Kotitilallani tehdään spv vuonna 2009 ja olemme kiinnostuneita aloittamaan maanviljelyksen. Olemme 31v mies ja 26v nainen ja asuttu kaupungissa koko aikuisikä. Kotitilani sijaitsee pienessä 2000 asukkaan kunnassa. Kaipaisimme kokemuksia kohtalotovereilta miten elämä muuttui kaupungista maalle muuton seurauksena, miten olette oppineet maatilan pyörityksen, kannattaisko käydä jotain kursseja yms. Miehellä on maatalousalan koulutus ja myös työkokemusta alalta. Mutta tiedot ovat vanhentuneet ja unohtuneet.
Tilalla on tällä hetkellä lehmiä n.16 ja peltoa n.30ha. Mitä tuotantosuuntaa kannattaisi miettiä? Itse olemme ajatelleet mullitilaa. Mitkä ovat sen alan tulevaisuuden näkymät?
Kiitollisina vastauksia ja kommentteja odotellen
mkl

Emolehmähommahan tuo näyttää olevaan muutie... jos teitillä on kummallaki hyvä tienahomma tällähetkellä, niin ei kannata nuilla pinta-aloilla, vaen jos ehki toinen olisi ansiotyössä, niin mikä ettei. Jo on hakkaamatonta mehteä muutama sata hehtaarie, niin auttaahan se seki.

Nii, että en ihan maanrakkoon akkiloisi, niin meitillä tuo touhu on tällä hetkellä melekolaella semmosta, kuin tuolla teijjän tulevalla tilalla nyt. Ei oo amerikantienestijä, mutta voettaapi peruspäevärahalla olon, vissiin...

Nykyisin rakennetaan jo tuhannen mullin kasvattamoita, joten ei taida olla edellytyksiä.
Taitaa olla ainut mahdollisuus toinen vieraan tienestiin, ja toinen hoitaa tilaa. Ellei sitten saa 3-4 kertaistettua pelto alaa, ja eläimiä lisää kovasti.

Kyllä pienikin pinta-ala elättää, täytyy vain olla mielikuvitusta. Herkkusieniä, etänoita, rapuja, joulukuusia, marjoja, erikoiskasveja, tryffeleitä yms. Lehdissähän on tasaisesti ollut juttuja näistä umpikaupunkilaisista jotka ovat ostaneet kokemattomina pienen tilan ja rakentaneet sen ympärille menestyän yrityksen. Mahdollisuuksia on, mutta menestys ei tule helpolla.

yes. Markkinointi vaan on hoidettava onnistuneesti ja sen opettelu on ueimmille raskasta tuottajavuosien jälkeen. Täten puhtaalta pöydältä on helpompi lähteä.

ite asuin kaupungissa koko elämän nyt pidän toista vuotta tilaa
kaikki menny suht hyvin peltoo 80 metä 70 ja pari ravihevosta akka lähti töihin tehtaseen kun muksut täytti 2 nyt menee aamut kakrujen ja hevosten kanssa kun saa ne hoitoon klo 8 niin pääsee kääntään vähä mettätöissä tuotantosuunta en osaa neuvoo mutta älkää uhontako päivätöitä molemmat

Konkurssi lienee ainoa kurssi mistä ei alalle kovin paljoa hyötyä tule mukana?  Ellei opi siitä kurssista jotain. Toiminnan jatkuvuutta tulevaisuuteen auttaa pitkälti myös + ja - merkeillä varustetun taskulaskimen hankinta. Laskinta hankittaessa kannattaa varmistaa että laskin näyttää miinusmerkin myös negatiivisessä tuloksessa. Laskutoimitus 1-5=4 saattaa hieman johdattaa pisnestä harhaan. Helpotusta elämään tuo tieto kuitenkin ettei niin voi jatkua kauaa. 

Erikoistuminen sinällään on nykyisin aika kulunut sana. Harva sanalle on löytänyt sisältöä mutta tarinoita Suomesta siltäkin saralta löytyy. Lähes poikkeuksetta tilan sijainti määrää onko erikoistumiselle mahdollisuutta. Monialayrittäjyys myös on varsin työläältä, saavutettavaan rahamäärän nähden, vaikuttava sana.

Teidän tapauksessa tärkeintä lienee aistia mille ja millaiselle toiminnalle lähiseudullanne on tarvetta. Oikeita keinoja ei löydä kuin kokeilemalla, putoamatta perseelleen.

Hendeltä pyydän anteeksi lähes asiaa tekstissä. Onneksi joukkoon mahtui paljon paskaakin. 

