Parsinavetan lyömättömiä hyviä puolia:
-ei lypsylleodottelua, vain syömistä ja makoilua
-heikommat/aremmat yksilöt omassa rauhassaan
-omistajan niin halutessa mukavuus voidaan viedä huippuunsa-
tuossa on sellaiset kohdat, joita ei pihatossa voi kohtuukustannuksin toteuttaa. Joharalla oli hyvä ajatus työmenekistä, muttei parsinavetassa päässyt edes hirmuhiomisella sellaiseen työn tuottavuuteen kuin pihatossa pääsee, vaikkei ole ollut edes montaa vuotta aikaa hioa rutiineja. Jos työmenekki olisi pienempi parsinavetassa, ei olis montaakaan pihattoa maailmalla rakenneltu...
Jos tehon mittarina käytetään maitolitroja/työtunti niin pihatto tietysti yleensä voittaa. Toisaalta... jos parressa lypsetään vaikka kahdeksalla yksiköllä ja rutiini on muutenkin nopea, niin ei saavutus paljon häviä vaikkapa kertatäyttöiselle 8-paikkaiselle lypsyasemalle. Jos parsinavetan ruokinta on automatisoitu niin ei siellä muutenkaan kauaa heiluta.
Jos... tehokkuuden mittarina on joku parempi, vaikkapa maitolitroja/navettaneliö tai litroja/sidottu pääoma niin kumpi sitten voittaa 
Hyviä näkökohtia. Minusta näihin oleellisesti liittyy kokoluokka. Adamilla työn tuottavuus on noussut lehmämäärän mukana, mutta pieni pihatto taitaa hävitä saman kokoiselle parsinavetalle noilla kaikilla mittareilla..
Edellisestä johtaen: Jos lähdetään investoimaan, pitää kokoluokka miettiä hyvin tarkkaan. Kun se pihaton parsinavettaa kustannustehokkaampi tuotanto tulee ainoastaan tuon tehokkaamman työn kautta. Ei siinä oikein muita merkittäviä tekijöitä taida olla näissä meidän kokoluokissa? Adami on mun mielestä haarukoinnut kokoluokan oikein, tyypillisesti nykyään rakennetaan tuohon parren ja järkevän pihaton väliin.
Asia on mielestäni juurikin näin. Missä muussa Euroopan maassa (pl. Sveitsi ja Norja) olette nähneet alle 100-lehmän 2000-luvulla rakennettuja pihattoja kuin Suomessa? Ehkä pihattojen tulon ja ihannoin myötä on Suomessa unohdettu tietynlaiset taloudelliset realiteetit. Mikä kannattaa tänään, ei välttämättä kannata enää huomenna...
Usein näitä tuotannon laajennuksia miettiessä monelta puuttuu kokonaisvaltainen pitkän aikavälin suunnitelma, sitä kutsutaan strategiaksi. Siinä pitäisi olla mukana ainakin rehuntuotanto, eläinaines, konekanta ja työvoima. Nykyään on pop, kun mahdollisimman nopeasti laitetaan komeasti isolleen. Navettainvestoinnin kerrannaisvaikutukset tilan kokonaisuuteen ovat merkittävät.
Meillä on 25 lehmän hyvä (kunnoltaan, eläimelle ja hoitajalle) parsinavetta. Pelto riittäisi siihen kuuluisaan robotilliseen säiliksen ja viljan myötä, nippa nappa sataan jos viljelisi vain säilistä. Seuraavaksi saatan laajentaa 35 lehmään rakentamalla uudet laakasiilot, poikimakarsina, kuivikepohjainen tila nuorkarjalle ja ummikoille vanhoihin siiloihin. Nykyisiin nuorkarjatiloihin lypsypaikkoja. Kiskoruokkija ja parsinavetan ruokinnan automatisointi osittainkin on mielestäni hieman lyhytnäköistä, miksei saman tien TMR:ää pienkuormaimella? Apevaunu palvelee myös tulevaisuudessa navettatyypistä riippumatta ja siitä pääsee aina eroon. Muutaman vuoden aikana voisi parsihelvettiä kasvattaa siihen 50-60 lypsävään ja "ylijäämällä" panostaa tilan kehittämiseen. Tällöin eläinaineksenkin saisi melkein omista kasvatettua tai rahaa jäisi huippuyksilöiden ostoon. Tehtävät investoinnit tulisi miettiä ja mitoittaa niin, että ne palvelisi myös tulevaisuuden suunnitelmissa jotenkin tilan kokonaisuutta. Esim. kuinka vanhaa navettaa voisi tulevaisuudessa hyödyntää nuorkarjan kasvatukseen, jos rakennan sosiaalitilat vanhaan navettaan, tarvitseeko niitä rakentaa enää uuteen jne.