Maanpuolustus on joutunut samaan kategoriaan kirkkoon kuulumisen, työnteon ja muiden sellaisten asioiden kanssa joita ennen pidettiin itsestään selvyytenä. Nykyään pitää kaikki perustella ja muuttaa vähintäänkin itselle mielekkääksi. Ihmisillä ei ole enää taitoa käsitellä epämukavia asioita, kaikki pitää olla hyvin omalla mukavuusalueella. Jos näin ei ole, niin tarvittaessa pitää voida muuttaa vaikka koko systeemi itselle mielekkääksi. Jostain tällaisesta tässäkin on kysymys.
Haluan uskoa, että ihmisellä on jotakin velvoitteita yhteisöä kohtaan siitä riippumatta kokeeko hän ne mielekkääksi. Esimerkiksi armejasta on aika hankalaa tehdä mielekästä, koska asia jota varten harjoitellaan ei voi koskaan olla mielekäs. Kysymyksessä on kuitenkin sota ja ihmisten tappaminen. Minun mielestäni armejan keskeisimmät tavoitteet yksilön kehittämistä varten ovat jokseenkin seuraavat. Yritetään kasvattaa vastoinkäymisten sietokykyä, sietää epämukavuutta, muokata ihmisen menttaliteetti toimimaan koneiston osana, joka toteuttaa annetut käskyt niitä kyseenalaistamatta. Nämä ovat sellaisia asioita, että ei niitä voi opettaa parissa viikossa ja ottaa nimi kuittiin, että joo, joo, kyllä mää tän sitten tosipaikan tullen osaan. Ihmisen muokkaaminen vaatii aikaa ja siksi varusmiesajalla pitää olla jonkinlainen pituus. Ihmistä pitää kuormittaa henkisesti vastenmielisillä asioilla pitkään, jotta hän oppii sietämään ikävien asioiden tekemistä.
Mielestäni yleinen asevelvollisuus on toiminut kohtuullisesti. Jos ei tätä systeemiä ole, niin ainoa toimiva vaihtoehto on Nato-jäsenyys. Nato on omien puolustusvoimien lisäksi ainoa valmis, toimiva sotilasjärjestö joka pystyy tosipaikan tullen tekemään jotain.
Maanpuolustustyötä vaikeuttaa se, että meillä ei ole pitkään aikaan ollut mitään konfliktia eikä tarvetta puolustusvoimille. Senpä takia sen merkitys ja maanpuolustustyön tärkeyden arvostaminen on laskenut. Historian valossa tuntuu erikoiselta ja vaikealta uskoa, etteikö vielä joskus tulevaisuudessa puolustuvoimille olisi jotain käyttöä. Ehkä maanpuolustuksen järjestäminen olisi ollut helpompaa jos meillä olisi säilynyt Suojeluskunnan tapainen sotilaallinen, vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä. Silloin meillä olisi voinut olla kulttuuri, jossa maanpuolustus on osa paikallisen tason toimintaa. Tuttu ja tärkeä asia. Nyt armeja on vieras käsite monelle ja sitä kautta se on alkanut herättää kaikenlaisia intohimoja.
