Lainaus käyttäjältä: apilas - 15.03.12 - klo:20:16

Juu samalla tavalla olisi pitänyt suomessakin toimia ei olisi minä-itten ja muujussien kaltaasia katkeria ruikuttajia roikkumasa joukon jatkona maataloustukia nostamassa

Jos olisi toimittu kuten Ruotsissa niin eteläisessä Suomessa olisi kukoistava kotieläintalous ja idästä ja pohjoisesta olisi apilaksen kaltaiset ruikuttajat lopettaneet jo aikaa...

Ruotsin maataloustuotanto ei ole kylä mikään menestystarina, alue jossa tuotanto pääasiassa on on ihan yhtä hyvää kuin Tanskassa, sehän on siinä ihan naapurissa.
Ruotsi on nippanappa omavarainen elintarviketuotannossa, naudanlihassa omavaraisuus on laskenut alle 50 %:n, Tanska taas tuottaa elintarvikkeita viisi kertaa enempi kuin itse kuluttaa ?

Mikäli näistä kahdesta haluaa hakea mallia, niin Tanska on se oikea kohde, eikä Ruotsi.

Kun Maaseudussa oli se Vartiaisen haastattelu niin on porukat näemmä useamman ketjun verran onnistuneet hehkuttamaan että miten "pitää pistää laiskat työlaiset töihin" tms hauskaa.

Poimitte rusinoita pullasta...

Se mitä ei todellakaan Maaseudussa kerrottu niin aika tärkeä ero Suomen ja Ruotsin välillä on ollut ja on se että Ruotsissa ei maataloutta ole koskaan juurikaan tuettu.

Samaan aikaan kun täällä laitettiin työläisten rahat siihen että saatiin dumpattua ensin voivuoret ja sitten viljavuoret ulkomaille.. ..rahaa menemään vientitukiin niin Ruotsi saattoi sijoittaa saman rahan paremmin.

Ihan sama toistui EU-kuviossa. Meillä neuvoteltiin tukipaketit joiden seurauksena veronmaksajien lompakoista ryöstetään 1,1 miljardia joka vuosi tulonsiirtona maatiloille kun Ruotsissa vastaava summa lienee luokkaa 10% tuosta.

Mutta että jos Ruotsista jotain pitäisi oppia ottaa niin maatalouden tukeminen olisi syytä lopettaa. Olisi pitänyt lopettaa jo aikaa mutta vielä ehtii...

Minun motiivini nostaa mm. Vartiaisen puheenvuoro esiin, on huoli hyvinvointivaltiosta, ei suinkaan hyvinvointivaltion alasajo. Samalla tavalla em. Arizonalaisen viesti pohjimmiltaan on, ettei heikolla hetkellä tukeminen saa laitostaa pysyvästi. Laitostamisella tässä tarkoitan aloitteellisuuden ja omasta elämästä vastuun kantamisen latistamista.

JA  jos tähän halutaan väkisin nostaa maaottelu maataloudesta, niin meillä on ruotsiin nähden kolme suurta eroa:

1. Ilmasto: valtaosa ruotsin viljelystä on keskittynyt etelään Hankoniemen leveyspiiriltä.

2. Sota: Jo 1917 jälkeisten maanhankintalakien myötä perustettujen tilojen lisäksi, v. 1941 vuoteen 1950 perustettiin noin 130.000 asutustila. Enimmillään 1956 tiloja oli noin 250.000. Tämä oli niin huoltovarmuus-, maatalous- kuin sosiaalipolitiikkaakin tietoinen tavoite. Nyt tiloja on jäljellä alle 1/4 tuosta määrästä.

3. Ruotsissa viljelyä tuettiin. Vuonna 1987 tukia kuitenkin ajettiin merkittävässä määrin alas. Sen sijaan elintarvikeiden maailmanmarkkinahintaiselle tuonnille rajoja ei avattu.

(4. Vanhana suurvaltana ja teollisuusmaana joka ei ole sotinut 200 vuoteen, Ruotsi nyt vaan on meihin verrattuna pääomiltaan erittäin vauras valtio.)

Eli monista historiallisista seikoista johtuen olimme 1995 aivan eri tilanteessa kuin ruotsalaiset. Ilman kansallisia tukia maatalous olisi romahtanut. Sittemmin tukien ostovoima on puolittunut vuodesta 1995, vuoteen 2012. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö tukea pitäisi jatkossa tarkastella kriittisesti.

