Lueskelin aikani kuluksi kierrokselta mukaan tarttunutta journalistista aineistoa. Yhdessä lehdessä oli haastateltu maansiirtokoneita myyvän firman toimitusjohtajaa. Sanoi, että urakoitsijat ovat todella kovilla, kun polttoaineiden hinnat nousevat koko ajan ja hintoja ei tahdo saada vietyä taksoihin. Urakoitsijat ovat sanoneet, että sillä pärjää, kun tekee hiukan pitempää päivää ja hiukan halvemmalla. Pysyy ikäänkuin leikissä mukana. Toimitusjohtaja sanoi, että kilpailu on konekaupassakin kovaa, mutta he ovat pärjänneet samalla konseptilla, tehdään hiukan pitempää päivää ja halvemmalla.
Aika karu kuva koneyrittämisestä. Varmaan pätee monessa paikassa myös maatalouden puolella.
Nyt tuossa jutussa oli ensimmäisen kerran mainintaa siitä, että koneiden hinnoissa on nousupaineita. Tässä on parin viime vuoden aikana tullut haastateltua paljon maansiirtokoneiden myyjiä ja joitakin huomioita on tullut tehtyä. Ensinnäkin jos vertaa Koneviestin hintataulukkoa vuodelta 2005(2004?) ja koneiden hintoja tänä päivänä, niin hinnat ovat pysyneet hämmästyttävän hyvin paikoillaan. Myyjien mukaan ala on hyvin kilpailtu ja jokainen kauppa minkä meinaa saada joudutaan hinnoittelemaan loppuun asti kireälle. Muuten kauppa yleensä menetetään. Sama pätee erilaisiin lisälaitteisiin. Hinta on kovin konsultti. Jos uusi tulokas tai vanha tunnettu tekijä koittaa tulla uudella tuotteella markkinoille, niin myynti on nihkeää, jos hinnassa ei tulla vastaan. Urakoitsijat ovat erittäin konservatiivisia ja nuukia. Kaikki ratkaisut pitää olla koeteltuja ja niistä pitää löytyä hyvät referenssit.
Mielestäni maansiirtopuolella on aivan erilainen menttaliteetti kuin maatalouspuolella. Viimeksi mainitulla sektorilla on selvästi enemmän rahaa käytössä ja ilmeisesti myös löysää rahaa. Hankintoja tehdään helpommin ja heppoisin perustein. Jos kylvinkone maksaa 50ke, niin otetaan siihen varmuuden vuoksi parin tonnin etulata mukaan, koska se ei ole enää iso raha noin isossa kaupassa. Sitten se lata keikkuu siinä koneessa koko kevään varmuuden vuoksi mukana, jos sitä tarvitaan joskus.
Myös maatalouskoneiden hinnat nousevat koko ajan rajusti. Mitään uutta ja ihmeellistä koneisiin ei ole tullut. Samasta paskaraudasta väännetyistä myllyistä pyydetään aina vaan enemmän. Ihmetyttää, että miten maansiirtopuolella ollaan koneiden valmistamisen kustannustehokkuus onnistuttu säilyttämään niin paljon paremmin, että hintataso on pysynyt aisoissa. Mielestäni tuo ei voi johtua muusta kuin siitä, että loppuasiakas on maatalouspuolella paljon löysempi. Myös kilpailutilanne on erilainen. Eli maansiirtopuolella on enemmän maahantuojia ja samantyyppisiä koneita on tarjolla monella myyjällä ja ketjulla. Kilpailuttaminen on helpompaa. Maatalouspuolella nuo suurimmat ketjut ovat edelleen käytetyimpiä kauppakumppaneita.
Ilmeisesti on niin, että kilpailu ei lähde etenemään ennenkuin asiakas on valmis tekemään enemmän työtä sen eteen, että löytää halvemman tuotteen. Niin kauan kuin tyydytään helppoon ratkaisuun ja vältetään riskejä meillä säilyy korkeampi hintataso. Eli ostetaan sieltä mistä aina ennenkin ja mistä on helpointa tuote hakea. Meidän pitäisi entistä enemmän ostaa pienistä, tuntemattomista, epämääräisistä puljuista tavaraa, että nämä pienet toimijat menestyisivät ja laajentaisivat toimintaansa. Tämä ehkä pitäisi hinnat kurissa ja laajentaisi myös tuotehaitaria.
Tommossii tuli äkkiseltään mieleen....
