Aminohappokoostumus tekee myös vähän kiusaa.... Tiedähän: Jos soija olisi Suomeen parempi valkuaisrehu, niin miksi tänne tuotaisiin rypsiä/rapsia ollenkaan  Hintasuhteet vaikuttavat tietysti asiassa, mutta myös muut asiat.

Näistä vähemmän täydellisistä herneen ja härkäpavun sadontuottokyky ja viljelyvarmuus ovat kuitekin eri kertaluokassa soijapapuun nähden. Lupiini voisi olla sopivilla karuilla maalajeilla se Suomen soija, jos nuo edelliset eivät sovi. Riskikerroinkin asettuu sinne härkäpavun ja soijan väliin.

Petri

Taisi olla maissin tavoin kasvi joka ei pidä kylmästä kylvöalustasta, pitkästä päivästä ja lyhyestä kesästä.

Puintivideon tekijöissä on Manitobassa soijatutkimusta tekevä tai niitä yhteenkokoava pulju. Heidän sivuiltaan löytyi lajikekokeita. Kylvöaika oli huhtikuun lopulla tai toukokuussa ja korjuuaika useimmiten lokakuussa, joten kasvuajan puolesta ei ihan mahdoton ajatus. Mutta koepaikat olivat Keski-Euroopan levyysasteilla joten pitkä päivä saattaa olla suurin hankaluus.

Minäkin veikkaisin, että kaikkia mahdollisia viljelykasveja on jo kokeiltu. Jos kasvuaika tai kasville sopiva päivänpituus poikkeaa paljon täkäläisestä, niin aika onnenkantamoinen pitää osua kohdalle jos halutunlaista satoa pääsee korjaamaan. Kaikkea voi tietysti kokeilla.

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 07.02.14 - klo:14:01

Aminohappokoostumus tekee myös vähän kiusaa.... Tiedähän: Jos soija olisi Suomeen parempi valkuaisrehu, niin miksi tänne tuotaisiin rypsiä/rapsia ollenkaan  Hintasuhteet vaikuttavat tietysti asiassa, mutta myös muut asiat.

Näistä vähemmän täydellisistä herneen ja härkäpavun sadontuottokyky ja viljelyvarmuus ovat kuitekin eri kertaluokassa soijapapuun nähden. Lupiini voisi olla sopivilla karuilla maalajeilla se Suomen soija, jos nuo edelliset eivät sovi. Riskikerroinkin asettuu sinne härkäpavun ja soijan väliin.

Petri

Viljelyvarmuus, joo'o. Herneenviljelyä seurannut ajoista jolloin oli Pikkaa ja Prokkoo. Joskus saa puitua, joskus ei. Härkäpapua yrittänyt viitisen kertaa, ensimmäisen kerran luonasi, muulloin: sateet, helle, peurat, suklaalaikku... ja vituralleen, lannoitusvaikutus lohtuna.

Suomalaisen luomun kulmakivi, apila, on ainoa johon luotan ja tietty mailanen hyvillä lohkoilla. Haasteena on se, että apilan valkuainen pitäisi saada jonkin tehokkaamman eläimen kuin naudan kautta lihaksi:tiput, possut, fisut. En ole viitsinyt pilata päivääni kysymällä Eviran kalifeilta tulkintaa tähän:

"Luomurehuissa ei saa käyt-
tää rehuaineita, jotka on valmistettu ke-
miallisesti syntetisoitujen liuottimien avul-
la, tällaisia ovat esim. uuttamisprosessis-
ta saatavat rouheet."

...että olisiko vesi, paine ja lämpö kiellettyjä konsteja?

http://www.evira.fi/files/attachments/fi/evira/asiakokonaisuudet/luomu/lomakkeet_ja_ohjeet/luomuohje_7_rehut_15082011.pdf

FAO on tutkinut aihetta  (apilanlehdistä uutettu proteiini) myös ihmisten ravitsemuksen kannalta, ajatellen valtioita joissa nälkä on vakituisena vieraana. Soisin asian kiinnostavan myös planeettaa pelastavia vegetaristeja/vegaaneja, sillä eihän tuo maailmalta tuleva soija ole todellakaan yhtään suomalaista lihaa jalompaa kamaa.

Yksityisviestejä odotetaan ujoilta tahoilta, joita teema kiinnostaa.

Tuossa aika hyvä tietopläjäys soijapavun viljelystä Euroopan olosuhteissa.

http://www.europabio.org/sites/default/files/report/120526_report_eu_farming_practices_soybean.pdf