Päätoimiset tuottajat tuntevat nahoissaan kustannusten nousut ja surkeat tuottajahinnat. Näin on käymässä´myös viljatuottajille lannoitteiden hinnan nousun myötä.
Ellei tuottajahintojen nousua tapahdu niin sika- ja nautasektori, varsinkin AB-alueolla tuhoutuu ensimmäisena.
Alkuperäinen kysymys on siinä, kuka vastaa tuotantomme alasajosta?
Paskat nakkaan yhteiskunnalle ja päättäjille. Omasta puolestani yritän saada itse uhrit eli tuottajat ymmärtämään mihin ollaan menossa. Monella on vahvat puskurit: rehuvarastoja, ajoissa ostetut lannoitteet, velatonta peltoa, talkooväkeä, suosiollinen tukijärjestelmä, metsätuloja jne ja karu totuus on edessä myöhemmin. Itsellä ei näitä ole ja totuus on käsillä nopeammin. Tälläkin palstalla pohditaan että minkä merkkistä täysrehua pitäisi ostaa sonneille, lehdissä on jo edetty siihen vaiheeseen, että hyvä AIV pelastaa, sylttytehtaat suosittelevat velkarahaa. Totuus kuitenkin on, että sonninkasvatus ei vedä sauhuaan oikein mitenkään. Sikapuolellakin oli mahtava meno vuosia, kun varastokorvauksilla saatiin alku, investointituilla ja kansallisella tuella mällättiin. Enpä kovin levollisella mielellä olisi C-alueellakaan, pohjoinen tuki on pysyvä, mutta tasoa voidaan alentaa vaikka 70% jos ja kun Visserpööliä sattuu huvittamaan.
Ajatelkaa nyt omalle kohdallenne vetäytymisreitti ja suoja-asema valmiiksi, vaikka vielä puskette eteenpäin, älkääkä ihan kaikkien kavereiden nimiä haaliko vekseleihin.
PS Hienoa että luovuit siitä hoo-kirjaimen sotkemisesta joka väliin. Sinulla on todella asiallista asiaa, on mukavampi että siitä saa jotain selvääkin.