Maataloustuotanto on kuitenkin tehostunut rajusti, tuotetaanhan meillä edelleen mm. suunnilleen sama määrä maitoa, mutta vain 1/3 tilamäärästä. Vastaavasti kaikkien tiojen lukumäärä on pudonnut puoleen ilman suurta notkahdusta tuotantomäärissä.

Maatalouspolitiikkaa ennen 1995 voi moittia kyvyttömyydestä. Nuoren Suomen historia huomioiden, maatalous oli kuitenkin monessa suhteessa hyvinvointipolitiikan vanki koko sodanjälkeisen ajan. Maatalouspolitiikan kädet ovat edelleen sidotut. Sen sijaan ne politiikan lohkot, joihin olisi mahdollista vaikuttaa, tuntuvat olevan vuorostaan tabuja. Näistä keskeisin maatalouselinkeinon toimintaan vaikuttava ulkopuolinen taho on kaupan keskittynyt duopolistinen rakenne.

Lainaus käyttäjältä: Muujussi - 15.03.12 - klo:20:12

Kun Maaseudussa oli se Vartiaisen haastattelu niin on porukat näemmä useamman ketjun verran onnistuneet hehkuttamaan että miten "pitää pistää laiskat työlaiset töihin" tms hauskaa.

Poimitte rusinoita pullasta...

Se mitä ei todellakaan Maaseudussa kerrottu niin aika tärkeä ero Suomen ja Ruotsin välillä on ollut ja on se että Ruotsissa ei maataloutta ole koskaan juurikaan tuettu.

Samaan aikaan kun täällä laitettiin työläisten rahat siihen että saatiin dumpattua ensin voivuoret ja sitten viljavuoret ulkomaille.. ..rahaa menemään vientitukiin niin Ruotsi saattoi sijoittaa saman rahan paremmin.

Ihan sama toistui EU-kuviossa. Meillä neuvoteltiin tukipaketit joiden seurauksena veronmaksajien lompakoista ryöstetään 1,1 miljardia joka vuosi tulonsiirtona maatiloille kun Ruotsissa vastaava summa lienee luokkaa 10% tuosta.

Mutta että jos Ruotsista jotain pitäisi oppia ottaa niin maatalouden tukeminen olisi syytä lopettaa. Olisi pitänyt lopettaa jo aikaa mutta vielä ehtii...

Minun motiivini nostaa mm. Vartiaisen puheenvuoro esiin, on huoli hyvinvointivaltiosta, ei suinkaan hyvinvointivaltion alasajo. Samalla tavalla em. Arizonalaisen viesti pohjimmiltaan on, ettei heikolla hetkellä tukeminen saa laitostaa pysyvästi. Laitostamisella tässä tarkoitan aloitteellisuuden ja omasta elämästä vastuun kantamisen latistamista.

JA  jos tähän halutaan väkisin nostaa maaottelu maataloudesta, niin meillä on ruotsiin nähden kolme suurta eroa:

1. Ilmasto: valtaosa ruotsin viljelystä on keskittynyt etelään Hankoniemen leveyspiiriltä.

2. Sota: Jo 1917 jälkeisten maanhankintalakien myötä perustettujen tilojen lisäksi, v. 1941 vuoteen 1950 perustettiin noin 130.000 asutustila. Enimmillään 1956 tiloja oli noin 250.000. Tämä oli niin huoltovarmuus-, maatalous- kuin sosiaalipolitiikkaakin tietoinen tavoite. Nyt tiloja on jäljellä alle 1/4 tuosta määrästä.

3. Ruotsissa viljelyä tuettiin. Vuonna 1987 tukia kuitenkin ajettiin merkittävässä määrin alas. Sen sijaan elintarvikeiden maailmanmarkkinahintaiselle tuonnille rajoja ei avattu.

(4. Vanhana suurvaltana ja teollisuusmaana joka ei ole sotinut 200 vuoteen, Ruotsi nyt vaan on meihin verrattuna pääomiltaan erittäin vauras valtio.)

Eli monista historiallisista seikoista johtuen olimme 1995 aivan eri tilanteessa kuin ruotsalaiset. Ilman kansallisia tukia maatalous olisi romahtanut. Sittemmin tukien ostovoima on puolittunut vuodesta 1995, vuoteen 2012. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö tukea pitäisi jatkossa tarkastella kriittisesti.

