
Kuollut äiti oli vaimoni ystävä kouluajoilta ja pitivät vieläkin yhteyttä. Kuulimme asiasta aamupäivällä suoraan äidiltään. Mies oli Suomen 2000-luvun talouden tukipilarin, IT-alan, huippuasiantuntija. Ainoan tapaamisemme perusteella vaatimattoman oloinen, maalaistaustainen "nörtti" ja mukava mies.
Sama kuvailu sopisi veljeeni. Tämä meidän perheen fiksumpi poika on linjannut uransa niin, että pysyttelee asiantuntijatehtävissä, eikä lähde uraputkeen johtajaksi. Kehittyvällä alalla kun keskittyy organisaatio-kuvioihin muutaman vuoden, huomaakin varsinaisen asiaosaamisensa vanhettuneen. Johtaminen on myös kovin erilaista työtä kuin tekninen asiantuntijuus. Ehkä tämän tragedian päähenkilölle kävi huonosti uraputkessaan? Oliko hänen työnsä uhrauksien arvoista? Hänen patenteillaan on tienattu paljon verorahoja meidän maataloustukiimme ja valtiontalouden tueksi.
Perheen äiti ehti opettaa monta luokallista peruskoululaisia hyvinkin perinteisten hyveiden ja moraalin kunnioitukseen. Toivottavasti näistä lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia, opettajan lapsille ei sitä suotu.
Minulle ei tarvitse asiaa surkutella. Mietitään nyt kuitenkin, että miten voimme
itse kukin kehittää tätä yhteiskuntaa sellaiseksi että kaikki jaksaisimme täällä elää.