Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
  • Tavallinen aihe

Aihe Tuet 2015--->  (Luettu 90826 kertaa)

-SS-

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 19865
  • Rauta ei valita eikä voima kuvia palvele - Ford
Vs: Tuet 2015--->
Aika harhainen pitää olla, jos suomalainen vaikka 500 ha:n maantieviljelytila, kuitenkin maailmanmitassa pieni preeriakasveien ja bulkkilihantuottaja, kuvittelee oikeasti olevansa kannattavan stetsonranchin pitäjä ilman tukia. Kaikissa hömppäheinätukituomitsemisissa on takana se oman kannattamattoman maataloudenharjoittamisen etuoikeuden korostaminen muihin kannattamattoman maatalouden harjoittajiin verrattuna.

Yksistään maissi 14-16 t/ha, USA keskisato 10800 kg/ha, kahden sadon vehnä-soijapapu  3,5 tn talvivehnää, 3,5 tn typpeä sitovaa soijapapua (siis saman vuoden aikana !), ja tämä on yleinen trendi suurissa viljantuottajamaissa, jotka ovat etelämpänä kuin Suomi.

Jotenkin Suomessa luullaan itserakkaasti, että täällä kun ostaa satotykki Laureatea ja alkaa sato virtaamaan, niin muualla ei tehtäisi satojen hyväksi mitään ?






Venäjän samanlaiset vilja-aukeat ovat vasta tulossa Yarasensorviljelyyn.

-SS-

ja101

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 5107
  • Kouvola, Kymenlaakso
Vs: Tuet 2015--->
Aika harhainen pitää olla, jos suomalainen vaikka 500 ha:n maantieviljelytila, kuitenkin maailmanmitassa pieni preeriakasveien ja bulkkilihantuottaja, kuvittelee oikeasti olevansa kannattavan stetsonranchin pitäjä ilman tukia. Kaikissa hömppäheinätukituomitsemisissa on takana se oman kannattamattoman maataloudenharjoittamisen etuoikeuden korostaminen muihin kannattamattoman maatalouden harjoittajiin verrattuna.

Yksistään maissi 14-16 t/ha, USA keskisato 10800 kg/ha, kahden sadon vehnä-soijapapu  3,5 tn talvivehnää, 3,5 tn typpeä sitovaa soijapapua (siis saman vuoden aikana !), ja tämä on yleinen trendi suurissa viljantuottajamaissa, jotka ovat etelämpänä kuin Suomi.

Jotenkin Suomessa luullaan itserakkaasti, että täällä kun ostaa satotykki Laureatea ja alkaa sato virtaamaan, niin muualla ei tehtäisi satojen hyväksi mitään ?






Venäjän samanlaiset vilja-aukeat ovat vasta tulossa Yarasensorviljelyyn.

-SS-
Eikö löytynyt vastausta? En mä kysynyt mitään siitä on se suomen vaikka suurin tila maailman mittakaavassa mitään tai että vaikka täällä metsitettäisiin joka ainut hehtaari niin heiluttaako se isoa laivaa mihinkään, edes EU:n kokoluokassa? Jään edelleen odottamaan vastausta, että kuinka se tukien imurointi näkyy siinä, että tavaraa tulee myös siltä tilalta markkinoille. Niinkuin Alpo asian totesi jo aiemmin niin siellä missä sato tuotetaan suomessakin niin tukieurot ovat pienimmät. Väitän tietäväni jotain tuosta sikojen pidosta niin 2015 moni sikatila jäi ympin ulkopuolelle. Tehokastuotanto ei vain sopinut enää yhteen ympin ja siitä saatavien eurojen kanssa. Se, että tilanne on vain siitä kiristynyt niin voisi luulla, että muutamalla tilalla on ehkä kuitenkin mietitty sitä, että olisiko vain kannattanut ottaa ne tarjotut eurot ja laskea vaikka niitten eläintenpidon intesiteettiä.
Kyliltä kuultua.... "maatalous vaatii välillä kovempaa ryyppäämistä"...

alpo10

  • Vieras
Vs: Tuet 2015--->
Joo, ei se kansantalouden ongelma ole tuo pellon hinta, vaan omasta mielestäni tämä alan verenvaihdon hidastuminen. Se on ongelma pidemmän päälle, kun ei ole uusia, alan ulkopuolelta tulevia tuulettamassa "kenttää".

Menee tietysti vähän semantiikaksi, mutta varsinainen maataloustuki eli perustuki+viherryttämislisä on se, mikä varsinaisesti on tarkoitettu maataloustuotteiden hinnanalennuskorvaukseksi. Se ympäristökorvausjärjestelmä eli maataloustukipolitiikan ns. kakkospilari pitää taas sisällään niiden maatalouden positiivisten ulkoisvaikutusten (ympäristönsuojelu laajasti ottaen, alkuperäisrotutuet, eläinten hyvinvointikorvaukset ym.) tukemisen, joita vastaan ei periaatteessa tarvitakaan ruuan tuotantoa. EU:n sisällä perustuki on tiukkaan säädelty, kansallisesti on haettu kaikki mahdollisuudet tuon kakkospilarin tukien maksamiseksi. Niiden ehtojen määrittäminen taas sellaiseksi, että toiminnalla olisi suora yhteys ruuantuotantoon (maatalouden perimmäinen olemassaolon oikeutus), on hankalaa. Ellei mahdotonta. Siksi ollaan tässä missä ollaan. Esim. naapurimaassamme Ruotisissa EI olla aktiivisesti haettu mitään lisämaksamismahdollisuuksia ja tukitasot ovatkin merkittävästi meikäläistä alhaisemmat. Hyvä vai huono, riippuu lausunnonantajan intresseistä. 

Uutta tukikautta ja sen detaliikkaa valmistellaan kovaa vauhtia. Kunhan Brysselistä tulee selkeät raamit, alkaa yksityiskohtien valmistelu. Nyt on aika vaikuttaa, käytännössä "se" vuosi aina joka seitsämäs vuosi tapahtuvasta väännöstä.
Ruotsin tukimalli on yksinkertainen, huono vai hyvä, siitä voi olla montaa mieltä. Jotenkin noloa, että vuosi sitten syksyllä tekivät vielä provokaation, kun täällä oli märkyyden vuoksi pulaa rehuviljasta. Miksi sen laivan piti tulla juuri Ruotsista, jota sitten suurella joukolla mentiin vastaan ja paheksuttiin?