Maataloustuotanto on kuitenkin tehostunut rajusti, tuotetaanhan meillä edelleen mm. suunnilleen sama määrä maitoa, mutta vain 1/3 tilamäärästä. Vastaavasti kaikkien tiojen lukumäärä on pudonnut puoleen ilman suurta notkahdusta tuotantomäärissä.

Maatalouspolitiikkaa ennen 1995 voi moittia kyvyttömyydestä. Nuoren Suomen historia huomioiden, maatalous oli kuitenkin monessa suhteessa hyvinvointipolitiikan vanki koko sodanjälkeisen ajan. Maatalouspolitiikan kädet ovat edelleen sidotut. Sen sijaan ne politiikan lohkot, joihin olisi mahdollista vaikuttaa, tuntuvat olevan vuorostaan tabuja. Näistä keskeisin maatalouselinkeinon toimintaan vaikuttava ulkopuolinen taho on kaupan keskittynyt duopolistinen rakenne.

Arizonaan terveisiä http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/38888-usan-elintasoerot-afrikan-tasoa 


Ja pientä kenttähuumoria http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011040713508994_uu.shtml  Ei millään pahalla.

Tuo iltalehden uutinen on lohduttava, nimenomaan kenttähuumori

"..I can't agree more! People need to step up and take responsibility for themselves. I worked all my life. Welfare breeds welfare. No reason welfare recepients can't do job training of some sort so they can become self reliant... but NO. Welfare has become a "career" for many... I'm sick of paying for lazy ass "do nothings"."

Näin kommentoi Facebookissa kaverini kaveri, 60-kymppinen duunarinainen Arizonasta. Tuossa asenteessa olisi paljon opittavaa Suomessakin, olkoonkin että Jenkeissä kynnys welfaren l. sossurahan piiriin on huomattavasti hankalampaa. Edellyttää suunnilleen huolettavia, sairautta tai vanhuutta.

Jos aihe oikeasti kiinnostaa muutenkin kuin tunnetasolla, niin kannattanee tutustua tutkimuskirjallisuuteen aiheesta, esim. Nicholas Barrin Economics of the welfare state. Sattuneesta syystä tutkimusnäyttö pohjolan malliin järjestetyn hyvinvointivaltion (ei "hyvinvointiyhteiskunnan") neutraaleista tai positiivista vaikutuksista talouskasvuun on paljon vankempaa kuin vastapuolen argumentit, joilla on lähinnä kaunokirjallista arvoa (mm. Friedman, Rothbart).

En oikeasti tiedä mitä muuta Arzonalaiselta ystävän ystävältäsi odotit kuulevasi? Asiaan perehtymätön, länsimaalaisittain kehitysmaatason sosiaaliturvassa elänyt työnsä pitää saanut ei oikein muuta mieltä Yhdysvalloissa voikaan olla. Liekö harmittanut luottolaman seurauksena työpaikkansa menettäneiden jatketut työttömyyskorvaukset Obaman hallinnnon toimesta (Kun työpaikkoja ei yksinkertaisesti ollut)? Paitsi kehitysmaatasoa, yhdysvaltalaiset sosiaaliturvaetuudet ovat olleet myös pahamaineisen epäkannustavia, etunenässä AFDC.

Lainaus käyttäjältä: Paalaaja - 16.03.12 - klo:11:18

Maatalouspolitiikkaa ennen 1995 voi moittia kyvyttömyydestä. Nuoren Suomen historia huomioiden, maatalous oli kuitenkin monessa suhteessa hyvinvointipolitiikan vanki koko sodanjälkeisen ajan. Maatalouspolitiikan kädet ovat edelleen sidotut. Sen sijaan ne politiikan lohkot, joihin olisi mahdollista vaikuttaa, tuntuvat olevan vuorostaan tabuja. Näistä keskeisin maatalouselinkeinon toimintaan vaikuttava ulkopuolinen taho on kaupan keskittynyt duopolistinen rakenne.

