Se on Tanskan valitsema malli, ja Suomi luulee olevansa massatuottajamaa. Laadusta ei makseta kun kerran sitä ei arvosteta. Ihmiset menevät ravintolaan syömään ja kysyykö ne mistä maasta tämä liha on kotoisin? Ja vitu...
Kuluttaja ostaa kaupasta valmiiksi marinoitua sontaa ja on tyytyväinen. Jos vieressä on kaupan tappiolla maahantuotua ulkolaista samaa tuotetta halvemmalla niin se otetaan. Kun kesällä uudet perunat tulevat markkinoille , ostaa kauppa pari viikkoa aikaisemmin ison erä ulkolaista jotta saadaan hinta laskemaan. Vähän ennen kesäkuuta kauppatuo Brassista tai Nabibiasta tappiolla erän lihaa jotta saadaan kotimaiset kyykkyyn. Joulukuussa tuodaan Taskasta iso erä joulukinkkuja jotta saadaan Suomen hintataso alas. Pari vuotta sitten tuotiin sellainen erä mikä ei kelvannut mihinkään muuhun maahan mutta Suomeen kelpas.

Joten se laadusta.

Itse olen sitä mieltä et lihatalot sais lopettaa Suomessa, me tuottajat ollaan ne perustettu mut siinä se sit olikin. Omat jalostuslaitokset käyntiin ja suoramarkkinointipaikkoja jokaiseen kaupunkiin ja isompiin kyliin. Tämä toimii Saksassa, missä muuten on tilakoot Suomea huomattavasti pienemmät. Emakoita tilalla noin 30 kpl keskimäärin ja lihasikoja noin 200-400 kpl, keskimäärin.

 

Kyllä meillä isot lihatalot pärjää mielestäni hyvin kun ottaa huomioon että mailmaa on valloitettu melko railakkain ottein.Siinä ohessa vaan unohtunu että meidänki (tuottajat)pitäis tulla toimeen.Ei monikaan nykyajan yritys pysty esittämään sellaisia miinus lukuja kuin esim Venäjällä ilman että johtoa "puhdistetaan".

Sellainen sikamäärä, minkä pystyy viljelijäpariskunta vielä kaksistaan hoitamaan, on kannattavin, Suomessa ihannoidaaan Tanskaa sikamaana, ja pyritään sitä apinoimaan kaikessa. Tuottajia usutetaan laajentamaan, määrälisillä tämä houkuttelu tehdään, niiden innostamana tuottajat laajentavat, kunnes joudutaan palkkaamaan ulkopuolista työvoimaa, ja sinne ne määrälisien tuomat sentit hukkuvatkin, mutta sitten on tuottaja  monen vuoden nalkissa, kun pitää laajennusta maksella, ja teurastamo on tyytyväinen.

Sellainen sikamäärä, minkä pystyy viljelijäpariskunta vielä kaksistaan hoitamaan, on kannattavin, Suomessa ihannoidaaan Tanskaa sikamaana, ja pyritään sitä apinoimaan kaikessa. Tuottajia usutetaan laajentamaan, määrälisillä tämä houkuttelu tehdään, niiden innostamana tuottajat laajentavat, kunnes joudutaan palkkaamaan ulkopuolista työvoimaa, ja sinne ne määrälisien tuomat sentit hukkuvatkin, mutta sitten on tuottaja  monen vuoden nalkissa, kun pitää laajennusta maksella, ja teurastamo on tyytyväinen.

No, näin se kyllä menee,mutta oma ammattitaito sitte vähä pitkittää tuskaa!

Ei oo hääviä jos yrittäjäpariskunta tekee ympäripyöreitä päiviä pyhää arkea. Tekee sen verran suuremman yksikön että on pakko palkata työvoimaa niin silloin pyörii omatkin vapaapäivät eikä yllättävät tulemukset kaada niin helposti koko korttitaloa.

Hyvin samanlaiset tuntemukset ja ajattelu tuntuu olevan tämän palstan kirjoittajilla, kuin minullakin. Pessimismistä huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että Suomen maatalous tuotantosuuntineen, kestää tai kaatuu kokonaisuutena. Kaikkia tarvitaan. Tämän hetken tilanne lihantuotannossa, on kyllä niin tukala ettei siihen osaa ennustaa ratkaisua. Mikä lienee tilanne noilla lehmien lypsättäjillä. Jos viljapohjaisen rehun osuus rehusta on 40 %, niin ainakin kustannukset ovat nousseet.

Suomalainen sianlihan tuottaja tulee Venäjän kuluttajaa. Paljonko Artian liiketoiminta on tuottanut tappiota Venäjällä. Puskaradoin mukaan 30 milliä euroina. Suomen tulos oli samanverran plussalla. Yhtiö ei voi tuottaa osakkeenomistajille persnettoa. Yhtiö johto on siis toiminut oikein. Eriasia mitä tuottajat ajattelevat. Nyt olis tuottajilla näytön paikka.  Onhan siellä hallinnossa jokunen farmari (jonon jatkona).

Kysymys kuinka kauan lompsa kestää pelleilyä ?.  Toisalta onhan se kivaa olla Itämeren altaan valloittaja.