Uuden tukikauden valmistelu on kampaviinerien kulutushuippua. Jokaisessa kokouksessa tehdään vähän viilauksia tukiehtoihin, jotka näyttäytyvät taas ruohonjuuritasolle aika kummajaisina. Meneillään oleva kausi on kyllä ollut tämän EU-historian sekavin. Ensin tuli nippu toimenpiteitä, sitten rajoituksia niihin ja lopulta peruutuksia, jokainen tukivuosi on erilainen ja ilmeisesti päättyy vielä melkein katastrofiin. Yksinkertaisella laskukaavalla, jossa tukimäärä jaetaan vuosilla ja hehtaareilla tuottaisi ehkä hyvän tuloksen, mutta olisi äärimmäisen tylsä. Ja aina löytyy niitä, jotka tahallaan ymmärtää tukijärjestelmän väärin. Esimerkiksi jos luomuvehnän satoa edeltää kaksi latausvuotta, niin tukisumma on noin 2000€/ha (3x660€), kun tavanomaisessa, vuosittain satoa korjattavassa, tuki on 500€/ha. Jos puitu vehnäsato olisi yhtäsuuri, niin toisessa tuki on nelinkertainen kiloa kohti... näin sitä järjestelmää ymmärretään väärin :)

ja101

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 5107
  • Kouvola, Kymenlaakso
Vs: Tuet 2015--->
Ruotsin tukimalli on yksinkertainen, huono vai hyvä, siitä voi olla montaa mieltä. Jotenkin noloa, että vuosi sitten syksyllä tekivät vielä provokaation, kun täällä oli märkyyden vuoksi pulaa rehuviljasta. Miksi sen laivan piti tulla juuri Ruotsista, jota sitten suurella joukolla mentiin vastaan ja paheksuttiin?

Uuden tukikauden valmistelu on kampaviinerien kulutushuippua. Jokaisessa kokouksessa tehdään vähän viilauksia tukiehtoihin, jotka näyttäytyvät taas ruohonjuuritasolle aika kummajaisina. Meneillään oleva kausi on kyllä ollut tämän EU-historian sekavin. Ensin tuli nippu toimenpiteitä, sitten rajoituksia niihin ja lopulta peruutuksia, jokainen tukivuosi on erilainen ja ilmeisesti päättyy vielä melkein katastrofiin. Yksinkertaisella laskukaavalla, jossa tukimäärä jaetaan vuosilla ja hehtaareilla tuottaisi ehkä hyvän tuloksen, mutta olisi äärimmäisen tylsä. Ja aina löytyy niitä, jotka tahallaan ymmärtää tukijärjestelmän väärin. Esimerkiksi jos luomuvehnän satoa edeltää kaksi latausvuotta, niin tukisumma on noin 2000€/ha (3x660€), kun tavanomaisessa, vuosittain satoa korjattavassa, tuki on 500€/ha. Jos puitu vehnäsato olisi yhtäsuuri, niin toisessa tuki on nelinkertainen kiloa kohti... näin sitä järjestelmää ymmärretään väärin :)
En tunne ruotsin järjestelmää, yritän pysyä perillä tästä meidän järjestelmästä, mutta monessa muussa asiassa voitaisiin kyllä ottaa oppia ruotsalaisista. En mä niistä muuten niin välitä ja ovat prkl parempia jääkiekossakin..

Tollaseen yksinkertaiseen malliin jossa katsotaan paljon rahaa on käytössä ja minkä verran hehtaareja on jakamassa ja kuinka monelle vuodelle se pitää saada riittämään niin taitaisi olla liian vaikea suomalaisille päättäjille ymmärtää. Siinähän voisi vaikka joutua työttömäksi. Eikä tuohon saada mitään hienoja ympäristö systeemejä sisällytettyä.
Kyliltä kuultua.... "maatalous vaatii välillä kovempaa ryyppäämistä"...

Don Essex

  • Konkari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 1541
Vs: Tuet 2015--->
Paljon kiinnostavaa asiaa tässä keskustelussa. Joitakin kysymyksiäkin jotka alkoivat kiinnostaa.

Ensinnäkin ja101, Luomukorvaus:
Luonnonmukaisen tuotannon korvaus on korvausta luonnonmukaisen tuotantotavan noudattamisesta
aiheutuvista kuluista ja tulonmenetyksistä. http://www.mavi.fi/fi/tuet-ja-palvelut/Documents/Luonnonmukainen%20tuotanto%20taustamateriaali%202015.pdf

Miten niin tuo peltokasvipalkkio ei ole lisännyt tuotantoa? Rypsillä ja rapsilla ei juurikaan ole kasvanut, johtuen luultavasti ongelmista tautirintamalla ja heikentyneestä hintatasosta. Saattaa kuitenkin olla, että lisätuki on pitänyt viljelyalaa edes tuolla tasolla Sama koskee ruista. Ilmeisesti noiden kasvien kohdalla lisätuki on valunut ainakin osittain heikentyneeseen tuottajahintaan. Siis ostajat ovat itse tyrineet markkinat.

Herneen viljelyala on Luken mukaan kasvanut vuoden 2000 5200 hehtaarista vuoden 2018 9600 hehtaariin. Parhaimmillaan hernettä viljeltiin 2015 12300 ha. Härkäpavun viljely taas 2009 2300 hehtaarista 2017 22000 hehtaariin. Minusta palkkiot näyttäisivät ainakin osaltaan lisänneen viljelykiinnostusta. Toki markkinahinnoillakin on varmaan ollut oma vaikutuksensa. Nuo herneen alat hain luken tilastoista pavun tiedot ovat tästä: https://www.luke.fi/futurecrops/fi/viljely/harkapavun-viljely/

Mistähän tuo tieto, ettei palkokasvipalkkio 90e/ha ei oli lisännyt tarjontaa niin paljon kuin siihen on mennyt euroja? Olisi kyllä minustakin tuo lisähinta mieluisampi keino lisätä tuotantoa, mutta entä jos siihen innostutaan niin, että sitä tuotetaan liikaa. Seurauksena lisähinta pois ja lisäksi markkinahinnat alas. Näinhän kävi kerääjäkasvien ja suojavyöhykkeiden kanssa kun niistä maksettiin pinta-alatukena liikaa, eikä määrää rajoitettu. Palkokasvien osalta homma näyttäisi minusta onnistuneen ihan hyvin.

Näyttäisi siltä, että kaipaat tehokkuutta? Tehokkuus on kuitenkin suhteellista. https://www.toinenmielipide.fi/tehokkuus-on-itsepetosta/
Voisin tehdä jalkakyykkyjä tehokkaasti työpäivän. Olisin tehokkaasti kohottanut kuntoani, mutta talouden tehokkuus on ollut surkea. Tuotannollisestikaan en ole tilaani kehittänyt kovinkaan tehokkaasti. Toisaalta vaikkapa viljelysuunnitelmaa tehdessä ei kunto olisi juurikaan tehostunut, mutta tilan kannattavuuteen ja tuotantoon vaikutus voi olla erittäinkin tehokasta.
Olisivatko suojavyyöhykkeet ehkä tehokkaita vesistöjen ja Itämeren ravinnehuuhtoutumien hillitsijöitä. Voisivatko kerääjäkasvit ja talviaikaiset kasvipeitteisyydet mahdollisesti parantaa maan rakennetta ja lisätä maan hiilipitoisuutta. Tarkoitus ainakin on ollut tällainen. Nuo tuet ovat siis ehkä olleet hyvinkin tehokkaita niiden "ostajien" kannalta. Luonnonhoitopellot ovat ehkä keskittyneet huonoimmille lohkoille mutta niiden lohkojen viljantuotanto on silti pois bulkkimarkkinoilta. Varsinkin kun niillä huonommilla lohkoilla kuitenkin viljeltäisi eniten rehukauraa, josta on muutoinkin eniten ylituotantoa. Ja vähiten vientikysyntää.

