Voisit valaista tätä foorumin vakiokirjoittajajoukkoa, ketkä ovat ajaneet maatalouden etua ylipäätään kolmenkymmenen viimeisen vuoden aikana?
Maatalouden etua elinkeinona? Vai maata omistavien etua? Meinaan montakin asiaa on sellaista joita keskusta ja MTK ovat ajaneet jotka eivät välttämättä ole maatalouden etu. Esimerkkinä vaikkapa se että joka niemeen notkoon saarelmaan pitäisi saada rakentaa. Koska tonttimaan odotusarvo pääomittuu myös pellon hintaa niin se ei todellakaan ole maatalouden etu, maanomistajan etu voi olla kyllä.
Mutta noita tj varmaan luettelee melkoisen liudan aluepolitiikkaa yms jotka eivät välttämättä ole olleet suinkaan elinkeinon etu.
Ja kuten ilmeisesti kylmiksellä niin minullakin jonkun verran nuo jokamiehenoikeudet ja kelkkareitit myös vaikuttavat. Tosin mitäpä väliä noilla reiteillä on... Tonttimaalla... Mutta niin kauan kuin ei ole tonttimaata niin...
Muu yrityselämä menee 10-0 maatalouden etujen edelle. Jos tonttipolitiikka Suomessa olisi perustunut johonkin esim. maisema-arvolliseen korostukseen, kuten peltomaiseman säilyttäminen, olisi asetelma kaupunkien ja taajamien kehityksestä loppuunkäyty. Tunnen muutamia isäntiä eri puolelta Suomea, joille tämä tonttien myynti päinvastoin on luonut helpon mahdollisuuden kehittää tilan elinkelpoisuutta. Kelkkareiteissä on enemmän isäntien asenteellisuudesta kyse, oheistoimintaa ja muita palveluita nekin luovat. Isänniltä puuttuu visioita, että maalla yrittäminen on todellakin muuta kuin keskustapuolueen jäsenkirjan kanssa vaeltaminen tilaisuudesta toiseen tai kiihkoilevana kokoomuslaisena jollakin viljelijöiden keskustelupalstalla esiintyminen. AimoMela esittää näkökannakseen mm. rakennuslupamenettelyn Suomessa. Kehotankin teitä ottamaan selvää eri alueiden käytännöistä rakennuslupien myöntämisessä rantarakentamisessa. Meillä etelässä taitaa olla aika väljät rakennusjärjestykset verrattuna pohjoisempaan? Viljelijöitä rasittaa valittajien tauti, menkää itseenne ja seuratkaan yhteiskunnan muiden sektorien näkökulmasta asioita.
Köhöm, oletko sinä Devil itse kantanut kortesi kekoon ja luovuttanut maaomaisuuttasi yhteisen hyvä eteen.
Minä en ole ja pyrin asenteellisesti vastustamaan kaikkea omalle tontille kohdistuvaa ulkopuolista toimintaa. Ensinnäkin on ärsyttävää, että kaikenlaisilla moottoroiduilla päristimillä pitäisi päästä ajelemaan toisten pirtin nurkilta. Toisekseen, kun on kerran antanut luvan jollekin reitille, sitä on tosi vaikea saada pois. Saatikka, että toimintaa voisi valvoa tai muuten ohjata. Ei löydy vastuullista tahoa kenen kanssa neuvotella. Koen myös kiusalliseksi, että jonkun reitin myötä minun täytyy miettiä tarkasti mitä olen esimerkiksi metsässä tekemässä jottei aiheudu haittaa tälle reitille. TJ on ihan aiheellisesti ollut huolissaan siitä sosialisoinnin paineesta mikä näihin reitteihin liittyy. Eikä kysymys ole vain kelkkareiteistä. On suunnitteilla monenlaisia muitakin ulkoilureittejä. Samalla tavalla ne rajoittavat toimintaa siinä reitin vieressä. Tänä päivänä ihmisillä ei ole enää sellaista käsitystä, että ollaan toisen maalla vaan kaikki on tasa-arvoista puistoa. Asutuskeskusten vierellä, omissa metsissään työskentelevät, joutuvat ihmisten kiukun kohteeksi. Ei täällä saa kaataa puita, tämän on kaupungin. Tämmöistä pölhöä porukkaa alkaa löytyä aina vaan enemmän. Täälläpäin oli vuosikausia ollut vapaaehtoisia hiihtoreittejä, kunnes joku sai päähänsä, että pitäisi varmistaa, että reitit pysyvät yhteisessä käytössä. Ehdotettiin reittien pakkolunastusta. Se ei mennyt läpi, mutta sen se aiheutti, että maanomistajat pelästyivät ja nyt osa ei anna enää lupaa hiihtoreitille lunastuksen pelossa. Kaiken huippu oli tapaus, jossa liikuntareitin varrella oleva maanomistaja keksi pyytää kaupungilta 100e:n vuotuista korvausta. Perusteli sen vielä niin, että reitti vie kasvullista metsänpohjaa jne. Siihenkin oli ensimmäinen idea jollakin, että pakkolunastetaan. Järki kuitenkin voitti ja saatiin neuvotteluratkaisu vuokrasta.
