Matala raappa ja 40-60 päivässä. Sonta ei ehdi nousemaan karvoihin asti eikä raappa aiheuta vammoja jalkoihin, eikä myöskään häiritse elukoita liikaa. Myös sorkkakynnet pysyvät kovina koska elukka ei vaella sontameressä tunteja päivässä.

Joo tuo on hyvä, mutta ajokerrat ei vaikuta paljoa, jos käytävä on pitkä. Joku 70 metriä vaatii jo yhden tai kaks välikuilua. Sorkkakynnet kovettuu muuten, vaikkei raapata kuin kaks kertaa päivässä. Käytävän leveys ja eläintiheys on paljon ratkaisevampia kuin raappaamisen tiheys. On kaks täysin eri asiaa raapata nelirivisen robonavetan 22 metrinen vaaterissa oleva syöntikäytävä 60 lehmälle ja meidän kallistettu 90 metrinen  130 lehmälle....

Ja toinen asia on se raappaustiheys: mitä useammin raapii, sen useammin jalat kolhiintuvat. Minusta on edelleen koomista väittää, että tiheämpi raappausväli parantaisi automaattisesti sorkkaterveyttä.

Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 13.12.11 - klo:12:53

Matala raappa ja 40-60 päivässä. Sonta ei ehdi nousemaan karvoihin asti eikä raappa aiheuta vammoja jalkoihin, eikä myöskään häiritse elukoita liikaa. Myös sorkkakynnet pysyvät kovina koska elukka ei vaella sontameressä tunteja päivässä.

Joo tuo on hyvä, mutta ajokerrat ei vaikuta paljoa, jos käytävä on pitkä. Joku 70 metriä vaatii jo yhden tai kaks välikuilua. Sorkkakynnet kovettuu muuten, vaikkei raapata kuin kaks kertaa päivässä. Käytävän leveys ja eläintiheys on paljon ratkaisevampia kuin raappaamisen tiheys. On kaks täysin eri asiaa raapata nelirivisen robonavetan 22 metrinen vaaterissa oleva syöntikäytävä 60 lehmälle ja meidän kallistettu 90 metrinen  130 lehmälle....

Ja toinen asia on se raappaustiheys: mitä useammin raapii, sen useammin jalat kolhiintuvat. Minusta on edelleen koomista väittää, että tiheämpi raappausväli parantaisi automaattisesti sorkkaterveyttä.

On tietysti muillakin asioilla merkitystä, ei väitteeni ollut täysi totuus vaan suunta johon pyrkineet ovat kehuneet sorkkaterveyden parantuneen. Usein liikkuva raappa opettaa myös elukat parsiin makaamaan, josta lisäpisteet. 

Matala raappa ja 40-60 päivässä. Sonta ei ehdi nousemaan karvoihin asti eikä raappa aiheuta vammoja jalkoihin, eikä myöskään häiritse elukoita liikaa. Myös sorkkakynnet pysyvät kovina koska elukka ei vaella sontameressä tunteja päivässä.

Jep .

Ritilä pohjakin on ihan hyvä .

Ja toinen asia on se raappaustiheys: mitä useammin raapii, sen useammin jalat kolhiintuvat. Minusta on edelleen koomista väittää, että tiheämpi raappausväli parantaisi automaattisesti sorkkaterveyttä.

Jenkkiläs oli ollu samanlaiset hallit ja toises avokourru raapalla ja toises joku muu.
Raappanavetas jalkojen onkelmat enempi, kolhivat raappaan ?

Entä ritilä, valkoviivanrepeämillä uhkailee paikallinen sorkkis vrt kumimatto/avoraappa ?

Jenkkiläs oli ollu samanlaiset hallit ja toises avokourru raapalla ja toises joku muu.
Raappanavetas jalkojen onkelmat enempi, kolhivat raappaan ?

Entä ritilä, valkoviivanrepeämillä uhkailee paikallinen sorkkis vrt kumimatto/avoraappa ?

