Palkansaajana it-alalla ja ainoana työntekijänä yksikössä on saanut tottua siihen, että puhelin soi myös viikolla olevina vapaapäivinä. Ei niinkään iltaisin tai viikonloppuisin nykyisessä tehtävässä. Etäyhteyttä käytän kans aika paljon, tosin yksityissähköpostin hoidana samalla järjestelmällä kuin työsähköpostinkin niin siinä sitten samalla näkee molemmat. Eikä työsähköposteihin ole velvoitetta vastailla...
Parikymmentä vuotta se oli olevinaan hemmetin hienoa, kun oli kokoajan tavoitettavissa. Oli NMT uusi herkku ja muutenkin piti vähän pönkittää omaa asemaa. Kai sitä nuorempana jaksoi, vaikkei rahaa tullut silloinkaan. Nyt on harrastuksessa sen verran touhua, ettei ylimääräistä oikein ilmaiseksi viitsisi.
Erikseen ilta/viikonlopputyöstä yms. varallaolosta ei kukaan (asiakas) mielellään maksa JOS ei ymmärrä siitä saamaansa hyötyä. Eikä sitä työtä ilmaiseksi kukaan tee (ainakaan kovin kauaa). Tämä mekanismi nostaa normiaikana myytävien tuotteiden hintaa, kun se päivystyskustannus pitää upottaa jonnekin.
Tässä oli jotakin kovasti tuttua... Monikin asia. Erona tosin se että rahaa on tullut nuorempanakin... Aimolla on varmaan jo parikymmentä vuotta ollut kokonaispalkka joka vähän noin niin kuin oletuksena pitää sisällään että on aina tavoitettavissa. Vaikka sieltä Välimereltä purjeveneestä... Tai sitten syksyisestä rankametsästä. Ei noita puheluita riesaksi asti tule.
Aikanaan oli sellainen tilanne että vastasin systeemistä jossa jos joku meni pieleen niin helposti tuli Aimon silloisen kuukausipalkan verran asiakkaalle turhaa rahan menoa ja jos joku meni pahasti pieleen niin saattoipa tulla lähes Aimon vuosipalkan verran... Se oli sellaista aikaa että pulssi nousi aina parikymmentä lyöntiä kun puhelin soi vapaa-aikana ja totesi että joko ei tuntenut numeroa tai oli työpuhelu. Ei noita onneksi paljon tullut koska Aimo teki työnsä hyvin ja vähensi siten puheluiden määrää mutta aina joskus tuli tilanteita että joku ulkopuolinen taho reistasi tai rautaongelmaa tai muuta vastaavaa. Ne sitten hoidettiin.
Mutta on noita puheluita vuosien mittaan tullut varmasti kaikkina juhlapyhien päivinä ja iltoina. Yöt on lähes aina saanut nukkua rauhassa. Mutta vieläkin muistan erään joulupäivän aamun vaikka tapauksesta on varmaan 30 vuotta.
Mutta nämä on aina sellaisia henkilökysymyksiä ja sopimuskysymyksiä. Aimolla on ollut onni että on ollut aina sellaisia työnantajia jotka ovat tajunneet antaa myös työntekijälle osaamisen mukaisen arvon ja arvostuksen ja palkan. Sitä ei sitten rupea turhia nipottamaan jos joutuu puolen tunnin puhelun kerran viikossa vapaa-aikana hoitamaan. Kuten ei ole myöskään työnantajat pienistä nipottaneet ja palkkaakin on maksettu. Kokonaan toinen juttu olisi voinut olla jos joskus työnantajana olisi ollut joku p.skantärkee k.sipäinen kaikkitietävä työntekijöitä halveksiva "yrittäjä" joka rupee nipottamaan jopa minimipalkasta niin eihän siinä mitään ylimääräistä silloin viitsi tehdä.