Minusta missään ei edes haluta taata eri tuotteiden markkinoille tuloa erikseen Kuitenkin, jos jonkin tuotteen viljelyä erityisesti tuetaan, on tukien ehtona kyseisen kasvin tai tuotteen viljely. Täydentävissä ehdoissa mainitaan: "Muokkaa, lannoita ja kylvä tai istuta viljelty pelto ja pysyvien kasvien ala tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että on mahdollista saada aikaan tasainen itäminen ja kasvusto". Tämähän tarkoittaa sadonkorjuuvelvoitteen puuttumisesta huolimatta, että kasveja viljellään. Ja aika harvassa ovat ne viljelijät, jotka viljelevät edes suhteellisen kunnolla ja jättävät sitten sadon tahallaan korjaamatta. Kyllä se rahanahneus houkuttelee puimaan ja myymäänkin lopulta.

Ja vielä tuohon: "Jään edelleen odottamaan vastausta, että kuinka se tukien imurointi näkyy siinä, että tavaraa tulee myös siltä tilalta markkinoille."
Tukien imuroinnilla ei ole merkitystä tavaroiden markkinoille tuloon. Eikä sillä myöskään päättäjien mielestä näyttäisi olevan sitä tavoitettakaan. Tärkeimpiä asioita näyttäisi olevan huoltovarmuus ja työllisyys. Huoltovarmuus vaikuttaisi olevan jossain määrin klisee, mutta se on kuitenkin melkoisen tärkeä puolustuspoliittinen ja yhteiskuntarauhaa ylläpitävä asia. Työllisyydelläkin on varmasti merkitystä. Jos maatalous loppuisi olisi nopeasti ainakin 100000 työtöntä lisää. Tuokin on varovainen arvio. Löytyykö sitten, kun kylät ovat kuolleet, mitenkään tekijöitä ja majoitusta niille metsäalankaan töille ja tekijöille, jotka tällä hetkellä näyttävät kannattelevan koko suomen taloutta ja hyvinvointia.

Mitä tuolla tuottteiden tulolla tilalta markkinoille siis on merkitystä. On kyllä, mutta muut asiat saattavat vaikuttaa jopa enemmän.

Oma mallini olisi seuraavanlainen: Kaikelle peltoalalle maksetaan sama tuki. Sen päälle laitetaan toimia, joita valtio "ostaa". Edellisen tukikauden lopussa tehtäisi alustava hinnasto eri asioille ja sitten pyydettäisi viljelijöiltä tarjouksia aloista, joilla asioita toteutetaan. Vähän niinkuin talviaikainen kasvipeitteisyys ja muutkin syysilmoituksella ilmoitettavat asiat nyt toimivat. Valtio sitten poimii tarjouksista tehokkaimmat ja "ostaa" ne toimet. Esimerkiksi suojavyöhykkeet. Viljelijä tarjoaa peltolohkojaan tai lohkojen osia suojavyöhykkeiksi. Sitten ELY valitsee tehokkaimmat kohteet vesistöjen kannalta ja ostaa ne. Näinhän periaatteessa edellisellä kaudella jo olikin, mutta korvausta nostettiin ja rajausta helpotettiin liikaa ja kaikki halukkaat päästettiin mukaan. Surkeaa valmistelua. Valvonta olisikin sitten hieman monimutkaisempi juttu, mutta rahallisesti asia olisi hallinnassa. Hinta tällaisesta suojavyöhykkeestä voisi olla niin kova, että kaikkia kiinnostaisi ja tarjontaa olisi. Sitten valittaisi tehokkaimmat.

Samalla tavalla valtio ostaisi luomua, hiilensidontaa, ravinteiden tasapainoista käyttöä yms. Malli olisi suhteellisen yksinkertainen ja tavallaan markkinaehtoinenkin. Voitaisi maataloustuotteiden lisäksi tai sijasta myydä arvoja tai ympäristönsuojelua. Toki itsekin löydän mallista ongelmiakin.

Täytyy sanoa, että on ihan kiinnostavaa selvitellä asioita ja kirjoittaa tänne. Ehkä kuitenkaan ei niin tehokasta... Toisaalta tietoakin tämä agronettikin on tulvillaan tuon jauhamisen lisäksi, joten ehkä tästä on joillekin jotain hyötyäkin. Ajanvietettä ainakin.
Don Essex

-SS-

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 19865
  • Rauta ei valita eikä voima kuvia palvele - Ford
Vs: Tuet 2015--->
Tätä yllä kirjoitettua minäkin olen yrittänyt sanoa.

Tuotantomäärän mukainen tuotantotuki on vahvasti korruptoiva tuki. Rajoituksia, lannoiteveroja, markkinoimismaksuja, kiintiöitä, pärstäkertoimia, toisten peltojen ja viljelylupien sosialisointihalua, ministeriökaveripäätöksiä, puoluemandaatteja. Kaikkea tätä tulisi mukaan sillä hetkellä, kun tuotantotuet tulisivat täysimääräisenä takaisin. Jos esimerkiksi sokerin tuotantotuki maksettaisiin vain Lapin Lääniin, näkisimme hetken kuluttua vieläkin vaikeampaa sokerinviljelyä kuin tähän asti.  Ivalon pellot peittyisivät lämmitettyihin sokerijuurikaskasvihuoneisiin, mitä suurempia, sitä suurempi tuettu liikevaihto ja tulo. Tuotantotuet ohjaavat paljon voimakkaammin typeryyksiin kuin pinta-alatuet, koska mitä enemmän rahankiimoissaan tuottaa, sitä enemmän tukia. Tuotantopanosten rajahyöty kasvaa äärimmäisen kannattavaksi. Ilman rangaistusveroja tai lannoitekieltoja, taivas rajana. Sitten jos ja kun kun se suuri rahasato epäonnistuu, korvattava tappiokin on suuri.

Maataloustuotteiden kuljetus erilaisten rajojen yli ja jopa läänistä toiseen pitäisi tulla ankaran luvanvaraiseksi. Valvonta pitää kohdistaa siihen, että samaa tukikiloa ei laskuteta monta kertaa, muunnteta todellisia satoja tukisadoiksi, tai tuoda maailmanmarkkinahintaista tavaraa rajan yli "täällä tuotetuksi".

-SS-

Viimeksi muokattu: 03.12.18 - klo:20:06 kirjoittanut -SS-

SKN

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 52000
  • Keulamerkki-Erkki ja tähdet
Vs: Tuet 2015--->
Tätä yllä kirjoitettua minäkin olen yrittänyt sanoa.

