Mielenkiintoista ja jossain tapauksissa tällainen apu olisi nyt meilläkin tarpeen. Silloin aikojen alussa, siinä kahdeksankymmentäluvun lopulla ja yhdeksänkymmentä luvun alussa meilläkin yritettiin tehdä maatalouslomittajasta joka paikan höylää. Elikkä olen urallani siivonnut taloja, pessyt pyykkiä, mankeloinut, laittanut ruokaa, hoitanut vaareja ja lapsia, leiponut, kitkenyt ja poiminut marjoja. Sitten lähti ajatus reviirin laajentamisesta vielä naapuritalojen vanhushuoltoonkin, mutta siihen se sitten kaatuikin. Ei enään tiedetty, mistä pussista mitkäkin työtunnit maksetaan ja mitkä työmatkat kuuluu työaikaan. Lehmiäkin olisi pitänyt hoitaa aamuin illoin, ja vielä päivät hoitaa kotitaloushommia. Omaan mahdottomuuteen se sitten kaatui ja hiljaisuudessa haudattiin koko idea. Nyt ollaan sitten tiukasti navettalinjalla ja sijaisavunkin tupahommat on torpattu kokonaan.
Mitä tuohon saksalaiseen malliin tulee, niin aika epätasa-arvoinen, kun nainen tai tilan äiti voi sitä vain saada. Mitenkäs jos isäntä sairastuu tai peräti kuolee, sitten ollaankin tyhjän päällä.
