Tuossa aamulla lehmiä lypsäessä hiipi ajatuksiin nuo MT:ssä navetta-avajaisiaan ilmoittelevat tilat, joita varmaan on vuosittain useampi kymmenen. Lähes puolessa (oma mutu-tilasto) on tavarantoimittajana vain yksi ryhmä. Siis kalusteet ja koneet samalta toimittajalta ja rakenneosia tämän toimittajan yhteistyökumppanilta. Taitaapi DeLavalin hankkeissa näkyä tämä "räikeimmin".

Rahoitustuessa on nykyään kilpailutusvelvollisuus, jonka kuitenkin lähes mitätöi sana: kokonaistaloudellisuus. Jos tarjouspyynnössä tämän avainsanan ilmoitat, voit valita tuotteet siltä myyjältä jonka naama eniten miellyttää tai jollain muulla perustellulla kriteerillä. Kysymys kuuluukin onko näissä yhden toimittajan hankkeissa edes yritetty sovittaa muiden toimittajien jopa parempia ja halvempia tuotteita rakentamiseen? Miksi vaatia kilpailutusta, jos sen voi ilmeisesti mitätöidä laatimalla esimerkiksi tarjouspyynnön sopivalla tavalla? Toiset ovat aina kilpailuttaneet jopa ne sinkkkiämpärihankintansa ja toiset ostavat kuitenkin kaiken vaikkapa Agrimarketista.

 Tuo koko kilpailutusasia on typerä. Se juontaa juurensa jostain typerästä didektiivistä jossa määrätään että tukitason noustessa yli 50:n %:n hanke pitää kilpailuttaa. Kätevää että joku kuvittelee että yrittäjä tekisi hankinnan paikasta joka ei ole halvin tai kokonaistaloudellisin. Tottakai pitää joku syy olla toimittajan valintaan!

Tottakai pitää joku syy olla toimittajan valintaan!

Mutta mikä se peruste on niillä, joille kummallisesti kaikki tulee aivan samasta paikasta? Voiko se olla kokonaistaloudellista?

Usein vain käy niin, että se yksi toimittaja on lopulta edullisin. Tottahan yksittäisissä osa-alueissa tulee eroja, mutta kun laitetaan kaikki yhteen, niin se loppusummahan on vasta ratkaiseva. Joskus voi kyllä tulla halvemmaksi ostaa yksi asia sieltä ja toinen täältä, mutta yleensä kokonaiskaupasta saa vielä jonkun alennuksen, mikä ratkaisee valinnan. Ei kai enää kukaan ole niin tyhmä, että ostaa vain tietystä paikasta hinnasta välittämättä? Näillä rakennuskustannuksilla ei luulisi kenelläkään olevan siihen varaa.

Lainaus käyttäjältä: rene - 28.05.08 - klo:16:58

Tottakai pitää joku syy olla toimittajan valintaan!

Mutta mikä se peruste on niillä, joille kummallisesti kaikki tulee aivan samasta paikasta? Voiko se olla kokonaistaloudellista?

Jos ison hankkeen pilkkoo kymmeniin palasiin, on palkattava projektipäällikkö hoitamaan kauppasopimuksia eikä sekään takaa kokonaisedullisuutta.
 Muutaman toimijan kanssa pärjää harrastelijarakennuttajakin kun on vielä kunnon tavarantoimittajat.

 Ei ole tullut, ainakaan vielä, konkurssia, vaikka ruotsalainen sininen on ollut laitetoimittajana.  Onhan ko. yrityksellä melko pitkä kokemus navettakoneista - ja kalustosta.  Heinäkoneet ovat kyllä erimerkkisiä.

Lainaus käyttäjältä: Herra Heinamaki - 28.05.08 - klo:17:25

Lainaus käyttäjältä: rene - 28.05.08 - klo:16:58

Tottakai pitää joku syy olla toimittajan valintaan!

Mutta mikä se peruste on niillä, joille kummallisesti kaikki tulee aivan samasta paikasta? Voiko se olla kokonaistaloudellista?