Arizonaan terveisiä http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/38888-usan-elintasoerot-afrikan-tasoa 

Arizonalainen vanhempi naisihminen jota lainasin, edustaa jenkkien alempaa keskiluokkaa. Siis duunari suomalaisittain lokeroiden. Juuri hän ja kaltaisensa ovat niitä joihin jälkireaganilainen tulojen uudelleen jakautuminen on iskenyt kaikkein voimakkaimmin. He haluvat kuitenkin tulla toimeen omillaan, eivätkä voi sietää siivellä eläjiä (Ja tämä on väljästi muotoiltu lainaus keskusteluista, joita kävimme vierailulla ollessani).

JK.
American dream - ryysyitä rikkauksiin, on ainut syy miksi jenkit ovat näinkin kauan katsoneet eriarvoistavaa kehitystaä...

Lainaus käyttäjältä: jeep - 16.03.12 - klo:12:45

Lainaus käyttäjältä: Paalaaja - 16.03.12 - klo:11:18

Maatalouspolitiikkaa ennen 1995 voi moittia kyvyttömyydestä. Nuoren Suomen historia huomioiden, maatalous oli kuitenkin monessa suhteessa hyvinvointipolitiikan vanki koko sodanjälkeisen ajan. Maatalouspolitiikan kädet ovat edelleen sidotut. Sen sijaan ne politiikan lohkot, joihin olisi mahdollista vaikuttaa, tuntuvat olevan vuorostaan tabuja. Näistä keskeisin maatalouselinkeinon toimintaan vaikuttava ulkopuolinen taho on kaupan keskittynyt duopolistinen rakenne.

Arizonaan terveisiä http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/38888-usan-elintasoerot-afrikan-tasoa 

Arizonalainen vanhempi naisihminen jota lainasin, edustaa jenkkien alempaa keskiluokkaa. Siis duunari suomalaisittain lokeroiden. Juuri hän ja kaltaisensa ovat niitä joihin jälkireaganilainen tulojen uudelleen jakautuminen on iskenyt kaikkein voimakkaimmin. He haluvat kuitenkin tulla toimeen omillaan, eivätkä voi sietää siivellä eläjiä (Ja tämä on väljästi muotoiltu lainaus keskusteluista, joita kävimme vierailulla ollessani).

JK.
American dream - ryysyitä rikkauksiin, on ainut syy miksi jenkit ovat näinkin kauan katsoneet eriarvoistavaa kehitystaä...

Niin mut ku nykyisen laman myötä moni luuseri voi sisäistää sen vanhan ajatuksen ettei nykyisestä yhteiskuntaluokasta voi todellakaan nousta pinnalle....

Lainaus käyttäjältä: Paalaaja - 15.03.12 - klo:10:08

"..I can't agree more! People need to step up and take responsibility for themselves. I worked all my life. Welfare breeds welfare. No reason welfare recepients can't do job training of some sort so they can become self reliant... but NO. Welfare has become a "career" for many... I'm sick of paying for lazy ass "do nothings"."

Näin kommentoi Facebookissa kaverini kaveri, 60-kymppinen duunarinainen Arizonasta. Tuossa asenteessa olisi paljon opittavaa Suomessakin, olkoonkin että Jenkeissä kynnys welfaren l. sossurahan piiriin on huomattavasti hankalampaa. Edellyttää suunnilleen huolettavia, sairautta tai vanhuutta.

Jos aihe oikeasti kiinnostaa muutenkin kuin tunnetasolla, niin kannattanee tutustua tutkimuskirjallisuuteen aiheesta, esim. Nicholas Barrin Economics of the welfare state. Sattuneesta syystä tutkimusnäyttö pohjolan malliin järjestetyn hyvinvointivaltion (ei "hyvinvointiyhteiskunnan") neutraaleista tai positiivista vaikutuksista talouskasvuun on paljon vankempaa kuin vastapuolen argumentit, joilla on lähinnä kaunokirjallista arvoa (mm. Friedman, Rothbart).

En oikeasti tiedä mitä muuta Arzonalaiselta ystävän ystävältäsi odotit kuulevasi? Asiaan perehtymätön, länsimaalaisittain kehitysmaatason sosiaaliturvassa elänyt työnsä pitää saanut ei oikein muuta mieltä Yhdysvalloissa voikaan olla. Liekö harmittanut luottolaman seurauksena työpaikkansa menettäneiden jatketut työttömyyskorvaukset Obaman hallinnnon toimesta (Kun työpaikkoja ei yksinkertaisesti ollut)? Paitsi kehitysmaatasoa, yhdysvaltalaiset sosiaaliturvaetuudet ovat olleet myös pahamaineisen epäkannustavia, etunenässä AFDC.

