AUTIO HILJAINEN KYLÄ
Rakensi korpeen kotinsa metsien mies
tuli valmiiksi tupa ja kotilies.
Käsivoimin vain raivattiin laidun ja pellot
kohta kuuluivat niityltä karjan kellot.
Oli hallaiset rämeet ja kosteat korvet
joskus lintujen laulua säestivät paimenen torvet.
Ahomailla kun kasvoi ruoho ja marja
luonnon keskellä liikkui ruskea karja.
Näin kuluivat päivät ja kuluivat yöt,
tuli kevät ja alkoivat toukotyöt.
Kulki silloin pelloilla karhit ja aurat
näin kylvettiin multaan ohrat ja kaurat.
Kylvömies nyt asteli sarkojen laitaa
korjaili välillä laitumen aitaa.
Työssä kuluivat usein kesäiset illat
suolta kun poimittiin lakat ja hillat.
Oli aika vain rientänyt, vaihtuneet vuodet
oli kylältä kaikonneet kauaksi nuoret.
Oli saapunut ilta tuo elämän ehtoo
kukaan keinuta enää ei lapsien kehtoo.
Monet tyhjinä hiljaiset autiot talot
myös kaipuuta huokaavat metsäiset salot.
On pihapellotkin täyttyneet horsmien kukkaan,
näin isien työkö mennyt kaikki on hukkaan.
Nyt vain lepikko peittää jo laidunhaat
ja villi heinikko pihamaat.
Löytyy pellon laidalta ruosteinen aura
missä silloin kasvoi heinä ja kaura.
Nyt vain pajua kasvavat sarkojen ojat
joita ennen kaivoivat isät ja pojat.
Entisaika on jäänyt kuin unholaan yöhön
kun nuoremmat menneet on vieraaseen työhön.
Vaan näitä aikoja täällä jos muistelen milloin,
vaikka lämpimin tyynin kesäisin illoin.
Voit silloin rantaan koivikosta
tuoreet vastan oksat taittaa
rantasaunan lämmittää ja kylpykuntoon laittaa.
Siellä lämmin löyly raukaisee
ja unelmien portit jälleen kesäiltaan aukaisee.
© Ossi Harjula
http://personal.inet.fi/taide/runoja/autio_hiljainen_kyla.htm