Tuotantomäärän mukainen tuotantotuki on vahvasti korruptoiva tuki. Rajoituksia, lannoiteveroja, markkinoimismaksuja, kiintiöitä, pärstäkertoimia, toisten peltojen ja viljelylupien sosialisointihalua, ministeriökaveripäätöksiä, puoluemandaatteja. Kaikkea tätä tulisi mukaan sillä hetkellä, kun tuotantotuet tulisivat täysimääräisenä takaisin. Jos esimerkiksi sokerin tuotantotuki maksettaisiin vain Lapin Lääniin, näkisimme hetken kuluttua vieläkin vaikeampaa sokerinviljelyä kuin tähän asti.  Ivalon pellot peittyisivät lämmitettyihin sokerijuurikaskasvihuoneisiin, mitä suurempia, sitä suurempi tuettu liikevaihto ja tulo. Tuotantotuet ohjaavat paljon voimakkaammin typeryyksiin kuin pinta-alatuet, koska mitä enemmän rahankiimoissaan tuottaa, sitä enemmän tukia. Tuotantopanosten rajahyöty kasvaa äärimmäisen kannattavaksi. Ilman rangaistusveroja tai lannoitekieltoja, taivas rajana. Sitten jos ja kun kun se suuri rahasato epäonnistuu, korvattava tappiokin on suuri.

Maataloustuotteiden kuljetus erilaisten rajojen yli ja jopa läänistä toiseen pitäisi tulla ankaran luvanvaraiseksi. Valvonta pitää kohdistaa siihen, että samaa tukikiloa ei laskuteta monta kertaa, muunnteta todellisia satoja tukisadoiksi, tai tuoda maailmanmarkkinahintaista tavaraa rajan yli "täällä tuotetuksi".

-SS-

AB-alueelta apetta Ceelle ja ceeltä maitutuotteita nälkäsille etelänvetelille paluukuormana, MTK:n rakentama ikiliikkuja on todellisuutta..... Kai?

Kotimaisia metsän antimia jo vuodesta nolla.. http://psyvault.net/viewtopic.php?f=8&t=430

https://vimeo.com/31482159

ja101

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 5107
  • Kouvola, Kymenlaakso
Vs: Tuet 2015--->
Paljon kiinnostavaa asiaa tässä keskustelussa. Joitakin kysymyksiäkin jotka alkoivat kiinnostaa.

Ensinnäkin ja101, Luomukorvaus:
Luonnonmukaisen tuotannon korvaus on korvausta luonnonmukaisen tuotantotavan noudattamisesta
aiheutuvista kuluista ja tulonmenetyksistä. http://www.mavi.fi/fi/tuet-ja-palvelut/Documents/Luonnonmukainen%20tuotanto%20taustamateriaali%202015.pdf
Eikö tavallisessa tuotannossa tule sitten kuluja? Homma ollut varmasti järkevä silloin kuin tuotteiden hinnat olivat lähempänä toisiaan. Nyt luulisi tuon hintaeron kompensoivan kulut tai ei luulisi vaan ainakin laskelmat näyttää siltä. Oletuksena, että pelto kasvaa muutakin kuin juolavehnää.

Lainaus
Miten niin tuo peltokasvipalkkio ei ole lisännyt tuotantoa? Rypsillä ja rapsilla ei juurikaan ole kasvanut, johtuen luultavasti ongelmista tautirintamalla ja heikentyneestä hintatasosta. Saattaa kuitenkin olla, että lisätuki on pitänyt viljelyalaa edes tuolla tasolla Sama koskee ruista. Ilmeisesti noiden kasvien kohdalla lisätuki on valunut ainakin osittain heikentyneeseen tuottajahintaan. Siis ostajat ovat itse tyrineet markkinat.

Herneen viljelyala on Luken mukaan kasvanut vuoden 2000 5200 hehtaarista vuoden 2018 9600 hehtaariin. Parhaimmillaan hernettä viljeltiin 2015 12300 ha. Härkäpavun viljely taas 2009 2300 hehtaarista 2017 22000 hehtaariin. Minusta palkkiot näyttäisivät ainakin osaltaan lisänneen viljelykiinnostusta. Toki markkinahinnoillakin on varmaan ollut oma vaikutuksensa. Nuo herneen alat hain luken tilastoista pavun tiedot ovat tästä: https://www.luke.fi/futurecrops/fi/viljely/harkapavun-viljely/

Mistähän tuo tieto, ettei palkokasvipalkkio 90e/ha ei oli lisännyt tarjontaa niin paljon kuin siihen on mennyt euroja? Olisi kyllä minustakin tuo lisähinta mieluisampi keino lisätä tuotantoa, mutta entä jos siihen innostutaan niin, että sitä tuotetaan liikaa. Seurauksena lisähinta pois ja lisäksi markkinahinnat alas. Näinhän kävi kerääjäkasvien ja suojavyöhykkeiden kanssa kun niistä maksettiin pinta-alatukena liikaa, eikä määrää rajoitettu. Palkokasvien osalta homma näyttäisi minusta onnistuneen ihan hyvin.
Ajatus ei perustu muuhun kuin siihen, että 2015 oli kova meuhkaaminen kotimaisesta valkuaisesta, niinkuin ennen sitä ja ajoittain sen jälkeenkin. Kuitenkin palkokasvit ainakin jääneet marginaaliksi eikä niistä oikeasti ole korvaamaan tuontisoijaa kuin pienessä osassa rehuja. Työtä tietysti tehdään kokoajan ja tilanne on parantunut, mutta taitaa ne rehun tarvitsijat loppua aiemmin. Tietysti nykyään eläintenpito ei ole enää mitenkään hyväksyttävääkään vaan parempia olisi jos härkäpavut menisi suoraan leivän päälle...

Lainaus
Näyttäisi siltä, että kaipaat tehokkuutta? Tehokkuus on kuitenkin suhteellista. https://www.toinenmielipide.fi/tehokkuus-on-itsepetosta/
Voisin tehdä jalkakyykkyjä tehokkaasti työpäivän. Olisin tehokkaasti kohottanut kuntoani, mutta talouden tehokkuus on ollut surkea. Tuotannollisestikaan en ole tilaani kehittänyt kovinkaan tehokkaasti. Toisaalta vaikkapa viljelysuunnitelmaa tehdessä ei kunto olisi juurikaan tehostunut, mutta tilan kannattavuuteen ja tuotantoon vaikutus voi olla erittäinkin tehokasta.
Olisivatko suojavyyöhykkeet ehkä tehokkaita vesistöjen ja Itämeren ravinnehuuhtoutumien hillitsijöitä. Voisivatko kerääjäkasvit ja talviaikaiset kasvipeitteisyydet mahdollisesti parantaa maan rakennetta ja lisätä maan hiilipitoisuutta. Tarkoitus ainakin on ollut tällainen. Nuo tuet ovat siis ehkä olleet hyvinkin tehokkaita niiden "ostajien" kannalta. Luonnonhoitopellot ovat ehkä keskittyneet huonoimmille lohkoille mutta niiden lohkojen viljantuotanto on silti pois bulkkimarkkinoilta. Varsinkin kun niillä huonommilla lohkoilla kuitenkin viljeltäisi eniten rehukauraa, josta on muutoinkin eniten ylituotantoa. Ja vähiten vientikysyntää.