Juuri noin

Lainaus käyttäjältä: agricult - 17.03.12 - klo:15:09

Lainaus käyttäjältä: Paalaaja - 15.03.12 - klo:10:08

"..I can't agree more! People need to step up and take responsibility for themselves. I worked all my life. Welfare breeds welfare. No reason welfare recepients can't do job training of some sort so they can become self reliant... but NO. Welfare has become a "career" for many... I'm sick of paying for lazy ass "do nothings"."

Näin kommentoi Facebookissa kaverini kaveri, 60-kymppinen duunarinainen Arizonasta. Tuossa asenteessa olisi paljon opittavaa Suomessakin, olkoonkin että Jenkeissä kynnys welfaren l. sossurahan piiriin on huomattavasti hankalampaa. Edellyttää suunnilleen huolettavia, sairautta tai vanhuutta.

Jos aihe oikeasti kiinnostaa muutenkin kuin tunnetasolla, niin kannattanee tutustua tutkimuskirjallisuuteen aiheesta, esim. Nicholas Barrin Economics of the welfare state. Sattuneesta syystä tutkimusnäyttö pohjolan malliin järjestetyn hyvinvointivaltion (ei "hyvinvointiyhteiskunnan") neutraaleista tai positiivista vaikutuksista talouskasvuun on paljon vankempaa kuin vastapuolen argumentit, joilla on lähinnä kaunokirjallista arvoa (mm. Friedman, Rothbart).

En oikeasti tiedä mitä muuta Arzonalaiselta ystävän ystävältäsi odotit kuulevasi? Asiaan perehtymätön, länsimaalaisittain kehitysmaatason sosiaaliturvassa elänyt työnsä pitää saanut ei oikein muuta mieltä Yhdysvalloissa voikaan olla. Liekö harmittanut luottolaman seurauksena työpaikkansa menettäneiden jatketut työttömyyskorvaukset Obaman hallinnnon toimesta (Kun työpaikkoja ei yksinkertaisesti ollut)? Paitsi kehitysmaatasoa, yhdysvaltalaiset sosiaaliturvaetuudet ovat olleet myös pahamaineisen epäkannustavia, etunenässä AFDC.

Juuri noin

Amerikkalainen systeemi on pikkasen erillainen kuin meillä, sosiaaliturva kaikkine lisukkeineen kuuluu osavaltion vastuulle, osavaltio myös itse päättää sosiaaliturvan tasosta ja samalla verotuksen tasosta.
Joissakin osavaltioissa on hyvä sosiaaliturva, kuten Minnesotassa, joissakin sitä taas ei ole ollenkaan, kuten Arizonassa.

Lainaus käyttäjältä: agricult - 17.03.12 - klo:15:09

Lainaus käyttäjältä: Paalaaja - 15.03.12 - klo:10:08

"..I can't agree more! People need to step up and take responsibility for themselves. I worked all my life. Welfare breeds welfare. No reason welfare recepients can't do job training of some sort so they can become self reliant... but NO. Welfare has become a "career" for many... I'm sick of paying for lazy ass "do nothings"."

Näin kommentoi Facebookissa kaverini kaveri, 60-kymppinen duunarinainen Arizonasta. Tuossa asenteessa olisi paljon opittavaa Suomessakin, olkoonkin että Jenkeissä kynnys welfaren l. sossurahan piiriin on huomattavasti hankalampaa. Edellyttää suunnilleen huolettavia, sairautta tai vanhuutta.

Jos aihe oikeasti kiinnostaa muutenkin kuin tunnetasolla, niin kannattanee tutustua tutkimuskirjallisuuteen aiheesta, esim. Nicholas Barrin Economics of the welfare state. Sattuneesta syystä tutkimusnäyttö pohjolan malliin järjestetyn hyvinvointivaltion (ei "hyvinvointiyhteiskunnan") neutraaleista tai positiivista vaikutuksista talouskasvuun on paljon vankempaa kuin vastapuolen argumentit, joilla on lähinnä kaunokirjallista arvoa (mm. Friedman, Rothbart).

