, jossa lietejärjestelmä (kiitos kaheksankytluvun), mutta runsas kuivitus turpeella, joutuu huuhtelun sijaan tyytymään "tarviketalon" uppopumppuun (joita menee kaksi talvessaan) ja ajastimeen, jolloin lietesäiliöstä saa nestekierron kuiluihin. Yllättävän vähän on tarvinnut manuaalisesti kuiluja sekoitella kuivikemäärään nähden. Ja hiehot ei siis enää asu parressa vaan makoilevat tyytyväisenä entisellä kulkukäytävällä turvepatjalla. Ritilöiden päällä olevilla kumimatoilla ei halua kukaan vapaaehtoisesti pötkötellä. Käsityötähän tuo karsinan putsaus on, mutta ketäänhän ei koskaan kiinnosta viljelijän hyvinvointi.