Massikkamies nauraa makeasti,
kun Massikka niin häntä hypittää.
Kädellä jalkoväliä kaivaa,
kun Ferkkua pitää kepittää.
Rasvasumu tuulilasia peittää,
kun öljyä siivet heittää.
Kytkinpolkimeen ei tahdo jalka nousta,
kun takaviistosta ylös se sojottaa.
Niinkuin arpomalla hän pykälän vaihtaa
jos keppi vaikka sivuun luiskahtaa.
Hän huokaisee ,-onnistui taas se kerran,
olenhan minä massikkamies senverran.
Tulee tiellä häntä Valmetti vastaan
se taas häntä kovin kiukuttaa.
Kun isännät moista värkkiä ostaa,
siitähän vain pelkkää harmia saa.
Muiden merkkien rattiin ei häntä saa,
sehän voi vaikka loukata Massikkaa.
Jo aikojenalusta Massikka
suvun merkki ollut on.
Hänen mielestään Valmettikin,
kömpelö on ja voimaton.
Mutta Massikka on täysin voittamaton
ja Hankkijan huolto verraton.
Hänen rinnassaan sielu repeää,
jos joku Massikkaa moittii.
Ominaisuudet kaikki kiitosta saa
vaikka traktori heikosti toimii.
Onhan se niin kovin mahtavaa
kun Massikkaa saa rakastaa.
Isoisä jo tarkkaan silloin kerran,
neuvot pojalleen tiukat on antanut.
Aina kalliit varaosat kotiin,
konttorilta, Hankkijan kantanut.
Mistään muualta et ostaa osia saa,
se voi vaikka Massikan saastuttaa.
Hankkijan mainoslippis kesäisin
hänen kaljua peittelee.
Sen aikanaan varmaan sitten
joskus pojalleen heittänee.
Ei kuole Massikka -usko Suomesta,
se pitää kiinni miehestä monesta.
Kun Massikkamiehestä aika jättää
hänellä silloin yksi toive ois.
Kunpa rakkaan Massikkansa,
mukaan hautaan saada vois.
Masokistille oisi niin ihanaa
helvetissäkin ajella Massikkaa.