Minusta missään ei edes haluta taata eri tuotteiden markkinoille tuloa erikseen Kuitenkin, jos jonkin tuotteen viljelyä erityisesti tuetaan, on tukien ehtona kyseisen kasvin tai tuotteen viljely. Täydentävissä ehdoissa mainitaan: "Muokkaa, lannoita ja kylvä tai istuta viljelty pelto ja pysyvien kasvien ala tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että on mahdollista saada aikaan tasainen itäminen ja kasvusto". Tämähän tarkoittaa sadonkorjuuvelvoitteen puuttumisesta huolimatta, että kasveja viljellään. Ja aika harvassa ovat ne viljelijät, jotka viljelevät edes suhteellisen kunnolla ja jättävät sitten sadon tahallaan korjaamatta. Kyllä se rahanahneus houkuttelee puimaan ja myymäänkin lopulta.

Ja vielä tuohon: "Jään edelleen odottamaan vastausta, että kuinka se tukien imurointi näkyy siinä, että tavaraa tulee myös siltä tilalta markkinoille."
Tukien imuroinnilla ei ole merkitystä tavaroiden markkinoille tuloon. Eikä sillä myöskään päättäjien mielestä näyttäisi olevan sitä tavoitettakaan. Tärkeimpiä asioita näyttäisi olevan huoltovarmuus ja työllisyys. Huoltovarmuus vaikuttaisi olevan jossain määrin klisee, mutta se on kuitenkin melkoisen tärkeä puolustuspoliittinen ja yhteiskuntarauhaa ylläpitävä asia. Työllisyydelläkin on varmasti merkitystä. Jos maatalous loppuisi olisi nopeasti ainakin 100000 työtöntä lisää. Tuokin on varovainen arvio. Löytyykö sitten, kun kylät ovat kuolleet, mitenkään tekijöitä ja majoitusta niille metsäalankaan töille ja tekijöille, jotka tällä hetkellä näyttävät kannattelevan koko suomen taloutta ja hyvinvointia.

Mitä tuolla tuottteiden tulolla tilalta markkinoille siis on merkitystä. On kyllä, mutta muut asiat saattavat vaikuttaa jopa enemmän.

Oma mallini olisi seuraavanlainen: Kaikelle peltoalalle maksetaan sama tuki. Sen päälle laitetaan toimia, joita valtio "ostaa". Edellisen tukikauden lopussa tehtäisi alustava hinnasto eri asioille ja sitten pyydettäisi viljelijöiltä tarjouksia aloista, joilla asioita toteutetaan. Vähän niinkuin talviaikainen kasvipeitteisyys ja muutkin syysilmoituksella ilmoitettavat asiat nyt toimivat. Valtio sitten poimii tarjouksista tehokkaimmat ja "ostaa" ne toimet. Esimerkiksi suojavyöhykkeet. Viljelijä tarjoaa peltolohkojaan tai lohkojen osia suojavyöhykkeiksi. Sitten ELY valitsee tehokkaimmat kohteet vesistöjen kannalta ja ostaa ne. Näinhän periaatteessa edellisellä kaudella jo olikin, mutta korvausta nostettiin ja rajausta helpotettiin liikaa ja kaikki halukkaat päästettiin mukaan. Surkeaa valmistelua. Valvonta olisikin sitten hieman monimutkaisempi juttu, mutta rahallisesti asia olisi hallinnassa. Hinta tällaisesta suojavyöhykkeestä voisi olla niin kova, että kaikkia kiinnostaisi ja tarjontaa olisi. Sitten valittaisi tehokkaimmat.

Samalla tavalla valtio ostaisi luomua, hiilensidontaa, ravinteiden tasapainoista käyttöä yms. Malli olisi suhteellisen yksinkertainen ja tavallaan markkinaehtoinenkin. Voitaisi maataloustuotteiden lisäksi tai sijasta myydä arvoja tai ympäristönsuojelua. Toki itsekin löydän mallista ongelmiakin.

Täytyy sanoa, että on ihan kiinnostavaa selvitellä asioita ja kirjoittaa tänne. Ehkä kuitenkaan ei niin tehokasta... Toisaalta tietoakin tämä agronettikin on tulvillaan tuon jauhamisen lisäksi, joten ehkä tästä on joillekin jotain hyötyäkin. Ajanvietettä ainakin.
Eikö tuollaisessa huutokauppa tilanteessa tule sitten ongelmaksi se mitä SS tuossa alempana pelkää, että hyvä kaveri verkosto pääsee valloilleen?

Tätä yllä kirjoitettua minäkin olen yrittänyt sanoa.

Tuotantomäärän mukainen tuotantotuki on vahvasti korruptoiva tuki. Rajoituksia, lannoiteveroja, markkinoimismaksuja, kiintiöitä, pärstäkertoimia, toisten peltojen ja viljelylupien sosialisointihalua, ministeriökaveripäätöksiä, puoluemandaatteja. Kaikkea tätä tulisi mukaan sillä hetkellä, kun tuotantotuet tulisivat täysimääräisenä takaisin. Jos esimerkiksi sokerin tuotantotuki maksettaisiin vain Lapin Lääniin, näkisimme hetken kuluttua vieläkin vaikeampaa sokerinviljelyä kuin tähän asti.  Ivalon pellot peittyisivät lämmitettyihin sokerijuurikaskasvihuoneisiin, mitä suurempia, sitä suurempi tuettu liikevaihto ja tulo. Tuotantotuet ohjaavat paljon voimakkaammin typeryyksiin kuin pinta-alatuet, koska mitä enemmän rahankiimoissaan tuottaa, sitä enemmän tukia. Tuotantopanosten rajahyöty kasvaa äärimmäisen kannattavaksi. Ilman rangaistusveroja tai lannoitekieltoja, taivas rajana. Sitten jos ja kun kun se suuri rahasato epäonnistuu, korvattava tappiokin on suuri.

Maataloustuotteiden kuljetus erilaisten rajojen yli ja jopa läänistä toiseen pitäisi tulla ankaran luvanvaraiseksi. Valvonta pitää kohdistaa siihen, että samaa tukikiloa ei laskuteta monta kertaa, muunnteta todellisia satoja tukisadoiksi, tai tuoda maailmanmarkkinahintaista tavaraa rajan yli "täällä tuotetuksi".

