Joo on näillä viljanviljelijöillä kurjaa. Taisivat tehdä pellolla parhaimman tuloksen tänä vuonna heti riistapellon jälkeen. Itse eivät vaan sitä huomaa.
käytännössä siis yhtälö kevytmuokkaus, suorakylvö vaikka vehnälle, pari kolme ruuttausta puinti, mitätön pyöritys kuivurissa ja rekan kyytiin sekä terve menoa tuotti aika kovan tulon sen 500 egen tuen päälle
Tähän Vemssin mielipiteeseen vielä palatakseni.
En tiedä kuinka yleispätevä tuokaan on, kun tulosta ei ole eritelty, mutta...
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/vilja-tuotti-keskisadoilla-tappiota-1.51963
165 fergulla ja welger SM4:lla tehdään "tulos" viljanviljelyssä ensi kesänä.
Panos/tuotos suhde on taas sillä mallilla ettei juuri kannata muuta kuin 50% vln:ää, 15%"täys"tuettua lhp:tä ja loppu tilatuellista viherkesantoa.
Jaa mutta pitikö sitä viljelykasvia olla saman verran kuin vln:ää? No, siinä tapauksessa 15% tuettua lhp:tä ja 85% viherkesantoa.
Tyhmäähän se on tuollainen lyhytnäköisyyskin. Tuijotetaan vaan TÄMÄN HETKEN hintoja ja tehdään viljelysuunnitelmat sen mukaan vaikka tulevan sadon myyntiajankohta on aikaisintaan vuoden päässä. Nykymaailmassa ehtii vuoden aikana tapahtua vaikka mitä. Luulisin että pitkässä juoksussa pärjää tasaisella tuottamisella paremmin kuin tempoilemalla tuuliviirin lailla yksittäisten markkinamuutosten perässä juosten.
Emmä mitään tempoile. Tuolla mun systeemillä on tasaisen varma tulo. Tosin ne hintapiikit jää hyödyntämättä mutta toisaalta pois jääneet tappiovuodet tasoittaa käyrää aika hyvin.
Mä olen sitä mieltä että viljasta saatavalla tuotolla ei kustanneta pitkässä juoksussa edes muuttuvia kuluja, saatikka investointeja. Yleensä panos/tuotos suhde on sillä mallilla että viljelyyn joutuu käyttämään tukiaisia. Minusta tukien määrä olisi vähintä mitä koko hommasta pitää jäädä verotettavaa.
Miksköhän kaikki viljanviljeljät ei sitten viljele pelkkiä höpöheiniä, jos se on kaikkein kannattavin tapa viljellä peltoja, jos kate on se 500€/ha niin sehän olis 100 ha:n tilalla 50 donaa verotettava tulo, eikä tarvi investoida kalliisiin viljelykoneisiin ja kuivaamoon, varastoihin ym. Aletaankin kaikki viljelemään pelkkiä höpöheiniä.
Tuo on hyvä kysymys. Pahoin pelkään, että maanviljelijän homma ei ole kaikille mitään yrittäjyyttä. Viljeleminen on osalle kutsumus, monet jopa tiedotusvälineissä selittävät tämän olevan elämäntapa 
. Sitten on niitä, jotka eivät uskalla, kun miettivät, että mitä se naapuri, anoppi tai serkkupoika asiasta tuumii. Ja pahnanpohjimmaisena ovat laskutaidottomat.
Mutta kyllä: jos saa hyviä satoja kohtuukustannuksin, niin jossain 150 e / t. saattaa viljasta jäädä saman verran. Ja jos hintataso senkun paranee, niin kannattaahan se välillä viljaakin viljellä. Tärkeintä olisikin se, että hiukan laskisi ja tekisi päätökset sen mukaan.
Mä en pääse viisauteen näistä maatalouksien kannattavuuksista. Lähes joka vuosi niin kauan kuin itse muistan noin (20 v) on julkaistu erinäköisiä laskelmia kuinka maatalous pyörii tappiolla ja aina vaan tilat porskuttaa eteenpäin ja kalusto vaihtuu tasaisin väliajoin uudempaan. Konkursseja ei ole oikeastaan ole tullu ollenkaan jos ei ole sotkeentunu liian isoihin lainoihin ja silloinkin yleensä taustalta löytyy yrittäjän selkeä laiminlyöti joko managementissa tai ihan perus työpanoksessa. Vastapainoksi näille jokavuotisille julkistetuille laskelmille taotaan ihan järjettömiä vuokria ja kerrotaan esimerkiksi alan lehdissä ihan käypiä tuloksia. Ota näistä sitten selvää.
Alan lehdet, ... Koneviesti, Käytännön Maamies jne.... Niissä on asiaa ja viihdettä. Viihteeksi laskisin useimmat jutut, joissa kerrotaan 300 hv:n traktoreista. Samanlaista viihdettä ne ovat autolehdetkin. Jos tekisi Tekniikan Maailman artikkelien perusteella johtopäätöksiä siitä, millaisella autokalustolla Suomen kansa ajaa, duunarit päästelisivät 500-sarjan Bemareilla ja Audi A6:lla; S-Mersu ja Range Rover mahtuisivat nekin 10 myydyimmän auton joukkoon ja Porschen ja Ferrarin mallitkin kolistelisivat siellä tuntumassa.
Toki tietysti Skoda Superbia ja Toyota Avensistakin myytäisiin, mutta lähinnä perheiden kakkos- ja kolmosautoiksi.
Paljonhan sitä tappiota kuitataan syömällä pääomia ja tinkimällä palkasta.
Tosiasiassa Suomessa myydään alle 3000 traktoria vuodessa, joista osa muuhun kuin maatalouskäyttöön. Se tarkoittaa sitä, että yksi tila ostaa uuden traktorin keskimäärin harvemmin kuin kerran 20 vuodessa. Tällä hetkellä keskimääräisen kilvissä oleva raksvaattorin ikä on noin 18 vuotta ja keskimääräinen romuttamisikä yli 30 vuotta. Ja kanta vanhenee kaiken aikaa. Puimureiden osalta tilanne on vielä huonompi. Niitä myydään muutama sata vuodessa ja 1970-luvun kalustoa on aktiivipalveluksessa pilvin pimein.
Vuokrataso tietysti hiukan ihmetyttä itseänikin, mutta harvemmin ne 500 vuokria makselevat ovat niitä, jotka koettavat pelkästä viljasta elää. Mitä itse tunnen 300 + ha viljeleviä, niin aika maltillisia vuokria makselevat. Keskimäärin kolmeasataa tms. ja vuokrasopimukset pitkiä. Miten sitten saavat peltoa niin halvalla? On siinä paljon tuuriakin. Kortti tuo ja kortti vie, mutta maatalous on onnenkauppaa. Ja senkin se vaatii, ettei seudulla ei ole liiemmin niitä, joilla halua antaa se ylimääräinen 130 euroa / ha pois saadakseen lannanlevitysalaa...