Just tuota mä tarkotan. Ne, joilla on molempia malleja siellä, sanoo että raappa avokourussa on heikompi ratkaisu.

Meidän sorkkuri arvelee, että kumimatto+ritiläpalkki voisi olla erinomainen ratkaisu, edellyttäen ettei ammoniakkitaso lattian pinnassa ole syvien kuilujen luokkaa. Eli matalat kuilut+raappa+ritiläpalkki=hemmetin kallista isompaan navettaan, mutta saattaa silti olla eläinystävällinen ratkaisu....

Lainaus käyttäjältä: Heluna - 11.12.11 - klo:09:48

Mistä ne ontumiset johtui? Oliko vika sorkassa vai jalassa? Onko sinulla kokemusta Suomessa vastaavasta, mikä se oikeasti on se syy, miksi ontuvat?

Minä kun en hoksaa, miksi se raappa aiheuttas sorkkaan vikoja, jalkaan ne kyllä saa ruttuja jos huono tuuri on.

No siitähän ei tutkimuksessa puhuttu. Kuuluisa DD yleistyi juuri sillä yhdellä tilalla, jossa isäntä tykkäs ja karjamestari ei. Vaijeriraapoissa ei ollut vaijerikourua, nirhaisiko vaijeri+raapat sorkkakruunua? Bakteerihan menee sisälle sorkka-alueen ihovaurioista, ei sorkasta. Tältä kantilta on aivan sama, murjooko raappa sorkkaa vai sorkka-alueen ihoa.

 Jalat oli myös likaiset noilla pitkillä raappakäytävillä. Välikuiluja olis oltava, jotta paska-aaltoa ei muodostuisi.

Meillä vaijerivetoinen Mulleruppi on siivonnu käytäviä jo puoli vuotta, eikä yhtään sorkkavauriota ole tullut.  Käytävän pituudesta en osaa sanoa, mutta kun koko ajan on kone toiminnassa, ei siihen sen kummempaa aaaltoa ehdi kasaantua.

Mut jokainen tyylillään, ei kait tähänkään voi sanoa vain yhtä ja ainoaa oikeeta ratkasua. Pääasia, et lehmät kävelee. 

Mikä sitten on sorkkavaurion ja ontumisen ero? Mistä tiedät, ettei lehmät ole kolhineet jalkojaan raappaan?

Ontumista ja ontumista on monenlaista. Oma sorkkuri opetti aikoinaan havainnoimaan lehmän kävelyä ja sen jälkeen ontuvia on aina ollut enemmän. Monessa navetassa olen käynyt niin, että isäntä tai emäntä sanoo, ettei ontuvia ole ollut nyt ollenkaan, mutta navetassa näkee heti muutaman lievästi jalkojaan varovan eli lievästi ontuvan. Mistä se johtuu, on toinen asia. Mutta selvää on, että ainakin osa karjanomistajista laskee ontumiset eri tavalla kuin toiset.

Mikä sitten on sorkkavaurion ja ontumisen ero? Mistä tiedät, ettei lehmät ole kolhineet jalkojaan raappaan?

Ontumista ja ontumista on monenlaista. Oma sorkkuri opetti aikoinaan havainnoimaan lehmän kävelyä ja sen jälkeen ontuvia on aina ollut enemmän. Monessa navetassa olen käynyt niin, että isäntä tai emäntä sanoo, ettei ontuvia ole ollut nyt ollenkaan, mutta navetassa näkee heti muutaman lievästi jalkojaan varovan eli lievästi ontuvan. Mistä se johtuu, on toinen asia. Mutta selvää on, että ainakin osa karjanomistajista laskee ontumiset eri tavalla kuin toiset.

