Luomuviljelijänä tiedän kokemuksesta että asiallinen konsti, kunhan vaan osaa tehdä oikein.
Luomuviljelyssä lakoontuminen ei taida olla pahimpia ongelmia?
Mjoo-o näinkin, mutta kyllä sitä lakoakin löytyy, kun kaurat menee yli neljän tonnin sadolle, ja ruis on aina vähän vinossa..Valkoapilasta vielä sen verran, että se on sen verran lyhyttä, että ei siitä nyt yipääsemätöntä ongelmaa pitäisi tulla, jos osaa viljellä, eli takuuvarmasti menee vilja kyljelleen, jos ensin kylvää peltoon typpeä ilmasta sitovaa kasvia, ja silti lannoittaa normaalikaavan mukaan, pitäsi sen nyt järki sanoa, mutta kovin lujassa istuu usko apupaskan kaikkivoipaisuudesta, olen monasti kylällä seurannut, miten kesantopeltoon kylvetään parin apilavuoden jälkeen ruista tai syysvehnää ja annetaan Yaralaista silti niinkun ennenkin, ja sitten ihmetellään kun ruis on kaksmetristä ja limalaossa. Normaali ruis sato yksivuotisen apilan jälkeen likuu haitarissa 2500 - 3500 kg/ ha ilman mitään muuta lannoitusta. Lisäksi valkoapilan käyttö perustuu myös varjostukseen, eli se pitää rikkakasvit allaan, jolloin ne eivät haittaa puintia eivätkä satoa. Toki sekä pienet rikat että apilat itsesään ottavat oman osansa ravinteista, mutta kun niitä ei viedä pois pellolta, niin siellä ovat seuraavaa vuotta varten, samoin muuttuvat aikaaottaen maaksi parantaen pellon multapitoisuutta, maanrakennetta ja sitäkautta vastaisuudessa viljan mahdollisuuksia ottaa ravinteita tulevista apilasdoista.
Tämä on sitä positiivista domino-ilmiötä, johon luomupellolla pyritään, toki sen voi Norjanpaskallakin tehdä, jokainen tekee niinkun parahiksi näkee..
