Köyhänä olen miettinyt vaihtoehtoa sikahintaisen välipyöräjyrän tilalle kylvinkoneeseen. Lähinnä ketterämmän ajon takia tuota haaveilen, että päisteessä saisi kääntyä jyrkemmin ja toisaalta kone seuraisi kaarteessa paremmin.

Olen vetänyt NH:lla Tumen jyräcombia maatalousvetolaitteella.Parempi ja ketterämpi kuin vetokoukussa vetäen(mistä ei oikeesti tule yhtään mitään).Pyöränvälijyrä oli tarkoitus,mutta nuukuutta on vielä jäänyt hankkimatta.Tampereella näkyi 3-pistenostolaitteeseen tuleva kolmio olevan esillä.

Laittaa vaan hankkien alkup välijyrän.

Koneen jälleenmyyntiarvokin parempi.

Vedän vain paalainta akuankkavetolaitteella. Se on pakko, mitään muuta en sillä kötöstimellä viitsi kiskoa.
Hinattava kylvökone sitten vetovarsissa olevaan laitteeseen, kääntökulma 90 astetta ja korkeussäätö hydrauliikalla.
Kai joku alkaa kohta ylistää sitä jotain fransujen vetokitaa, missä saa pelailla tunkkien, tappien ja sokkien kanssa. Miten vain vaikeammaksi saa.

Vedän vain paalainta akuankkavetolaitteella. Se on pakko, mitään muuta en sillä kötöstimellä viitsi kiskoa.
Hinattava kylvökone sitten vetovarsissa olevaan laitteeseen, kääntökulma 90 astetta ja korkeussäätö hydrauliikalla.
Kai joku alkaa kohta ylistää sitä jotain fransujen vetokitaa, missä saa pelailla tunkkien, tappien ja sokkien kanssa. Miten vain vaikeammaksi saa.

Onneksi tämän saa valita jokainen ihan itse.. tässä huvin vuoksi toinen näkemys asiaan

Mulla oli alkuperäinen versio vetovarsissa oleva puomi. Akuankka oli mielestäni seuraavissa asioissa fiksumpi:
. aina valmiiksi keskellä, ilman sivurajoittimien kanssa säätelyä ja kiristelyä (kylvötraktorilla vedellään kylvöjen välissä vetovarsilla muutakin, akuankka ei haittaa siinä mukana )
- kerran peruutin tyhjällä koneella vähän tiukempaan paikkaan varret ylempänä ja kylvökoneen pyörät normaalia alempana -> rysäytti tietysti nostolaitteet ylös tappiin, laaki oli aika vakuuttava :-(
- koneessa aisasylinteri, hydraulinen korkeussäätö hoituu tarvittaessa sillä
- molemmilla versioilla voin kääntää eteenpäin ajaen niin jyrkkään kuin vetäjä kääntyy

Ei nämä ole niin mustavalkoisia, toinen sopii toiselle, toinen toiselle :-)

Kivaa! Saa kinata!
Akkari ei sovi meidän koneissa ihan minkä kapineen kanssa tahansa, ruiskussa se ottaa kiinni nivelakseliin, pöyhimessäkin liki. Peräkärryä ei tietenkään voi vetää.
Isompi kiusa on siitä että toisissa koneissa on haarukkapää, toisissa aisa ja nehän eivät käy samalla vetopäällä. Taas pultataan vastakappaletta.
Hämärässä liiterissä, kirkkaasta auringonvalosta tullessa on mukava tihrustaa vetolaitetta aisan päähän, koukun liikettä ei oikein voi hyödyntää ja sitten iloista jumppaa hyttiin ja pois. Vetovarsikiinnikkeessä on hiukan pelivaraa, antaa muutaman tarpeellisen millin sinne sun tänne.
Aisasylinteriä ei tarvita eikä sille lohkoa. Vetovarret pitävät asentonsa tai korjaavat sitä tarvittaessa.
Paalaimessa akkari on oltava ettei akseli kärsi tai paalain potkaise kun kireää paalia pudottaa.

Paalauksien jälkeen osaa aina arvostaa nykyaikaista kunnon vetokoukkua.

Dementiaosastoa: meillä oli ennen säkkipuimuri ja sitä vetämässä reilusti alle kaksitonninen traktori. Puimuria vedettiin haarukkavetolaitteella, joka ei ollut kovin helppo vaihtaa, niinpä se oli paikallaan puintikauden jos mahdollista. Illalla kerättiin säkit ja vietiin muutaman kilometrin päähän kuivurille, kärry haarukassa...Olin usein matkustajana astinlaudalla kun en muuhunkaan pystynyt ja jokin kumma jännitys matkassa oli, tosin isä muisti sanoa että sakot tulee jos Kissalan pojat näkee tuon kytkennän...

Peräkärryä ei tietenkään voi vetää.

Voi vetää - ainakin täysimittainen täysperä näkyy kulkevan iloisesti maataloushaarukassa. Haarukan ja jarruletkujen toisessa päässä oli vähän reilumpi punavanteinen :-)

Autolla perässä ajelin, eikä kylätiellä ohi tehnyt edes mieli, nätisti ja rivakasti jyväkuorma kulki. En mutkaisella tiellä edes heti hoksinut että se on traktorin perässä eikä auton. Ihan reipas viljakärry tieajoon, ei kovin ketterä tosin :-)

Ne on niitä nimimerkki Ojalan touhuja. Kujala on köyhempi ja sillä on vain puoliperävaunuja.
Toisaalta käytän aika paljon silppurin vetolaitetta, joten vedän kärryä vetovarsien päistä silloin kun kärry ei ole varsinaisessa vetokoukussa.
Ylellisesti hydrauliikalla kyytiin ja pois siinä kun akuankkaaja ährää tunkin kanssa ja pudottaa aisan takuuvarmasti kerran vuodessa varpailleen.

Katselin muuten juuri Oliver-auraa. Olisi maatalousvetolaitemiehille osaava kapine. Saisi vetää auraakin sillä rakkaalla vetopuomillaan ilman ikäviä vetovarsia ja tehoa hukkaavaa hydrauliikkaa.
Vain naru ohjaamoon, ja siitä vetäessä auran kannatuspyörät kampeavat vantaat maasta, käännös uudelle vaolle ja narusta ilmeisesti aura taas maahan.
Vieläpä amerikkalainen aura, istuisi varmaan sinne rautapyörä-Fordsonin perään kuin nyrkki silmään.