Jos ison hankkeen pilkkoo kymmeniin palasiin, on palkattava projektipäällikkö hoitamaan kauppasopimuksia eikä sekään takaa kokonaisedullisuutta.
 Muutaman toimijan kanssa pärjää harrastelijarakennuttajakin kun on vielä kunnon tavarantoimittajat.

 Ei ole tullut, ainakaan vielä, konkurssia, vaikka ruotsalainen sininen on ollut laitetoimittajana.  Onhan ko. yrityksellä melko pitkä kokemus navettakoneista - ja kalustosta.  Heinäkoneet ovat kyllä erimerkkisiä.

Ei muuta kuin palautetta tehtaalle että alkavat tekemään heinäkoneita jos niin suuri puute on tuotevalikoimissa. Halutessaan voivat tilata vaikka ruskean raudan pitäjästä pohohohohohojammaalta piirrokset.

Mutta jos ei heillä ole kiinnostusta laajentaa tuotevalikoimaa heinäkoneisiin niin kannattaa pyytää edes muutama litra sinistä maalia, pala rosteria sekä tarrat. Kyllä siinä isäntä tulee tyytyväiseksi.

Mutta jos ei heillä ole kiinnostusta laajentaa tuotevalikoimaa heinäkoneisiin niin kannattaa pyytää edes muutama litra sinistä maalia, pala rosteria sekä tarrat. Kyllä siinä isäntä tulee tyytyväiseksi.

Heti on vauraampi olo   

Jos ison hankkeen pilkkoo kymmeniin palasiin, on palkattava projektipäällikkö hoitamaan kauppasopimuksia eikä sekään takaa kokonaisedullisuutta.
 Muutaman toimijan kanssa pärjää harrastelijarakennuttajakin kun on vielä kunnon tavarantoimittajat.

 Ei ole tullut, ainakaan vielä, konkurssia, vaikka ruotsalainen sininen on ollut laitetoimittajana.  Onhan ko. yrityksellä melko pitkä kokemus navettakoneista - ja kalustosta.  Heinäkoneet ovat kyllä erimerkkisiä.

Mikä pakko on pilkkoa kymmeniin palasiin?? Muutama kokonaisuus riittää. Ja mitä tulee palkattuun "projektipäälliköön".....aika moni harrastelijarakentaja siitä hyötyisi vähintään tuplaten sen rakennuttajan palkan. Toisaalta kun katsoo näitä uusien navetoiden hintalappuja, niin joutuu toteamaan, että monessa muussakin kohdassa rahaa palaa joutavanpäiväiseen. Miksi siis säästää tässäkään?

Kokonaisedullisuus on mielenkiintoinen käsite. Itse tulkitsen sen niin, että yhteenlasketaan hankintakustannus ja oletettu käyttökustannus korot huomioiden. Juju on tietysti tuossa "oletetussa". Käyttökustannukseen pitäisi laskea työmenekki. Paljonko se on, jää yleensä arvaukseksi ts. myyjä kertoo laitteen/systeemin vaativan "vain valvontaa". Kun ottaa kaiken samasta paikasta, saa yhteentoimivamman järjestelmän. Ehkä. Ja laajennusoption toiselle robolle. Sikäli kun 900.000 euron pompsissa on kyse optiosta...eikä pakosta.

Laskisinpa tuohon kokonaistaloudellisuuskäsitteeseen mukaan vielä niiden rehujen hinnat, joihin eri laitevalinnat sinut tulevaisuudessa sitoo. Kaikkien tiedossahan on ne maidontuotannon pääkustannuskohdat: rehustus ja työ. Vaikka työtä olisi näennäisesti vähän, ei se paljoa lohduta, jos rehulasku
vastaavasti hipoo pilviä eikä halvemmat rehut väkkäröissä kulje.... paitsi napolla.

Apevaunulla voi jakaa kaiken, mikä vain sopii kärryyn.