Mä joskus vuonna miekka ja kivi söin Tampereen keskustan kebabkuppilassa rullapötkön tuplachilisoosilla iltapalaksi jonka jälkeen taapersin tyytyväisenä takaisin kotiin, harjasin esmerkillisesti hampaat ja painuin suoraan pehkuihin. No, joskus aamuyöllä heräsin hassuun tunteeseen mahassa ja vessaanhan tilannetta piti lähteä selvittämään, siinä kun neljättä kertaa istuin yöllä pöntöllä oli aikaa miettiä elämän syntyjä syviä ja sitä, että voiko ihminen kuolla siihen kun perse on paskannettu rikki ja jo pelkkä ajatuskin pierusta sattuu. Kyseinen karvarannemesta joutui tapahtuman jälkeen boikottiin ja en käynyt siellä sen koommin. Nyt taitaa olla jo lopettanut, luojan kiitos...
Nothing is Something Worth Doing