En oikeasti tiedä mitä muuta Arzonalaiselta ystävän ystävältäsi odotit kuulevasi? Asiaan perehtymätön, länsimaalaisittain kehitysmaatason sosiaaliturvassa elänyt työnsä pitää saanut ei oikein muuta mieltä Yhdysvalloissa voikaan olla. Liekö harmittanut luottolaman seurauksena työpaikkansa menettäneiden jatketut työttömyyskorvaukset Obaman hallinnnon toimesta (Kun työpaikkoja ei yksinkertaisesti ollut)? Paitsi kehitysmaatasoa, yhdysvaltalaiset sosiaaliturvaetuudet ovat olleet myös pahamaineisen epäkannustavia, etunenässä AFDC.

Juuri noin

Tämä topic luisui Agrolle tyypilliseen tapaan johonkin ihna muuhun, kuin mitä avauksellani pyrin esille nostamaan. Ehkäpä tuo Arizona-provosoi liikaa, kun juttua siltä osin luiskahti aivan merentaikaiseksi. JA maatalous ulottuvuutta kommentoin itsekin...   

Alunpitäen tarkoitukseni oli kuitenkin herättää keskustelua kannustin ongelmasta, jonka kautta suomalainen hyvinvointivaltio on luikahtamassa hyvinhuonostivointivaltioksi. Heikoimpien tukeminen on toimivan yhteiskunnan merkki. Sen sijaan siinä kohtaa kun tukeminen tukahduttaa kohdettaan, hyvinvoinnin tukemisen summa muuttuu negatiiviseksi. Tämä pätee niin tuettavaan yksilöön itseensä, että yhteiskuntaan.

Nämä asiat ovat pohdituttaneet minua pitkään, mutta niistä on hankalaa saada aikaan keskustelua. Aina ollaan jonkun mukavuus alueen ulkopuolella, tai saavutettujen etujen rajapinnassa. Radion Ykkösaamussa perjantaina oli kaksi juttua: Toisessa Jaakko Kiander pohti ettei meillä ole mitään eläkepommia tms., koska suuret ikäluokat ovat rahastoinnin kautta laskennalisesti osuutensa hoitaneet. Toisessa aihessa pohdiskeltiin huostaanoton jälkihuollossa oleavn 20-vuotiaan Jarkon mahdollisuuksia päästä kiinni elämään.

http://areena.yle.fi/audio/1331983556432

Näissä molemmissa sivuttiin osin ristiin mennen hyvinvointivaltion tämän hetken polttavimpia ongelmia:

Avaimeksi Jarkon elämän saamiseksi raiteilleen, nähtiin työllistyminen ja pääsy kiinni omaan elämään. Jälkihuollon virkamies nimesi yhdeksi suurimmaksi kompastuskiveksi motivoitumiseen sen, ettei alkuun suht' pienipalkkaiseen työhön kiinni pääseminen juuri nosta elintasoa: Yhteiskunnan tukien leikkautuessa pois, käteen ei jää juuri aiempaa enempää. Miksi siis vaivautua?

Kianderin teesit puolestaan antavat aiheen kysyä: Jos meillä ei ole mitään eläke-/hyvinvointipommia, niin miksi eläkemaksu ovat nousemassa jo lähitulevaisuudessa 25 % tasolle? 1970-luvulla nämä maksut olivat alimmillaan reilussa 5 prosentissa!!

JA MITENKÖ NÄMÄ KAKSI LIITTYVÄT TOISIINSA??

Työllistämisen kokonaiskustannukset ovat johtaneet entistä suuremman osan alemman koulutuksen ihmisistä tilanteeseen, jossa heidän työpanoksensa ei enää ylitä työllistämisestä työnantajalle aiheutuvia kustannuksia. Tai sitten työpanoksen tuoton mukainen palkka on niin alhainen, ettei työntekijälle synny enää yksin rahassa verrattavaa kannustetta käydä töissä, jos saman rahamäärällisen korvauksen saa yhteiskunnalta ilman vastinetta.

TÄHÄN KYSYMYKSEEN KIETOUTUU HUOLENI SUOMALAISEN HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN TULEVAISUUDESTA! 

