On mulle sanonut yks aika iso pomo suoraan:" Että meillä tullaan näkemään maatilojen konkursseja". Oikeastaan tietyillä tahoilla niitä jopa odotellaan. Saadaan aikaan jenkkityylinen "syklituotanto", jossa aina joku ostaa pois jo konkurssiin menneen ja tuottaa halpaa raaka-ainetta niin kauan kunnes itse menee konkurssiin. Tällainen maaseudun tulevaisuushan sopii oikein hyvin pörssiyhtiöille.
Hmh. kätevää on viitata "jenkkituotantoon", jossa kaikki on kauheata ja pahaa. Vade retro, satana!!
Omat parannettavat kohtansa on siellä, mutta keinotekoisesti korkeat tuotantokustannukset ei kuulu niihin. Meillä niitä selitellään lähinnä suurentelemalla luonnonhaittaa ja maksellaan pellosta samalla 3-4 kertaa enemmän....
Mun mielestä on vain sopivaa, että systeemissä osaavat pärjäävät ja loput putoavat pois. Silloin ei pääse syntymään kustannusautomaatteja. Muuhun yritystoimintaan verrattuna maataloutta on pidetty erityisasemassa sillä, että kaikki pidetään mukana erilaisilla tukiratkaisuilla. Se taas juontaa juurensa jonnekin suomalaisuuden ytimeen, jossa epäonnistuminen on perisynti. Luontaistaloudessa se johtikin joskus jopa nälkäkuolemaan, mutta eihän niin enää käy. Takaraivossa asiat tuntuvat muuttuvan hitaammin.
Mun mielestä yks vilpitön konkurssi on ennemmin meriitti kuin taakka. Suomessa vaan on totuttu (taas se suunnaton epäonnistumisten totaalikieltäminen) siihen, että yrittämisessä on panttina oltava koko omaisuus ja mahdollisuuksia on vain yksi. Virheistähän ei voi oppia kun niitä ei tehdä.
Talonpoika ei epäonnistu!! Tai jos niin käy, on syy aina jonkun muun. Ei annettu yrittää!!