-SS-
Ehkä me sitten haetaan ihan erilaista tuotantotukea... Sun ajatukset on jossakin 70-80 luvulla ilmeisesti... Mä en ymmärrä ajatusta siitä jos ivalossa aletaan kerran viljellä sokerijuurikasta kasvihuoneissa niin eikö tuossa kulut nouse tuossa mallissa? Jos tuotantotuki on sen suuruinen että se mahdollistaa tuotannon kasville sopivassa ympäristössä niin jos joku haluaa omalla kustannuksella kasvattaa sitä sitten napapiirin pohjoispuolella kasvihuoneessa niin kasvattakoon. Siihen ei tukea eikä apua tulisi antaa sen enempää.
Kyliltä kuultua.... "maatalous vaatii välillä kovempaa ryyppäämistä"...

Jippo Premium

  • Aktiivi
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 240
Vs: Tuet 2015--->
Kyllähän säistä riippuvaisessa kasvinviljelyssä pinta-alatuki tukimuotona on aivan ylivoimainen verrattuna tuotantomääriin sidottuun tukeen. Rahan tulo on varmaa ja tasaista vuodesta toiseen, katovuonna, jolloin sato jää korjaamatta, saa sentään tuet, toisessa tukimuodossa et saa tilille yhtään mitään, lopputuloksena saattaa herkästi olla tilan konkurssi tai tuotannon lopettaminen rahojen loppumisen takia. Tietysti sitten hyvänä satovuonna tukikin on iso, mutta sitten taas riskinä on se että tukien maksaja, valtio tai eu, toteaa että huippusadon seurauksena  tukiin varattu budjettti ylittyy, ja tukia on pakko leikata.
Ja tottahan on sekin, että tuotantosidonnaisessa tukimuodossa valvonta- ja tarkastusbyrokratia olisi aivan helvetillistä nykyiseen verrattuna, koska tuo tukimuoto todella herkästi houkuttelisi  monenlaisiin huijausyrityksiin.

Mutta tämä siis koskien kasvinviljelyä, eläintuotannossa tuotantosidonnaiset tuet olisi helpommin ja järkevämmin toteutettavissa.

alpo10

  • Vieras
Vs: Tuet 2015--->
Ehkä me sitten haetaan ihan erilaista tuotantotukea... Sun ajatukset on jossakin 70-80 luvulla ilmeisesti... Mä en ymmärrä ajatusta siitä jos ivalossa aletaan kerran viljellä sokerijuurikasta kasvihuoneissa niin eikö tuossa kulut nouse tuossa mallissa? Jos tuotantotuki on sen suuruinen että se mahdollistaa tuotannon kasville sopivassa ympäristössä niin jos joku haluaa omalla kustannuksella kasvattaa sitä sitten napapiirin pohjoispuolella kasvihuoneessa niin kasvattakoon. Siihen ei tukea eikä apua tulisi antaa sen enempää.
kannattaa ajatella yksinkertaisesti tämä kilojen ja litrojen mukaan maksettava lisähinta, mitä siinä tapahtuu (on tapahtunut)

Alkuun on alituotantoa ja lisähinnalla houkutellaan tuottajia mukaan, viljely lisääntyy. Tuotanto kasvaa sekä pinta-alan, että satotason kautta, voimakkaimmin tuetuista kasveista tulee "rahakasveja" viljelijöille. Hyvin äkkiä tuotanto ja kulutus saavuttaa tasapainon. Seuraavaksi alkaa lievän ylituotannon aiheuttama hinnan lasku, jolloin ostajat saavat raaka-aineensa halvalla. Tuki hyödyttää ostajia ja teollisuutta, jotka ulosmittaavat tuen täysimääräisesti, tuki ei hyödytä tuottajaa enää ollenkaan. Tuki kanavoituu teollisuuden kannattavuuden parantamiseksi. Teollisuuden halu lisätä tuotantoa aiheuttaa ylituotantoa myös lopputuotteiden markkinoille, joka joudutaan pumppaamaan/hävittämään alihintaan maailmalle. Kohta myös tähän vaaditaan tukea, koska tuotteista ei saada normaalia markkinahintaa. -70 ja -80 luvuilla markkinat olivat erilaiset, mutta muistissa on nämä uutiset https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/08/28/muna-ja-voivuoret-vaihtokaupalla-neuvostoliittoon

Tällä tiellä on jatkossa edessä sitten tämä SS:n maalailema korruption kierre, mihin ja kenelle tukea ohjattaisiin, kuka saa säilyttää hillotolppansa? Ainakin lobbaus lisääntyisi ja tuen vaatijoita tulisi lisää.

On turvallisempaa tukea ympäristönsuojelun, työllisyys- tai aluepolitiikan päämääriä, ainakaan niistä ei nouse samanlaisia ongelmia. Huolestuttavaa näissä tuissa on se, ettei tuki päädy viljelijälle vaan menee kohteeseensa. Ehdot jopa laaditaan niin, ettei viljelijä voi estää tukien valumista ulos tilalta vrt Neuvo 2020, siinähän neuvoja ei laskuta tilaajaa vaan tilaajan ohi, muutenhan tukea ei edes saa. Jos maatalouden kannattavuutta halutaan parantaa tuilla, niin esillä ollut  myynnin alv:n alennettu tilitys olisi suora tuki viljelijälle. Siinä tilan saama bruttotuki olisi sama kuin nettotuki, neuvonnassa nettotuki on viljelijälle miinusmerkkinen, kun tulee alv-pakkolaina valtiolle. Toivottavasti saatu neuvontapalvelu sen arvoista :)

-SS-

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 19865
  • Rauta ei valita eikä voima kuvia palvele - Ford
Vs: Tuet 2015--->
Ehkä me sitten haetaan ihan erilaista tuotantotukea... Sun ajatukset on jossakin 70-80 luvulla ilmeisesti... Mä en ymmärrä ajatusta siitä jos ivalossa aletaan kerran viljellä sokerijuurikasta kasvihuoneissa niin eikö tuossa kulut nouse tuossa mallissa? Jos tuotantotuki on sen suuruinen että se mahdollistaa tuotannon kasville sopivassa ympäristössä niin jos joku haluaa omalla kustannuksella kasvattaa sitä sitten napapiirin pohjoispuolella kasvihuoneessa niin kasvattakoon. Siihen ei tukea eikä apua tulisi antaa sen enempää.

Millä tavalla tuotantotukea voi ajatella erilaiseksi ?