Mulle oli silmätaukaiseva kokemus käydä yhdessä ruotsalaisessa (vai oliko se tanskalainen, lentokoneella mentiin, vierasta kieltä puhuttiin) navetassa opiskelemassa eläinten hyvinvointia ja karjan antamia merkkejä  Yleiskatsaus näytti että tilan eläimet (jotain 300-400 lehmää) olivat loistavassa kunnossa, mutta kun vikoja ruvettiin hakemaan todella tarkasti niin 70% elukoista ontui, varoi kävelyä ja oireili muuten. Haavoja (hiertymiä kintereissä) oli kuitenkin VAIN 4%:lla lehmistä. Keskituotos 11 000 kg joten kyseessä ei ollut mikään rupukarja.

Suomessa tällainen analyysi aiheuttaa yleensä suurta mielipahaa... Pelkässä yleiskatsauksessa havaitaan 40-60 % ontuvia ja kävelyään varovia, haavoja ja hiertymiä pääosalla eläimistä 

Todellinen havannoimani esimerkki Suomesta: Iso karja ja suomalaisittain hyvä tilanne, vähän ontumisia ja vikoja. Navetta oli 5 kuukautta +5%:n ylitäytöllä -> haavoja ja hiertymiä 70%:lla lehmistä. Mielenkiintoinen havainto ??

Jossain havaitsin saman ilmiön. Syyksi löytyivät puhkikuluneet ohuet parsipedit  Parsissa oli pedit mutta takasorkkien kohdelle oli ilmestynyt reikiä joista betoni katseli sisäkattoa. Näissä kuopissa oli märkää purua ja sontaa, sekä tietysti makaavan lehmän kinnernivel 

Mikä sitten on sorkkavaurion ja ontumisen ero? Mistä tiedät, ettei lehmät ole kolhineet jalkojaan raappaan?

Ontumista ja ontumista on monenlaista. Oma sorkkuri opetti aikoinaan havainnoimaan lehmän kävelyä ja sen jälkeen ontuvia on aina ollut enemmän. Monessa navetassa olen käynyt niin, että isäntä tai emäntä sanoo, ettei ontuvia ole ollut nyt ollenkaan, mutta navetassa näkee heti muutaman lievästi jalkojaan varovan eli lievästi ontuvan. Mistä se johtuu, on toinen asia. Mutta selvää on, että ainakin osa karjanomistajista laskee ontumiset eri tavalla kuin toiset.

No sekä sorkkavaurio että muu jalan tapaturma aiheuttaa ontumista. Ja sen syy on sitten selvitettävä. Jos sorkassa ei ole havaittavissa vikaa, voisi ajatella, että syy on sitten ylempänä. Perustelen kantani sillä, että meillä ei ole ollut mystisiä ontumisia, siis noita joilla ei olisi ollut sorkassa selvää vikaa eikä myöskään ole sorkan/jalan ihovaurioita.

Yksi syy voisi olla se, että robottinavetassa eläimiä ei ajeta laumoittain minnekkään, jolloin saavat rauhassa tepastella ja katsoa eteensä, mihin kävelevät. Useinhan nämä vauriot syntyy silloin, kun eläimiä ajetaan laumassa eteenpäin, eikä ne sillon pysty katsomaan, mihin jalkansa laittavat.

Minäkin luulen osaavani havainnoida ontuvat eläimet, kävelyn ja/tai seisonta-asennon perusteella, et ei sen siitä pitäs olla kiinni, että meillä eivät eläimet onnu...

Ehkä se on sitten tilan managementistä ja eläinten käsittelystäkin kiinni, miten noita sorkka-/jalkavaurioita tulee, mut edelleen henk.koht. mielipiteeni on, että raapat itsessään eivät niitä lisää.

No sekä sorkkavaurio että muu jalan tapaturma aiheuttaa ontumista. Ja sen syy on sitten selvitettävä. Jos sorkassa ei ole havaittavissa vikaa, voisi ajatella, että syy on sitten ylempänä. Perustelen kantani sillä, että meillä ei ole ollut mystisiä ontumisia, siis noita joilla ei olisi ollut sorkassa selvää vikaa eikä myöskään ole sorkan/jalan ihovaurioita.

