Opelmiehen rakas kumppani oli siunattu viimeiselle matkalleen, joten hän kysyi pastorilta lupaa viedä tuhka mukaansa.
- Joo, mutta mitä varten?
- Syödäkseni sen.
- Anteeksi?
- Haluaisin vielä kerran tuntea peltojenviljeliän liukuvan peräsuolessani. 

Perkeleen Cittari! Dorkkis saa sydärin, kun luulee Peltsin kuolleen!

Mutta sitten asiaan:

Cittari ja apilas miettivät, mistä saisivat noin ensihätään hieman alkoholipitoista juotavaa. Rahaakaan ei ollut kuin kymppi. Sitten Cittari keksi: -Käypäs hakemassa kioskilta pätkä makkaraa. Apilas kävi hakemassa ja kysyi: -No, mitäs tällä nyt sitten? -No sitten vaan suunnataan kohti ravintolaa! Miehet marssivat ravintolaan, änkesivät ahterinsa johonkin pöytään ja tilasivat kalliita juomia sen kuin ehtivät. -Tuota... mitenkäs meinaat maksaa tämän kaiken? huolestui apilas. -No katsos. Mulla on ovela suunnitelma. Kun tulee maksun aika, minä änkeän tämän makkaran housuistani pullottamaan ja sinä käyt lattialle nuolemaan sitä. Tuo portsari näkyy olevan tuommoinen nykyajan skinheadi joten kunhan portsari huomaa meidän puuhat niin me lennetään kaaressa pihalle ja maksu unohtuu! Niin tehtiin ja suunnitelma toimikin loistavasti. Iloisessa nousuhumalassa kaverukset suuntasivat kohti toista ravintolaa. Samoin kävi sielläkin, ja illan mittaan monessa muussakin paikassa. Seitsemännen ravintolan jälkeen apilas lausahti: -Thuota... nyt alkoi vähän hiukomaan. Heithäpäs shitä makkaraa tänne... -Thäh..? Makkaraa...? Sehän jäi jo shinne enshimmäiseen ravintolaan, tunnusti Cittari.