Onpas herännyt paljon hyvää keskustelua.
Lypsikille: samaa mieltä olen kanssasi managementin suhteen. Parsinavetoista uskon että nykyajan eläinaineksesta ei saada kaikkea irti, mitä genotyyppi antaisi myöten. Täällä aika moni on todennut, että 100:n tuotosindeksillä saadaan kyllä 10000 kg:n tuotos, kunhan olosuhteet, ruokinta ja hoito ovat kunnossa. Tämä näkyy myös hyvänä terveytenä ja kestävyytenä. Parsinavetoissa on mahdollista tehdä hyvää tulosta, mutta se vaatii enemmän hyysäämistä. Parsinavetoitakin on erilaisia, mutta mielestäni hoitajan ammattitaito lopulta ratkaisee asian. Holsu on varmasti parempi lypsäjä, mutta se myös vaatii enemmän tiettyjen asioiden suhteen.
Meidän parsinavetassa asustavan ay karjan keskituotos on 9000 kg ja keskipoikimakerta 2,5. Rakennekin on mielestäni keskimäärin riittävä, ainakin sen voin sanoa, että meidän lehmät ovat kookkaita. Erillisruokinta vilja+PT. Lehmät ovat isäni "aivan sama" -jalostustyön tuloksia, mikä huomioon ottaen olen nykytilanteeseen tyytyväinen. Nykyisin Jasussa karjakohtaiset tavoitteet ovat valk% ja kestävyys, mikä sen periytymisaste onkaan? Yleensä lehmäkohtaisesti jalostetaan vain rakennetta, vg:n sonneilla ei tarvitse tuotoksesta tinkiä
. Tavoitteina ovat 10000 kg:n keskituotos ja keskipoikimakerta 3, minkä uskoisin olevan saavutettavissa muutamaan vuoteen. Nyt managementissa ollaan panostettu hyvinvointipuoleen ja nuorkarjan kasvatukseen lehmien ruokinnan viilausta unohtamatta.
Tulevaisuuden tavoitteina on laajentaa hieman parsinavettaa ja siirtyä TMR-ruokintaan sekä mahdollisesti 4/2 lypsyyn. Pidemmällä aikavälillä sitten pihattoon. Nämä tuovat omat höysteensä varmasti eläinvalintaan. Jatkossa kyllä haluaisin myös Holsteinia ja risteytyseläimiä.
Interbull on mielestäni tylyä luettavaa punaisten suhteen. Jos kanadassa ay:n keskituotos on se 7600 kg ja suomessa tonnin enemmän, niin jotainhan se kertoo. Siinä 8600 on myös mukana ne kaikkein kyhnäisimmissä parsinavetoissa asuvat tuotosseurantaan kuuluvat karjat. Tämä ei kuitenkaan kerro sitä, etteikö kanadan sonnia käyttämällä olisi mahdollista saada vaikka sitä 10000kg:n keskituotosta. Uskon että kanukkeja käyttävät ovat keskimääräistä kiinnostuneempia omasta karjastaan ja maidon tuotannosta ylipäänsä, joten heillä on myös varmasti edellä mainitut management asiat paremmin hanskassa. Sattuma tuo myös sen mahdollisuuden, että parituksessa onnistutaan täydellisesti saavuttaen kanukin rakenne ja pohjoismaisen tuotos. Niitä päinvastaisia esimerkkejä ei vaan mainosteta. Jotkut toki käyttävät vuorotellen pohjoismaista ja ameeriikan sonneja tytärketjussa, mutta taas ystävämme sattuma sotkee pakkaa.
Yksi asia mitä en myöskään ymmärrä on suomalaisten mentaliteetti, että muualla olisi asiat paremmin kuin meillä. On varmasti vaikuttavaa käydä firmojen x ja y -matkoilla pällistelemässä komeita karjoja, mutta niitä ei olla varmasti satunnaisotannalla valittu. Samoin voisi todella vaikuttavan kierroksen teettää kotomaassamme ulkomaan vierailijoille karjat tarkoin valikoiden. Olen työskennellyt ulkomailla ja oppinut, että suomessa on asiat erittäin hyvin monessa suhteessa. Mikä suomalaisessa maidontuotannossa on mielestäni vialla, on tuottajien keskimäärin huono ammattitaito ja aito kiinnostuksen puute alaa kohtaan.