Kannattaisi ehkä tutkia jotakin kirjallisuutta menneestä ajasta, ennen kuin alkaa haikailemaan sellaista järjestelmää, joka ei toimi pienillä kustannuksilla edes öljyvaltio Norjassa. Tälläkin hetkellä on riittävästi lisäkuluja kansallisesti juurikin tuotantotukien ylläpitämisessä, pian puolet kokonaistukipotista. Peruspreeriakasvithan sitä eivät saa, ja kustannukset ovat ennustettavat sekä joltisenkin kunnollisen sadon osalta pinta-alatuesta satotueksi laskettuna noin 50-100 €/tonni: nerokasta täsä on se, että jos päättää viljellä intensiivisesti, tuotteen tukitaso laskee samalla, jopa puoleen, että kannattaa miettiä kaksi kertaa, kuinka järjettömästi panoksia tähän pohjoiseen viljelyyn uhraa. On kummallista ajatella, että nykyinen maan hinta ja vuokrataso olisi jotenkin yksistään pinta-alatuista lähtöisin. Kyllä ennen EU-aikaa 2000 mk:n hehtaarivuokria löytyi, tälläkin hetkellä viljelevien taholta tiedän maksetun. Samoin pellon huippuhinnat olivat 70000 mk/ha, 1980-luvun lopussa isotkin palat saattoivat vaihtaa omistajaa 40000-55000 markan hehtaarihinnalla. Lisäksi tuottamisoikeuksia eli pellon ostolupia säänneltiin kaveripiirille luottamusmieselimissä, siksi "vapaa" lisämaa, eli pakkohuutokaupat, tai alle 2 ha palat,  olivat erittäin haluttua kilpailtavaa niille, jotka eivät olleet tässä järjestelmässä sisällä. Salaisuus silloiselle hintakiimalle oli se, että uusilla 1980-luvun satoisilla lajikkeilla kuuden tonnin tuotantotuetun vehnäsadon arvo oli 12000 mk ! Vielä 200 kg N viljelytasolla viljavalla maalla sai kolme markkaa rangaistusverotetustakin apulantamarkasta takaisin. Nyt ei saisi.

Sitten kun viljavuoret tulivat ahdistavaksi, siirryttiin kuluttamaan rehuja omalla tilalla. Syntyivät muna- ja lihavuoret. Koko maatalouspoitiikka oli kuin kallis stressilelu, jossa palloon painetaan tappi sisään, ja toinen putkahtaa jostakin muualta ulos, koskaan et saa kaikkia sisään samaan aikaan. Jollakin tuotannon kokoluokalla kannattavaksi ajateltu tuotantotukiyksikkö on sikamaisesti rikastuttava moninkertaisesti suuremmassa yksikössä. Siksi suunta oli vain ylöspäin, aina jotakin muuta tuotantoa, kunnes tuli ylituotanto-ongelma siitäkin.

Merkittävä peltoala oli palkkio- tai pakkokesannolla vuosittain, pakettipeltoja ja pakko/palkkiokesantoja oli vuonna 1990 500000 hehtaaria !  Siinä jäävät nykyiset LHP:t ja muut ympäristönurmet toiseksi ! Samalla ajalla lisäksi oli metsitetty vuodesta 1969 alkaen 200000 ha peltoa. Eli noin 0,7 miljoonaa hehtaaria peltoa ei edes tarv ittu, silti oli voimakas ylituotanto ! Heikommatkin pellot tuottivat viljeltynä tuloa, koska viljan tuotantotuettu hinta oli parhaimmillaan 400-500 euroa tonnilta nykyrahayksikköön muutettuna. Hinnat olivat sen verran hyvät, että pellonraivaus oli voimakasta, niinpä valtio asetti korkean pellonraivausmaksun, koska juurikin 1980-luvun raivaajat olivat intensiivisiä tuottajia, joiden raivaus olisi nopeasti realisoitunut tuotteiden tulvaan markkinoille.

Maidontuotannossa ja munantuotannossa parhaimmillaan oli iso osa volyymista olematonta, eli vähentämispalkkiovolyymia. Silti oli valtiolle halvempaa maksaa täysi hinta tuottamattomasta maidosta, munasta, ihan kaikesta, tarvitsematta samalla maksaa ulkomaalaiselle kuluttajalle toiseen kertaan, vientitukien muodossa. Täysin tuotannosta irrotettu tuki olisi juuri tätä, helpommin järjestettynä, maksetaan tuki pinta-alalle, viljelet mitä viljelet, mutta viet sen sitten omalla kustannuksillasi maailmanmarkkinahintaan ulkomaille. Valtiota ei kiinnosta, eikä saakaan kiinnostaa. Mutta tämä ei kelpaa kaikille, jotka ovat sitä mieltä, että valtion toki pitää käyttää käyttää kymmenen miljoonaa saadakseen aikaan yhden agraarimiljonäärin ?

Jos "tuotannosta irrotettujen" tukien historiaa tässä parinkymmenen vuoden aikana seuraa, niin suurin yksittäinen maidontuotannon kannattavuuteen vaikuttanut tukimuutos pistää silmään: nurmien mukaantulo CAP -tilatukiin. Tällä oli selvä tarkoitus tasoittaa tietä nurmivaltaiseen viljelyyn, näkyy toisaalta aluepoliittinenkin tavoite tuossa. Nurmien kilpailukyky sekä tukien kotieeläintuotantoa vahvistava vaikutus pohjoisen Suomen alueella nousi, mutta sivuvaikutuksena tuosta päätöksestä tuli nurmia myös etelään, erilaisten maanparannus- ja kesannon tyyppisten nurmien muodossa. Että hömppäheinistä voi syyttää myös tukien ohjailijoita.

Kyllä tuotantotuet näkyvät selvästi viljelyn suuntautumisena ! Eikö muka saatava lisäraha määrätylle kasville ohjannut kerääjäkasveja, saneerauskasveja, suojavyöhykenurmia uusiksi suosikeiksi, joista ei ollut kuultukaan aikaisemmin ? Valkuaiskasvituki pompautti härkäpavut, herneet, öljykasvit kovaan nousuun. Viimeisin esimerkki oli lantun tuotantotuki, jossa piti nopeasti viheltää peli poikki, kun lanttua alkoi kasvaa ihan joka kolossa kuin suurvallassa konsanaan. Rukiin tuotantopalkkio vei 200 + rukiinhinnat ehkä pysyvästi 50 euroa alemmaksi. Sokerijuurikkaan viljely pysyy Suomessa tuotanto- ja kuljetustuen avulla, koska pelkkä vakio hehtaarituki ei riitä, se on moneen kertaan julkisuudessa mainittu.

Tosiasiassa meillä on merkittävä osa maataloustuista siirtynyt tuotantotuen tapaisiin kansallisiin lisäpaketteihin, eläintuotetukiin ja investointitukiin. Lähes ainoa viljelymuoto, jossa ei ole tällaista, on preeriakasvien viljely AB-alueella tavanomaisena viljelymuotona. Ei ihme, että kannattavuus on alentunut, ja luomutuotantotuki on tullut pelastamaan etelän suurtiloja. Mutta sekin reitti on jo tukittu, kun rahat vaan loppuivat.

-SS-

Viimeksi muokattu: 04.12.18 - klo:12:08 kirjoittanut -SS-

-SS-

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 19865
  • Rauta ei valita eikä voima kuvia palvele - Ford
Vs: Tuet 2015--->
Edellisen kanssa valitettavasti samaa mieltä. Tosi en ole ollut viljelijä ennen eu-aikakautta. Nykysysteemin pahin ongelma on tukien ja korvausten pääomittumiseen pellon hintaan, mikä jäykistää kenttää ja toimii tehokkaasti esteenä uusien yrittäjien alalle tulolle. Mutta noin kansantalouden kannalta se aika ennen eu-aikaa oli aika hirveä...