Yksi syy voisi olla se, että robottinavetassa eläimiä ei ajeta laumoittain minnekkään, jolloin saavat rauhassa tepastella ja katsoa eteensä, mihin kävelevät. Useinhan nämä vauriot syntyy silloin, kun eläimiä ajetaan laumassa eteenpäin, eikä ne sillon pysty katsomaan, mihin jalkansa laittavat.

Minäkin luulen osaavani havainnoida ontuvat eläimet, kävelyn ja/tai seisonta-asennon perusteella, et ei sen siitä pitäs olla kiinni, että meillä eivät eläimet onnu...

Ehkä se on sitten tilan managementistä ja eläinten käsittelystäkin kiinni, miten noita sorkka-/jalkavaurioita tulee, mut edelleen henk.koht. mielipiteeni on, että raapat itsessään eivät niitä lisää.

No minä tiedän, että sinä ainakin osaat havainnoida lehmiä, keskustelu menee yleisellä tasolla. Lähinnä tarkoitin sitä, että kun käsittely ei muutu, vain raapat ovat erona kahdessa eri hallissa, niin ontuvia on enemmän siellä, missä on raapat. Siellä syyllisen voi osoittaa, ei tarvitse luulla tai uskoa eikä kyse ole mielipiteestä. Meidän kokoluokissa on enemmän spekuloitavaa, kun on vain joko tai ratkaisuja. Mä valitsin tuollaisten kokemusten perusteella.

Sinänsä juuri käsittely ja manakementti on ratkaisevassa asemassa, tekniikka toissijaisena. Silti pistää silmään, että luulet asemanavetoissa lehmiä ajettavan...? Kyllähän viimeiset paimennetaan, mutta ei niitä ajaa ehdi. Parsien siivous yms työllistää ja eläimet kulkevat omia aikojaan odotusalueelle aivan kuten laidunnettaessakin. Aika harvassa on asemanavetta, jossa lehmiä on aikaa ajaa.

Lainaus käyttäjältä: Heluna - 14.12.11 - klo:10:27

No sekä sorkkavaurio että muu jalan tapaturma aiheuttaa ontumista. Ja sen syy on sitten selvitettävä. Jos sorkassa ei ole havaittavissa vikaa, voisi ajatella, että syy on sitten ylempänä. Perustelen kantani sillä, että meillä ei ole ollut mystisiä ontumisia, siis noita joilla ei olisi ollut sorkassa selvää vikaa eikä myöskään ole sorkan/jalan ihovaurioita.

Yksi syy voisi olla se, että robottinavetassa eläimiä ei ajeta laumoittain minnekkään, jolloin saavat rauhassa tepastella ja katsoa eteensä, mihin kävelevät. Useinhan nämä vauriot syntyy silloin, kun eläimiä ajetaan laumassa eteenpäin, eikä ne sillon pysty katsomaan, mihin jalkansa laittavat.

Minäkin luulen osaavani havainnoida ontuvat eläimet, kävelyn ja/tai seisonta-asennon perusteella, et ei sen siitä pitäs olla kiinni, että meillä eivät eläimet onnu...

Ehkä se on sitten tilan managementistä ja eläinten käsittelystäkin kiinni, miten noita sorkka-/jalkavaurioita tulee, mut edelleen henk.koht. mielipiteeni on, että raapat itsessään eivät niitä lisää.

No minä tiedän, että sinä ainakin osaat havainnoida lehmiä, keskustelu menee yleisellä tasolla. Lähinnä tarkoitin sitä, että kun käsittely ei muutu, vain raapat ovat erona kahdessa eri hallissa, niin ontuvia on enemmän siellä, missä on raapat. Siellä syyllisen voi osoittaa, ei tarvitse luulla tai uskoa eikä kyse ole mielipiteestä. Meidän kokoluokissa on enemmän spekuloitavaa, kun on vain joko tai ratkaisuja. Mä valitsin tuollaisten kokemusten perusteella.