Kokonaisuutena kuitenkin erilaisten maastoreittien luovuttaminen on maanomistajan kannalta kuitenkin aikamoinen riskihomma. Pienestä asiasta tulee iso vahinko. Yrittäminen on tietysti aina kannatettava asia, mutta ainakin maanomistajan näkökulmasta katsottuna kelkkareittiyrittäminen on kannattavuudeltaan melko surkeaa päätellen niistä korvausmääristä mitä mtk oli ajamassa.
Oma lukunsa on hevosporukka. Mailleni muodostui mitään lupia kysymättä hevostallin ratsastusreitti. En siihen asiaan aluksi kiinnittänyt huomiota vaikka naapurit informoivat asiasta. Käyttivät heidän yksityistietään hyväkseen ja siirtyivät siitä metsäni puolelle, jossa oli 300m matkalla polku. Sellaisia 10-15 hevosen karavaaneja meni viikottain läpi. Lopputulos oli, että puusto kärsi sillä polulla aikamoiset juuristovauriot. Etenkin, kun keväin, syksyin märällä kelillä siellä ratsastettiin. Sanoin naapurille, joka oli jo hermostunut niihin, että tyyrätkää niitä. Sanoivat, että he ovat asiasta huomauttaneet, mutta sitten heille soitti asianajaja, joka sanoi, että jokamiehen oikeuden nojalla yksittäisellä ihmisellä on oikeus ratsastaa toisen maalla satunnaisesti. Kyseinen talli vuokraa hevospaikkoja ja jokainen hevonen on omistajansa vastuulla ja talli ei siten ole yritys, joka olisi ratsastusreiteistä vastuullinen. Lopputulos, asiaan ei voi vaikuttaa. Naapurit eläkeläisiä, joilla ei ole mahdollisuuksia riidellä asianajajan kanssa.
Mietin, että mitä *****a näiden kanssa tekisi. Sitten keksin, että reitin poikki menee valtaoja, suoraan pellolta järveen. Vein kaivinkoneen paikalle ja kaivettiin sellainen hitonmoinen hoilo järveen asti. Ei mene yli hevonen, eikä ihminen. Ratsastus loppui toistaiseksi siihen.
Niin moottorikelkkareittien, liikuntareittien kuin hevosreittien kanssakin ihmetyttää MTK:n edunvalvonta. Lähinnä sen puute ja se, että kenen puolella järjestö on. Mielestäni MTK:n pitäisi edelleen ajaa ensisijaisesti maanviljelijöiden ja maanomistajien asiaa. Jostain syystä tämä on kuitenkin hämärtynyt ja se näkyy eri tahojen mielistelynä. Kaikki tämä toiminta on kuitenkin varsinaisten jäsenten etujen vastaista. Ei minun mielestäni näillä edellytyksillä ja omakohtaisilla kokemuksilla voida puhua asenteellisuudesta tai kepulaisuudesta. Kyllä toisellakin puolella täytyy olla jonkinlainen käsitys pelisäännöistä ja siitä, että niitä kunnioitetaan. MTK:n tehtävä on osoittaa kaapin paikka tälle leväperäisyydelle, eikä olla vesittämässä jäsenistön etuja.
Tuosta maanomistajien tonttipolitiikasta olisi vastaavan pituinen stoori, mutta ei jaksa.
