"Purot virtavesinä
Vesilaki määrittelee puroksi virtaavan veden vesistön, jossa ei voi kulkea soutamalla ja jonka virtaama on pienempi kuin kaksi kuutiota sekunnissa. Veden pitää virrata pienimmissäkin puroissa. Puron alku voi olla lähde, lampi tai järvi. Puroa suuremmat virtavedet ovat vesilain mukaan jokia, pienemmät taas ojia tai noroja. Puro voi yhtyä suurempaan puroon, jokeen tai muuhun vesistöön. Tuntureissa juoksevia puroja sanotaan tunturipuroiksi. Kaupungeissakin virtaa puroja, Helsingissä niitä on yli 25 kappaletta. Puroveden laatu voi varsinkin pienessä purossa vaihdella nopeasti esimerkiksi sateen tai kuivan sääjakson takia. "
Puron määritelmään taisi laissa kuulua myös, että siinä pitää pystyä kulkemaan kalat.
Tarkastajat lienevät mieltyneet tulkintaan, että puroksi tulkitaan "oja" mikä on kahden vesistön välillä. Sepä vasta mielenkiintoista, kun tulkintoja temmotaan hatusta, eikä ne perustu mihinkään viralliseen lakiin.
Huh... nyt menivät sitten kaivetut metsäojatkin puroiksi
Joitakin vuosia sitten... ihmetykseni oli mitä suurin. Kävelin Vampulan metsissä ja hyppäsin sammaloituneen metsäojan yli. Ojassa vesi liikkui... virtaama ja noro olivat suunnilleen samaa luokkaa kuin mitä "kusemalla" saa aikaiseksi. Vettä oli ojassa joitakin millejä, välillä enemmän, välillä virtaama katosi sammaleiden joukkoon.. Mutta... tässä ojassa oli kaloja
Sellaisia noin 20-30 millisiä, silakan muotoisia pikkukaloja.
Ja... kaloja ne olivat... Eivätkä iilimatoja tai "likomatoja", eli pikkunahkiaisia, joita löytyy kyllä samasta ojasta sitten alempaa. Kuten myös kivennuoliaisia ja sammakoita. Ja kala-altaista karanneita kirjolohia.