Toistelet keskustasosialistien jo 1970-luvulla toistelemaa mantraa, että pellon hinta muka
nousee liikaa ja "oikeat viljelijät" eivät pysty enää laajentumaan, joten olisi pistettävä toppi
maakaupoille ja valittava maatalouden sisäisen järjestöpolitiikan avulla sopivat oikeutetut
hankkimaan maatalousmaata, säännöstellyllä hinnalla. Siis ei tämä pellon hinnannousun
pelottelu ole mikään nykytukien aikakauden ilmiö.

Mikä tukimuoto voisi olla pääomittunut metsän hintaan, vaika se on noussut samaa tahtia kuin pellonkin hinta ?

"Maanmittauslaitoksen tilastojen mukaan metsämaan hehtaarihinta nousi vuosina
2005–2015 yli 60 prosenttia, kun mittarina on koko maan mediaanihinta yli kahden
hehtaarin kaupoista. Metsämaan hinta kipusi kolme kertaa inflaatiota nopeammin."

https://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kotimaa/metsa-maksaa-nyt-enemman-kuin-koskaan/

-SS-

Jippo Premium

  • Aktiivi
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 240
Vs: Tuet 2015--->
Yhteiskunnan yleinen varallisuuden nousu näkyy tietenkin myös pellon ja metsän hinnoissa, oli autot, traktorit ja talotkin halvempia 1970-1980 luvuilla.

ja101

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 5107
  • Kouvola, Kymenlaakso
Vs: Tuet 2015--->
Kyllä tuntuu olevan herkkä aihe kun noin näppäimistöt sauhuaa. Ei se mitään onhan asioista hyvä keskustella ja kääntää jos ei muuta niin omaksi iloksi. Itsellä ei aikaa ole käyttää noin pitkiin kirjoituksiin.

Ei tuotantosidonnainenkaan tuki ongelmaton ole, mutta ei minusta voida sanoa, että tämä nykyinenkään tukisysteemi mikään toimiva ole. Se että kumpi sitten on parempi en ota kantaa. Minusta tässä nykyisessä vain hukataan rahaa. Viljelijöistä on tullut tukieurojen perässä juoksijoita, ja tehdään mitä erikoisempi temppuja jotta saadaa varmasti eurot kotiutettua. Marginaalituotteita ei saada kauppojen hyllyille vaikka kuinka tuetaan hehtaareja, rahat kyllä häviävät. Lisäksi tukieurot siirtyvät pellon hintaan jolloin sekään raha ei jää tuottajalle.

Mennäänkö ensi kaudella sitten siihen, että tuotanto jolla suomalaiset ruokitaan saavat enää murto-osan tukieuroista. Sama porukka pitää huoltovarmuuden yllä, kun toinen puoli sitten optimoi tukia tehdän erilaisia toimenpiteitä?
Kyliltä kuultua.... "maatalous vaatii välillä kovempaa ryyppäämistä"...

kylmis

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 12200
  • Virolaista kiitos!
Vs: Tuet 2015--->
Edellisen kanssa valitettavasti samaa mieltä. Tosi en ole ollut viljelijä ennen eu-aikakautta. Nykysysteemin pahin ongelma on tukien ja korvausten pääomittumiseen pellon hintaan, mikä jäykistää kenttää ja toimii tehokkaasti esteenä uusien yrittäjien alalle tulolle. Mutta noin kansantalouden kannalta se aika ennen eu-aikaa oli aika hirveä...

Toistelet keskustasosialistien jo 1970-luvulla toistelemaa mantraa, että pellon hinta muka
nousee liikaa ja "oikeat viljelijät" eivät pysty enää laajentumaan, joten olisi pistettävä toppi
maakaupoille ja valittava maatalouden sisäisen järjestöpolitiikan avulla sopivat oikeutetut
hankkimaan maatalousmaata, säännöstellyllä hinnalla. Siis ei tämä pellon hinnannousun
pelottelu ole mikään nykytukien aikakauden ilmiö.

Mikä tukimuoto voisi olla pääomittunut metsän hintaan, vaika se on noussut samaa tahtia kuin pellonkin hinta ?

"Maanmittauslaitoksen tilastojen mukaan metsämaan hehtaarihinta nousi vuosina
2005–2015 yli 60 prosenttia, kun mittarina on koko maan mediaanihinta yli kahden
hehtaarin kaupoista. Metsämaan hinta kipusi kolme kertaa inflaatiota nopeammin."

https://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kotimaa/metsa-maksaa-nyt-enemman-kuin-koskaan/

-SS-
Metsävähennys, vaikka se jyrkästi kiistetään. On kuitenkin niin merkittävä (tilapäinen) veroetu, ettei voi olla vaikuttamatta hintoja nostavasti.

Alhaisella verokannalla ratsastaa myös lukuisa joukko yhteismetsiä, jotka ovat aktivoituneet 2000-luvulla ostopuolella. Monessa tapauksessa suljettu piiri ja kultapossukerho. Mielestäni alkuperäinen idea karjalaisten asutustilatoiminnan tueksi rakennetusta järjestelmästä on heikentynyt matkan varrella ja siitä on tullut kilpailija muille metsätilamarkkinoilla.

Muina hintaa nostavina tekijöinä ovat mm. rahastot. Näitä pidän ohimenevänä ilmiönä. Metsärahastoihin tulee koko ajan rahaa sisään ja se on johonkin pakko pistää, eikun ostamaan kiinteistöjä, joista ei ole odotettavissa isoja hakkuutuloja. Seurasin yhtä kauppaa, jossa tila koostui taimikoista ja nuoremmista kasvatusmetsistä. Mielestäni ei lainkaan järkevä ostos rahastolle, jonka pitäisi tuottaa selvää rahaa melko piankin. Tarjonta on kuitenkin supistunut, koska UPM ja metsähallitus eivät ole enää myyneet metsiään. Ennakkoarvion mukaan, myytävien metsätilojen määrä tulee selvästi laskemaan tänä vuonna.

Sitten ovat liikemiehet, sijoittajat yms. sekalainen seurakunta, joka haluaa metsää jostain syystä. Monella paikkakunnalla tai alueella on henkilö, jolle metsän ostaminen juuri siltä paikalta on jonkinlainen pakkomielle. Usein taustalla on vielä varakas henkilö, jolle ylihinta ei ole mikään ongelma. En tiedä voiko tätä luonnehtia harrastukseksi tms.

Tuossa edellä mainitussa linkissäkin sivutaan samaa asiaa, minkä minulle totesi eräs kiinteistönvälittäjä. Myytävät metsät ovat puustoisempia kuin aiemmin. Mitä enemmän puita, sen enemmän hintaa.

Yhteenvetona, kun nuo edellä mainitut lyödään yhteen, niin alkaa olla jo mukavasti selityksiä metsän nousevalle hinnalle.