Usko pois,en minäkään tiedä.Kokeiluja on tullut tehtyä.Uskoisin ennen poikimista olevan korren tärkeää,ilman kortta tulee näitä pitkäkestoisia ongelmia poikimisen jälkeen.Mutta poikimisen jälkeen sitten tavallisesti lähden vasta toisena päivänä nostamaan väkirehuja nollasta ja antamaan sulavaa rehua,mutta tänä vuonna oli ainakin hyvästä tuo sulavan rehun anto heti poikimisen jälkeen.Tuo voi johtua viime vuoden korkeista valk.pitoisuuksista rehussa,emäksisyys meinasi karata katosta läpi,tuo ei kysele vaan tappaa.Energiaa tarvitsee sitomaan tuon valk.Väkirehut on vaarallisempia emäksisyyteen kuin happamaan,vastoin yleistä luuloa.No ongelma on kumminkin tullut opittua kääntämään voitoksi,erittäin vähän ongelmia poikimisen jälkeen lypsykaudella.Niin ja olen ollut energiauskovainen joskus,nykyään voi vain todeta,kyllä sitä on ollut tyhmä kun piti tuon takia niin paljon ja pitkään kärsiä.Näitäkin kunnon pötsitehosteita on tullut kokeiltua,toimivat hyvässä ja pahassa,niiden sisältämä seleeni on hyvä.
Usko pois mutta luulin sinulla olevan valmis tieto ja vastaus kysymykseeni. Miksi sitten alunperin hyökkäsit niin kovasti vastaan tuossa energiaruokinta-asiassa? Meillä taas on päinvastaisia kokemuksia. Aikasemmin oli vähäenerginen ruokinta poikimisen jälkeen ja siitä saatiin vain nippu ongelmia, kun käännettiin kelkkaa niin ongelmat ovat helpottaneet, ainakin siinä määrin että lehmät tulevat aikaisempaa helpommin tiineeksi ja myös näyttävät kiimansa vaikka samaan aikaa on tuotos noussut.
Kun taistelimme takavuosina hedelmällisysyongelmien kanssa niin meille neuvottiin että alkulypsykaudelle runsaasti energiaa ja loppulypsykaudella taas energiaa rajoitetaan jotta eivät liho. Tämä on välillä hyvin vaikea yhtälö toteuttaa silä säilörehuruokinta on vapaa ja koska lehmät ovat rehunkäyttökyvyn osalta erilaisia. Toisille sama ruokinta menee maitoon - toisille nahan alle.
Lehmät ovat myös hyvin yksilöitä - se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Minä en lähtisi automaattisesti kokeilemaan kaikille 0-tunnutusta ja 0-väkirehuruokintaa poikimapäivänä. Saattaa olla että joku lehmätyyppi sen tarvii ja toinen ei. Kuitenkin kun harvalla on enää 4 lehmää, niin hommaa helpottamaan lehmät voi jakaa vaikka ryhmiin; eli helposti kuntoluokassa pysyvät sekä helposti lihovat omiin ryhmiin ja myös 3 krt poikineet ja vanhemmat omiin ryhmään sekä 1-2 krt poikineet omaan ryhmään. Se mikä on tunnutuksen ja herutuksen tarve ja määrä on karjakohtainen asia ja riippuu paljon käytössä olevista rehuista ym., mutta ainakin kasvaville nuorille eli 1-2 krt poikineille antaisin hiukan tunnutusrehua vallankin jos kuntoluokka on hiukan alakanttiiin että jaksavat lypsää ja ovat sitten hyvävoimaisia. En usko että hieholle kehittyy hyvistä perusrehuista heti piilevää poikimahalvausta. Hapanpötsin ne kyllä voivat saada, pitäisin silmällä varsinkin sellaisia joilla rungon kapasiteetti ja rungonsyvyys on vaillinainen ja myös kovin pienikokoiset ja hyvin keskeneräiset ja pihatossa muita väistelevät ovat riskiryhmää. Piilevän ketoosin tai asetonitaudin saa kyllä hiehollekin ihan helposti jos sen ruokinnassa nuukaillaan ja se on vähintään yhtä huono vaihtoehto kuin piilevä poikimahalvaus, jonka yleisyyteen ensikoilla on vaikea uskoa ellei ensikko heru yli 40 kiloa ja on poikinut ylilihavana. Se jos jokin säästää nuorta eläintä jos niiden herumishuiput pystyy pitämään kurissa.
Pro-agria neuvonnan mukaan, ne joilla ensikot eivät tiinehdy niin silloin alkulypsykauden ruokinta on liian vähäenergistä. Jos ensikko poijitetaan noin 2v tai alle niin se on ihan keskeneräinen ja kasvaa. ay-lehmä on aikuinen vasta n. 4,5 vuotiaana ja holstein noin 4 vuotiaana eli jos energiasta on puutetta ja eläin kuitenkin kasvaa niin mikä toiminto jää ensin pois? - hedelmällisyys! Jos herutusruokinnan kanssa viivytellään tai sitä lisätään liian varoivaisesti niin ensikolle saattaa kehittyä hyvin voimakas energianpuute.
