Skännän pihoilla niitä perkeleen hukkia ei sitten vissiin juokse. Ala tarinoida sit kun juoksee. Kummallista kun tääl niin herkästi erotellaan kaupunkilaisia ja maalaisia. Kehäkolmosen ulkopuoliset ja sisäpuoliset. Mut jumalauta kun ei ymmärretä edes toisiamme. Siis niitä joille sudet on ongelma, tällä samalla maaseudulla. Joo ei ole syöny viel hukka lasta suomessa tällä vuossadalla. Olis syöny jos niitä ei ois ammuttu. Ymmärtäkää tämä. Jopa sie skännä.
SE onkin ongelma suomessa kun maaseudun väki kränää keskenään. Ajettais yhessä asioita niin voitais saada jotain tuloksiakin. Joo mutta tohon präiskimiseen annan epävirallisen vinkin. Hankkikaa hyvällä kiikarilla oleva kivääri. Jollain nopealla kaliberilla (helpompi ampua kauas laakea lentorata) koko vaippa luoti. Menee varmemmin läpi ei tunnistetavuuta. Hyvä äänenvaimennin. Elokuvien Lailla äänetömaksi tällaista noi 1000m/s lähtöjä omaavaa ei saa. Mutta hyvällä vaimentimella ei kuulu kovin kauas. Samalla vehkeellä putoaa takuulla myös se Kirkkoviinin litkijä. 
Suomi on jaettu osiin. Nämä tissiposkiset kukkamullan kääntäjät joille monet käsitteet, kuten kuivuus tai vähän tuettu maidontuotanto, on totaalisen vieraita. Toisille taas pellon raivaus tai nuortenviljelijöiden tuki on vieraita sanoja.
Niin kauan kun Suomen kartassa on lokeroita, ei tästä tule sosialistista yhteistä hyvinvointivaltakuntaa.
Susia saa olla mutta ei liikaa. Kun ihminen kasvaa tuvassa jossa joka jumalan aamu syödään kaurapuuroa ja sen jälkeen lähdetään ulos maatilan töihin, ja ainoa matka joka tehdään porukalla on maatalousnäyttely, ei voi sellaiselta persoonalta vaatiakaan mitään. Jos kyseisessä tuvassa on aikojen alusta totuttu ampumaan kaikki karvainen ja liikkuva jolla on terävät hampaat, todennäköisesti se heijastuu myös tuleviin sukupolviin.
Metsästäjä on metsästäjä ja riistanhoitaja on riistanhoitaja. Kaksi eri ajatusmaailmaa.