Lainaus käyttäjältä: Paalaaja - 18.03.12 - klo:12:18

Työllistämisen kokonaiskustannukset ovat johtaneet entistä suuremman osan alemman koulutuksen ihmisistä tilanteeseen, jossa heidän työpanoksensa ei enää ylitä työllistämisestä työnantajalle aiheutuvia kustannuksia. Tai sitten työpanoksen tuoton mukainen palkka on niin alhainen, ettei työntekijälle synny enää yksin rahassa verrattavaa kannustetta käydä töissä, jos saman rahamäärällisen korvauksen saa yhteiskunnalta ilman vastinetta.

TÄHÄN KYSYMYKSEEN KIETOUTUU HUOLENI SUOMALAISEN HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN TULEVAISUUDESTA!

Niin että yhtäänkö et ole huolissasi siitä että maatalouden liikevaihdosta 45% on tukia? Mikä tahansa elinkeino ja teollisuus ja vaikka mikä kannattaa meillä jos valtio pistää sen verran rahaa tykö että jokaista yrityksen ansaitsemaa euroa kohti valtio pistää toisen euron tykö. Pistää miettimään, ainakin minua? Kun nimittäin jos hyvinvointiyhteiskunnan rahat käy niukemmiksi tulevaisuudessa niin... Niin että on syytäkin olla huolissaan jos muilla menee huonosti ja patistaa niitä hoitamaan hommansa paremmin että olisi jatkossakin varaa maksaa meille tuo 50% liikevaihdosta tukea? Vai? Oletko kuullut juttua siitä silmästä? Roska ja malka ja sitä rataa?

On päivänselvää, että maatalouden kansallisia tukia tullaan aikanaan leikkaamaan, siitä ei päästä mihinkään, joten kannattaa ne tulevaisuuden kannattavuslaskelmat tehdä siltä pohjalta.

Myös EU-rahoitteisten tukien kansallisia maksuosuuksia tullaan leikkaamaan.

Lainaus käyttäjältä: Paalaaja - 18.03.12 - klo:12:18

Työllistämisen kokonaiskustannukset ovat johtaneet entistä suuremman osan alemman koulutuksen ihmisistä tilanteeseen, jossa heidän työpanoksensa ei enää ylitä työllistämisestä työnantajalle aiheutuvia kustannuksia. Tai sitten työpanoksen tuoton mukainen palkka on niin alhainen, ettei työntekijälle synny enää yksin rahassa verrattavaa kannustetta käydä töissä, jos saman rahamäärällisen korvauksen saa yhteiskunnalta ilman vastinetta.

TÄHÄN KYSYMYKSEEN KIETOUTUU HUOLENI SUOMALAISEN HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN TULEVAISUUDESTA!

Niin että yhtäänkö et ole huolissasi siitä että maatalouden liikevaihdosta 45% on tukia? Mikä tahansa elinkeino ja teollisuus ja vaikka mikä kannattaa meillä jos valtio pistää sen verran rahaa tykö että jokaista yrityksen ansaitsemaa euroa kohti valtio pistää toisen euron tykö. Pistää miettimään, ainakin minua? Kun nimittäin jos hyvinvointiyhteiskunnan rahat käy niukemmiksi tulevaisuudessa niin... Niin että on syytäkin olla huolissaan jos muilla menee huonosti ja patistaa niitä hoitamaan hommansa paremmin että olisi jatkossakin varaa maksaa meille tuo 50% liikevaihdosta tukea? Vai? Oletko kuullut juttua siitä silmästä? Roska ja malka ja sitä rataa?

En alunperinkään ottanut koko topicilla kantaa maatalouteen, vaan hyvinvointivaltion tulevaisuuden vaihtoehtoihin. Maatalouspääluokan osuus valtion budjetista on 5 %, ja siitä ehkä 2,5 %-yksikön osuus edes osin kansallisten päätösten takana, joten ei sillä "säästöllä" ratkaista suuria linjoja.

Niin työstä kuin maataloustuotteistakin tulee saada niiden arvoa vastaava korvaus. Kummankin kustannusrakenne on kuitenkin vahvan poliittisen ohjauksen takana. Kauppapolitiikkaa, ay-politikkaa, sosiaalipolitiikkaa, maatalouspolitiikkaa, aluepolitiikkaa, työvoimapolitiikkaa..
..Siksi olisikin kovin naiivia kuvitella, että asiat nyt vain ovat näin, maailman tappiin. Tarvitaan keskustelua vaihtoehdoista, aktiivista otetta muutoksen hallitsemiseksi. Nämä poteroihinsa kaivautuneet vanhan vallan patriarkat eivät tähän pysty!

