Komission pakollisen metsäsuunnitelman kuviossa puhutaan nyt paljon suuremmasta asiasta kuin meidän perinteisestä "Metsäsuunnitelmasta". Komission kaavailemassa sunnitelmassa asia vietäisiin aivan uudelle tasolle. Kasvuluokat, puumäärät ja hoitotoimenpiteet olisivat vain sivujuonne.
Kaiken ylitsekäyvänä olisi vahvan byrokratian ylhäältä ohjaama "kestävyyskriteeri". Toisin sanoen: aivan sama mitä vitikkoa lohkolla kasvaa, kunhan sen määrä on vakio! Ja edelleen koska "kestävyyskriteerejä" valvottaisiin ylhäältä käsin byrokraattien toimesta, saisimme todennäköisesti "luottamus hyvä, kontrolli parempi"-tyyppiset tarkastajat metsiinkin...
Hesarin on avannut aika hyvin tätä ongelmaa:
HS Pääkirjoitus 17.2.2013
Metsäenergialla on tärkeä kevät edessä
Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää, että pitää säästää energiaa, vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja siirtää painopistettä kohti uusiutuvia energianlähteitä. Tästä ollaan ainakin Euroopassa riittävän yksimielisiä.
Suomikin on sitoutunut EU:n uusiutuvan energian tavoitteisiin. Periaatteessa lähtökohdat ovat hyvät varsinkin puupohjaisissa biopolttoaineissa. Suomessa on paljon metsää, valmiit kuljetusjärjestelmät ja olemassa oleva teollisuus. Vaikka uusiutuvan energian osuus on jo valmiiksi EU:n kolmanneksi suurin, Suomi tavoittelee 38 prosentin osuutta vuoteen 2020 mennessä.
Hyvää kehitystä varjostaa kuitenkin suuri uhka: komissio valmistelee biopolttoaineiden kestävyyskriteereihin muutoksia, jotka saattavat vetää maton tulevien suunnitelmien ja myös tähänastisten saavutusten alta.
Ongelman juuret ovat hyvissä aikomuksissa. Maailmanlaajuisesti on vaarana, että biopolttoaineiden tuotanto vähentää luonnon monimuotoisuutta, vie maa-alaa ruoantuotannolta tai käyttää ihmisravinnoksi kelpaavia raaka-aineita. Tämän vuoksi EU:ssa on jo otettu käyttöön nestemäisten biopolttoaineiden kestävyyskriteerit.
Nyt samaa mittatikkua ollaan viemässä myös kiinteisiin biopolttoaineisiin, Suomen tapauksessa puuhun. Valitettavasti asiaa ollaan ennakkotietojen mukaan valmistelemassa tavalla, joka kertoo metsätalouden huonosta tuntemuksesta.
Komission ajattelussa tärkeintä on katsoa poltettavaa biomassaa, esimerkiksi haketta.
Pahimmassa tapauksessa jokainen hake-erä pitäisi osoittaa kestävällä tavalla tuotetuksi. Se synnyttäisi uutta, kallista byrokratiaa.
Pienten voimaloiden tuotantoa ei muuten voisi laskea hyväksi kansallisissa uusiutuvan energian tilastoissa. Suurissa voimaloissa puulle voidaan pahimmillaan määritellä päästökauppaan kerroin, joka on kivihiiltä suurempi.Suomessa ajattelu lähtee metsätalouden kestävyydestä. Noin
95 prosenttia talousmetsien pinta-alasta on jo sertifioitu kestävyyden perusteella. Kun metsää hakataan, osa puusta käytetään rakentamiseen, osasta tehdään sellua ja osa päätyy energiantuotantoon. Suomalaisen logiikan mukaan näinkin syntynyt hake on hyväksyttävästi tuotettua.
Jos komissio kuitenkin tekee keväällä esityksensä alkuperäisten luonnostensa mukaan, lopputulos voi olla todella ikävä. Suomalaisesta puusta tulisi energianlähteenä epäilyttävä, vaikka se olisi kasvanut hyvin hoidetussa talousmetsässä eikä syrjäyttäisi ruoantuotantoa millään tavalla.
Pienten hakevoimaloiden tuotanto siivottaisiin pois uusiutuvan energian tilastoista. Päästökaupan näkökulmasta olisi suositeltavampaa tuottaa energia vaikka kivihiilellä vihreän kullan antimien sijasta.Rikkidirektiivin jälkipuinti osoitti, että suomalaiset eivät ymmärtäneet, miten ja milloin EU:ssa pitää vaikuttaa päätöksiin. Jos metakka nostetaan virallisen ehdotuksen tultua julki, ollaan todennäköisesti myöhässä. Jos tilanteeseen havahdutaan vasta päätöksenteon jälkeen, ollaan auttamattomasti myöhässä.
Kiinteiden biopolttoaineiden kestävyyskriteerien määrittelyssä vaikuttamisen paikka on juuri nyt. Jos omaa viestiä ei ole saatu läpi virkamiehille, asiassa ei onnistuta yhtään sen paremmin, kun käsittely siirtyy EU:n ministereille ja euroedustajille.
Energiapolitiikassa on pelissä suuret edut ja suuret intohimot. Suomen kannalta on huonoa, että isoissa EU-maissa metsäasiat eivät kuulu päättäjien yleissivistykseen. Siksi vaikuttamisen täytyy perustua hyviin perusteluihin. Mitä aikaisemmin ne pääsee esittämään, sitä huomattavampi on niiden vaikutus.
Suomalainen lobbausperinne on vaatimaton esimerkiksi öljy- ja kivihiiliteollisuuteen verrattuna. Siksi kannattaa varmistaa, että omat argumentit kestävän kovankin kriittisen tarkastelun.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Mets%C3%A4energialla+on+t%C3%A4rke%C3%A4+kev%C3%A4t+edess%C3%A4/a1360987741729"MTK:ssa on laskettu, että metsäsuunnitelmat ja niihin liittyvä hallinto maksaisivat Suomelle 10 vuodessa 600 miljoonaa euroa."
http://www.satakunnankansa.fi/Kotimaa/1194796768929/artikkeli/metsaenergia+eu+n+komission+hampaissa+-+kuluttaja+maksaa+.html
