Ihan oikeassa olet, mutta asiallinen keskustelu vaatii luonteeltaan sopivia osapuolia. Suurin osa on mukavuudenhaluisia, joten keskustelu ja maailman parantaminen on paljon hauskempaa samalla tavalla ajattelevien kesken. Ymmärrystä heikoinpaan ryhmään kuuluvien ajatuksille saattaa vielä löytyä, mutta halua luopua omista hyödyistä ei oikein löydy.
Tämähän on tälläkin palstalla ihan normaalia, jos joku hiukan virittää keskustelua maataloustukien perusteista tai peräti leikkaamisesta, niin johan on impivaarasiipi varpaillaan huutamassa että "kuolkaa nälkään" ja muita yhtä rakentavia kommentteja.
Mitä poliitikkojen vieraantumiseen tulee, niin onhan se ihan mahdollista jos jannun ainoa työkokemus on opiskeluaikana siwan pullohuoneesta ja siitä jatkettiin sujuvasti poliittisena broilerina kohti uusia seikkailuja. Tämän vastapainonahan meillä juuri on eduskunta, siellä pitäisi sen kansan äänen kuulua. Ajatelkaa ketä äänestätte.
Mitä äänestysprosenttiin tulee, niin kaksipuoluejärjestelmä olisi toisaalta hyvä sillä kun valta vaihtuu se tuo konkreettisia muutoksia ja uskoisin sen lisäävän äänestysintoa. Sitä en sitten tiedä miten järkevää on laittaa vaikka neljän vuoden välein kaikki paletit täysin sekaisin?
Varsinkaan kun Pressa on vielä kumileimasin joka hyväksyy kaiken.
Pressalle riittää pelkkä seremoniamestarin viitta. Mitä järkeä on jos hallitus tekee päätöksen jonka eduskunta hyväksyy niin lopulta presidentti ampuu sen alas? Ei mitään. Jos meillä olisi vielä vahva presidentti, niin ei täällä saataisi aikaan yhtään mitään päätöksiä, yksinkertaisesti päätöksentekoelimissä tapahtuisi muutoksia aivan liian hitaasti kun olisi pakko hakea konsensusta välillä presidentti, hallitus, eduskunta, työmarkkinaosapuolet jne. Kukaan ei kykenisi tekemään kriittisiä ratkaisuja kun kaikessa haettaisiin vain konsensusta konsensuksen perään. Kaikki osapuolet ovat vaatimassa kaikkea, mutta mitään negatiivistä ei saa omalle sektorille tapahtua.
Konsensushakuisuus on suomen päätöksenteon ongelma, pitäisi olla vastuunkantajia jotka tekevät niitä kriittisiä päätöksiä ja kantavat niiden seuraukset, sekä menestyksen hedelmät että tappion vastuun. Suomen henkisesti köyhässä ilmapiirissä se ei vain onnistu, menestyä kun ei saa sillä sen ajatellaan olevan joltain pois niin jäljelle jää vain se paskassa makaaminen.
Ulkopuolinen näkökanta asioihin avartaa katsomusta, ainakin yrityselämässä. Tämän palstan vakiokolumnisteista valitettavan usein paistaa juuri tuo konsensuspoliittinen näkökanta sekä yksipuolinen puoluekeskeinen ajattelumalli. Valitettavasti muutos pitää jossain vaiheessa tulla monella poliittisella sektorilla, pakon edessä voi joutua luopumaan paljonkin saavutetuista eduista. Mielenkiintoista olisi todella kaksipuoluejärjestelmä, mutta kun seurataan ideologisin periaattein, niin mahdotonta. Kaksipuoluejärjestelmä selkeyttäysi päätöksentekoa, mahdollisuus hyviin kompromisseihin olisi olemassa tai sitten päätöksenteko kaatuisi alkuun jo ideologiaristiriitoihin. Nimimerkillä supersammakko oli hyvä ajatusmalli, siis kuin historiasta, hatut ja myssyt.
En usko, että puolueiden määrän vähentäminen sinänsä vaikuttaa mitään, meidän mallimme demokratiasta vaan on sellainen, että valta on valmistelukoneistoilla eli virkamiehillä, keskustelut käydään lautakunnissa ja pitää olla mukana jossakin puolueessa, että edes pääsee sisään keskusteluihin, tarvitaan myös "oman puolueen" virkamiehiä hallintoon, ikäänkuin valvomaan puolueen etua