Lainaus käyttäjältä: MaaJussi77 - 18.03.12 - klo:14:59

Lainaus käyttäjältä: Paalaaja - 18.03.12 - klo:12:18

Työllistämisen kokonaiskustannukset ovat johtaneet entistä suuremman osan alemman koulutuksen ihmisistä tilanteeseen, jossa heidän työpanoksensa ei enää ylitä työllistämisestä työnantajalle aiheutuvia kustannuksia. Tai sitten työpanoksen tuoton mukainen palkka on niin alhainen, ettei työntekijälle synny enää yksin rahassa verrattavaa kannustetta käydä töissä, jos saman rahamäärällisen korvauksen saa yhteiskunnalta ilman vastinetta.

TÄHÄN KYSYMYKSEEN KIETOUTUU HUOLENI SUOMALAISEN HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN TULEVAISUUDESTA!

Niin että yhtäänkö et ole huolissasi siitä että maatalouden liikevaihdosta 45% on tukia? Mikä tahansa elinkeino ja teollisuus ja vaikka mikä kannattaa meillä jos valtio pistää sen verran rahaa tykö että jokaista yrityksen ansaitsemaa euroa kohti valtio pistää toisen euron tykö. Pistää miettimään, ainakin minua? Kun nimittäin jos hyvinvointiyhteiskunnan rahat käy niukemmiksi tulevaisuudessa niin... Niin että on syytäkin olla huolissaan jos muilla menee huonosti ja patistaa niitä hoitamaan hommansa paremmin että olisi jatkossakin varaa maksaa meille tuo 50% liikevaihdosta tukea? Vai? Oletko kuullut juttua siitä silmästä? Roska ja malka ja sitä rataa?

On päivänselvää, että maatalouden kansallisia tukia tullaan aikanaan leikkaamaan, siitä ei päästä mihinkään, joten kannattaa ne tulevaisuuden kannattavuslaskelmat tehdä siltä pohjalta.

Myös EU-rahoitteisten tukien kansallisia maksuosuuksia tullaan leikkaamaan.

Siis hommahan menee niin, että kansalliset pienenee ja EU tuet kasvaa, EU-tuet siirtyy yhä enempi maisemanhoito ja muihin pienryhmiin, joilla ei ole suoraa suhdetta itse tuotantoon.
Siihen en ota kantaa onko tämä oikein, mutta tämä on suunta jossa myös Suomi on mukana.

Niin että yhtäänkö et ole huolissasi siitä että maatalouden liikevaihdosta 45% on tukia? Mikä tahansa elinkeino ja teollisuus ja vaikka mikä kannattaa meillä jos valtio pistää sen verran rahaa tykö että jokaista yrityksen ansaitsemaa euroa kohti valtio pistää toisen euron tykö. Pistää miettimään, ainakin minua? Kun nimittäin jos hyvinvointiyhteiskunnan rahat käy niukemmiksi tulevaisuudessa niin... Niin että on syytäkin olla huolissaan jos muilla menee huonosti ja patistaa niitä hoitamaan hommansa paremmin että olisi jatkossakin varaa maksaa meille tuo 50% liikevaihdosta tukea? Vai? Oletko kuullut juttua siitä silmästä? Roska ja malka ja sitä rataa?

Pitäisköhän sun ihan oikeasti kokeilla selvittää tuota mittakaavaa ensin? Tunget maataloutta vähän joka väliin omaa etevyyttäs ja pätevyyttäs todistamaan, vaikka keskusteltiin hyvinvointivaltion keskeisistä ongelmista. Niitä ei ole maatalouden kansallinen tukeminen. Paalaaja esitti asiallisesti yhden keskeisistä ongelmista ja ratkaisuksi tarjoiltet nippelitietoasi maatalouden kansallisista tuista, ne kun on sun henkkoht agendalla tärkeitä emotionaalisista syistä. Siinä mielessä olen samaa mieltä, että tukia on karsittava ja se homma olis hyvä ollu aloitttaa eilen. Vaan kestävyysvajeita tms. ei sillä kyetä ratkaisemaan.

Tää sun henkilökohtainen ongelma tekee vähän hallaa hyvälle asialle. Tyhmät kannattajat on aina suurempi uhka kuin fiksut vastustajat