Onko tää taas joku trolli hahaa unohtakaa saa maalla toki asua mutta moinen puuhaloitten perustaminen palkkarahoilla on silkkaa ajan ja rahan haaskausta jättäkää nää hommat ammattilaisille

jos tila pyörii nyt hyvin niin kyllä siinä toinen saa hyvän elannon. Tuolla hyvinb pyörimisellä tarkoitan että ei ole välitöntä invastointitarvetta ja että tilan saa haltuun kohtuuliisella rahalla. Itsellä noin 1,5 kertainen tila koko ja tulot on tuolla 50-100 keuron välillä. investoinnit kohtullisia 5 vuodessa navetan peruskorjaus ja traktori ja peltokoneet (pois lukien säilörehu) suunnilleen uusittu. Toki käytettyjä pääosin.

jos tila pyörii nyt hyvin niin kyllä siinä toinen saa hyvän elannon. Tuolla hyvinb pyörimisellä tarkoitan että ei ole välitöntä invastointitarvetta ja että tilan saa haltuun kohtuuliisella rahalla. Itsellä noin 1,5 kertainen tila koko ja tulot on tuolla 50-100 keuron välillä. investoinnit kohtullisia 5 vuodessa navetan peruskorjaus ja traktori ja peltokoneet (pois lukien säilörehu) suunnilleen uusittu. Toki käytettyjä pääosin.

50-100 tuhatta euroa tulot!!!!!!!!!!!

No huh!

Jopas löytyy verotettavaa...

Osoittaa vain miten järjettömästi tissinkoittoa tuetaan.

määkin rupeen vetään tissiä noilla tuloilla

Onko tää taas joku trolli hahaa unohtakaa saa maalla toki asua mutta moinen puuhaloitten perustaminen palkkarahoilla on silkkaa ajan ja rahan haaskausta jättäkää nää hommat ammattilaisille

Tiedä sitten trollista, tuollaisia tiloja on Suomenmaassa aika lailla. Ja läheskään kaikki nuo eivät syötä mäntytukkia lehmilleen. Itse olemme lähteneet kolme vuotta sitten paljon karummista lähtökohdista (ei ollut lehmiä eikä muitakaan nelijalkaisia); velkaa ei olla vielä tehty (kohta tehdään), työtä on tehty penteleesti ja rahaa laitettu sisään, jotta on saatu tuotanto pyörimään. Puoliso palkkatyössä, itsellä toinen puolivuotisesti työllistävä yritys. Tietty, traktorien yhteenlaskettu arvo on noin 7000 euroa ja muutenkaan ei ole kovin paljoa K-maataloutta lihotettu.

Nyt tuota mahdollista velanottoa varten tehtiin Likviä erilaisilla tulevaisuuden skenarioilla ja ainakin vielä jatketaan.

Mutta molempien ei kannata heittää palkkatyötä pois, se on ihan selvä. Se paremmin yksinäistä puurtamista kestävä ja fyysistä työtä pelkäämätön viljelemään. Koneiden ja vehkeiden kanssa pelaamista ei saa pelätä.  Peltoa hiljalleen lisää ja elukoita kans, jos lehmillä meinaatte jatkaa. Markkinoiden ja ammattitaidon mukaan joku erikoiskasvi antaa jännitystä ja onnistuessaan myös lisätienestiä.

Apilaan linja on se, josta voi lukea Maatilan Pirkasta ja muista Käytännön Maamiehistä. Sillä meiningillä alle 100 hehtaarin viljelijät saavat vain konkurssin aikaiseksi, isommat saattavat pärjätä hyvinkin. Pientilan pyörittäminen voi olla taloudellisesti kannattavaa ja hauskaa, vaikkeivat nämä maamiehenpirkat välttämättä Viljelijänä pitäisikään...

Petri

Apilaan linja on se, josta voi lukea Maatilan Pirkasta ja muista Käytännön Maamiehistä. Sillä meiningillä alle 100 hehtaarin viljelijät saavat vain konkurssin aikaiseksi, isommat saattavat pärjätä hyvinkin. Pientilan pyörittäminen voi olla taloudellisesti kannattavaa ja hauskaa, vaikkeivat nämä maamiehenpirkat välttämättä Viljelijänä pitäisikään...

Petri

Onneks noi Apilaattorit yms. ei päätä asioista vaan jokaisella on valinnan vapaus mitä rahoillaan tekee...

pienet tilat kun ei saa edes kunnon konkurssia tehtyä sellasta noloa nyhjäystä vaan ,kysyn vaan kuka jatkaa kun puuhaloita laitetaan jatkuvalla syötöllä lappua luukulle ja tottahan useimmilla elämisen laatu paranee palkkatöissä.

ja milläs ostat maata jos naapurin öky puuhala tekee aina parhaan tarjouksen?

en halua ketään lannistaa mutta kuitenkin.