Sinänsä juuri käsittely ja manakementti on ratkaisevassa asemassa, tekniikka toissijaisena. Silti pistää silmään, että luulet asemanavetoissa lehmiä ajettavan...? Kyllähän viimeiset paimennetaan, mutta ei niitä ajaa ehdi. Parsien siivous yms työllistää ja eläimet kulkevat omia aikojaan odotusalueelle aivan kuten laidunnettaessakin. Aika harvassa on asemanavetta, jossa lehmiä on aikaa ajaa.

Ihan rauhallisesti lehmät kulkee asemalypsyssä . Ei raapat mitään vaurioita aiheuta , lehmät väistää ja siinä se . Ritilä on ihan hyvä vaihtoehto .

Pikkusen laajakatseisempaa näkemystä Helunalle .

Ps Heluna , koska raportoinnoista saadaan jotakin tietoa .

   neljä sivua luettuani lehmä maailmaa ...manakementtejä yms.... taidan hoiella edelleen vaan poikien sorkkia... 

Joo tuo on hyvä, mutta ajokerrat ei vaikuta paljoa, jos käytävä on pitkä. Joku 70 metriä vaatii jo yhden tai kaks välikuilua.

***Ei muuten vaadi. Mulla pitemmät käytävät reilu sata metriä eikä välikuiluja ole. Kaikista tärkeintä on, että virtsan erotus pelaa. Itse sonnasta ei hirveää vuorta kerry.

Robottinavetassa ei voisi kuvitellakkaan raapatonta elämää. Ensinnäkin käytävät eivät ole koskaan tyhjillään lehmistä eli ei sinne mahdu koneilla. Toisekseen utarepuhtaus on ensiarvoisen tärkeää kun kone hoitaa lypsämisen.

***Ei muuten vaadi. Mulla pitemmät käytävät reilu sata metriä eikä välikuiluja ole. Kaikista tärkeintä on, että virtsan erotus pelaa. Itse sonnasta ei hirveää vuorta kerry.

Robottinavetassa ei voisi kuvitellakkaan raapatonta elämää. Ensinnäkin käytävät eivät ole koskaan tyhjillään lehmistä eli ei sinne mahdu koneilla. Toisekseen utarepuhtaus on ensiarvoisen tärkeää kun kone hoitaa lypsämisen.

Ei kerry ei, kun virtsanerotus pelaa. Sama asia mahdollistaa vain kaksi kertaa päivässä kolaamisen, kun virtsa valuu pois. Utarepuhtaus on aivan ensiarvoisen tärkeä lypsynopeudelle asemalla. Likaiset utareet tarkoittaa helposti 20% lypsytehon menetystä ja suurempaa rasitusta lypsäjälle.

Sinänsä juuri käsittely ja manakementti on ratkaisevassa asemassa, tekniikka toissijaisena. Silti pistää silmään, että luulet asemanavetoissa lehmiä ajettavan...? Kyllähän viimeiset paimennetaan, mutta ei niitä ajaa ehdi. Parsien siivous yms työllistää ja eläimet kulkevat omia aikojaan odotusalueelle aivan kuten laidunnettaessakin. Aika harvassa on asemanavetta, jossa lehmiä on aikaa ajaa.

Kyllä meillä ainakin ajetaan.. Taino ajetaan ja ajetaan mutta koira ne sieltä hakee. Kun koira oli viikon varikolla lypsyaika piteni heti jo lähdössä kun muorit valuuuu ja valuuuu.. Kylmää kolaan parret helposti siinä ajassa missä koira vie kurmut kokoomatilaan.
Ei koira tietysti aja niin että kantturat juoksisivat pää viidentenä jalkana paniikissa (jos tämmöinen rakki on niin se tarttee saada selkään) vaan kuljettaa rauhassa laumaa ja vahtii etteivät jää marjastamaan vaan kävelevät reippaasti.

Suurin sorkantappaja on ollu ihan puuhapete.