Kysehän on koko hyvinvointiyhteiskunnan kriisistä ,jota ei vaan haluta tunnustaa, eikä sitä kriisiksi tunnisteta. Halutaan vaan koko ajan erilaisia asioita ja etuja yhteiskunnalta, pitäisi saada sitä ja tätä, mistään ei haluta tinkiä.
Hyvinvointiyheiskunnat on aikanaan perustettu sitä varten, ettei köyhimmät ja huono-osaisimmat joutuisi pelkän hyväntekeväisyyden varasssa elämään, vaan valtio pitäisi heistä huolen ja verotuksella kerättäisiin nämä huolenpitovarat. Muut tulkoon toimeen omillaan, oli alkuperäinen ajatus. Alkuperäinen ajatus olis edelleenkin käyttökelpoinen. Nyt tämän alkupeärinen ajatus on täysin unohtunut, nyt ollaan siirrytty tulonsiirtoyhteiskuntaan, missä kaikille pitää jakaa kaikkea kivaa, yhteiskunnan varoilla. Nyt pitäisi tehdä jonkinlainen reformi tässä asiassa, pitäisi palata alkuperäiseen ajatukseen, eli huolehditaan heikommista ja muut tulkoon toimeen omillaan, myös me maajussit. Hulluinta tässä on se, että ne köyhimmät jotka eniten apua tarvitsisivsat, ja joita varten hyvinvointiyhteiskunta alunperin luotiin, joutuvat menemään leipäjonoihin, joita rahoitetaan hyväntekeväisyydellä, kuten Punainen risti ja uskonnolliset järjestöt.