Ehkä kaikkein traagisin plutokratian seuraus on älyllisten resurssien haaskaus. Tästä on Suomessa elävä esimerkki viime vuosisadalta. Vielä 1950-luvulla Suomen talouselämän johto- ja avainpaikoilla oli enimmäkseen suomenruotsalaisia. Tämä siitä syystä, että monilla suomenkielisillä ei ollut ollut mahdollisuutta kouluttaa lapsiaan insinööreiksi, ekonomeiksi tai lääkäreiksi. Monet suomenkielisten perheiden lapset joutuivat metsätöihin ja ojankaivuuseen, vaikka heillä olisi ollut kykyä paljon vaativampiin ja tuottavampiin tehtäviin. Toisaalta
"pappa betalar" -perheissä saattoi välinpitämätönkin huithapelinuori päästä johtoasemaan - ja tulos ei kai aina ollut paras mahdolinen.
Tämä johtui suurelta osin siitä, että nyt koko kansan älyllinen kapasiteetti ja kyvyt olivat hyötykäyttössä. 1960-luvulta alkanut raju talouskasvu ja Suomen nousu maailman huipulle ei olisi onnistunut uusliberalistisessa eikä plutokraattisessa Suomessa
"pappa betalar"perheissä saattoi välinpitämätönkin huithapelinuori päästä johtoasemaan
nalle whalroos jyygi käteinen
