Osa jusseista on yrittäjiä, osa pelkkiä tuottajia.

Ja tuo suhde on jotain luokkaa 5% ja 95%..

Lainaus käyttäjältä: supersammakko - 24.11.11 - klo:21:32

Osa jusseista on yrittäjiä, osa pelkkiä tuottajia.

Ja tuo suhde on jotain luokkaa 5% ja 95%..

Valistunut arvaus yrittäjien määrä lähempänä 2%

Osa jusseista on yrittäjiä, osa pelkkiä tuottajia.

  Veit jalat suustani! Noin se just on. 

Tais olla MTKn gallupkysely missä haarukoitiin vastaajaa kysymällä oletko maataloustuottaja, yrittäjä vai joku muu.
[/quote]

Äläs nyt Täppäri,tää mikkää mtk:n kysely ole,heitimpä vain,kun en oikein tiedä mikä mä olen,kun on tuotanto-eläimiä ja sit tällaista
ns."oikeata"yritystoimintaa.
Liikevaihto fifty-sixty,verotuksessa tää muu toiminta maatalouden liitännäisenä.

Tais olla MTKn gallupkysely missä haarukoitiin vastaajaa kysymällä oletko maataloustuottaja, yrittäjä vai joku muu.

Äläs nyt Täppäri,tää mikkää mtk:n kysely ole,heitimpä vain,kun en oikein tiedä mikä mä olen,kun on tuotanto-eläimiä ja sit tällaista
ns."oikeata"yritystoimintaa.
Liikevaihto fifty-sixty,verotuksessa tää muu toiminta maatalouden liitännäisenä.
[/quote]

 En mä tätä topicia tarkoittanutkaan vaan postin tuomaa a4 nivaskaa muutaman vuoden takaa.

Yrittäjä budjetoi kuukausittain, vuosittain sekä vuosikymmenittäin. Ja varautuu muutoksiin.

Sellainen vähemmän yrittävä valittaa ja pyörittelee tuskissaan päätään 

laita se ooppelin konepelti kiinni jos noin pahaa tekee

Yritän olla maataloustuottaja. Tuotan tuotteita ja kenties hyödykkeitä joille kenties on kysyntää. Yrittäminen kuulostaa lähinnä toiminnalta, jossa väkisin yritetään saada jotain aikaiseksi. Huonolla menestyksellä. Miksi suotta hikoilla, kun tuet tulee kuitenkin.

Minusta Kylmis on enempi yrittäjä kuin tuottaja

Jeee

 

Paskat me viljelijät mitään yrittäjiä olla, vaan valtion sirkuksen pellejä

Nimenomaan viljelijät ei ole. Ammattinimike onkin nykyään maatalousyrittäjä. Suurin osa vaan on jämähtäny siihen aikaan kun vielä oltiin maanviljelijöitä.

Sattuipa silmiini aiheeseen sopiva MTT:n tiedote

Alleviivasin muutaman itseäni huolestuttavan kohdan...


Viljelijän ristiriitaiset roolit: talonpoika, tuottaja vai yrittäjä?

Suomalaisen maanviljelijän identiteetti on tasapainoilua talonpojan, tuottajan ja yrittäjän roolien välillä. Moni viljelijä mieltää ammattinsa yhä sukupolvelta toiselle siirtyväksi elämäntavaksi, vaikka tunnistaa paineet yrittäjyyteen. Yhä useammat myös kytkevät erilaisia yritystoiminnan muotoja osaksi maatilan kokonaisuutta.
Tutkija Jarkko Pyysiäinen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:stä tarkasteli väitöstutkimuksessaan viljelijöiden sekä maataloussektorin kuntapäättäjien ja asiantuntijoiden suhtautumista yrittäjyyteen maatilakontekstissa. Hän havaitsi, että päättäjät eivät juuri kyseenalaista yrittäjyyden toivottavuutta, mutta viljelijät suhtautuvat siihen varauksellisemmin.
– Viljelijät pohtivat, onko yrittäjyys toivottavaa tai edes mahdollista maatilakontekstissa. Sukutila, perhekeskeinen elämäntapa ja alkutuotanto nähtiin arvoina sinänsä, ja yrittäjyys koettiin jopa uhkana niille, Pyysiäinen toteaa.
Väitöstutkimuksen aineistona oli viljelijöiden sekä kunnallisten päätöksentekijöiden ja maatalousalan asiantuntijoiden haastatteluja, joita Pyysiäinen analysoi laadullisin diskurssianalyyttisin menetelmin yksilö- ja ryhmähaastatteluja hyväksi käyttäen. Haastattelut tehtiin vuosina 2004–2007 ja niitä oli yhteensä noin 50, suurin osa viljelijöiden.
Uusi liiketoiminta ei saa olla liian uutta ja outoaHaastattelupaikkakunnista kaksi sijaitsee Itä-Suomessa, yksi Länsi- ja yksi Etelä-Suomessa.
Viljelijöiden perussuhtautumisessa yrittäjyyteen ei ilmennyt alueellisia eroja. Pyysiäisen mukaan merkittävämpiä eroja esiintyi tuotantosuuntakohtaisesti ja sen mukaan, mitä muuta liiketoimintaa alueella ja tiloilla jo oli.
Esimerkiksi viljelijöiden keskuudessa yhä yleinen identifioituminen talonpoikaisuuteen asetti reunaehtoja uuden yritystoiminnan kehittämiselle. Jos uusi liiketoiminta ei uhannut perinteistä identiteettiä ja tilan totunnaisia toimintoja, siihen suhtauduttiin positiivisesti, mutta jos se näytti kovin erilaiselta, ajatus torjuttiin.
– Oman tilan alkutuotannon harjoittamista tukevat liiketoimintamuodot, kuten maatilamatkailu tai alkutuotteiden jatkojalostaminen saatettiin nähdä luontevina ja houkuttelevina vaihtoehtoina. Sen sijaan liiketoiminta, jossa kilpailutilanne tai asiakassuhteiden luonne kasvattavat paineita uudenlaisiin ponnisteluihin tilan ulkopuolisten toimijoiden ja verkostojen kanssa, koettiin helposti itselle soveltumattomaksi, Pyysiäinen konkretisoi.
Työmäärän liiallinen kasvu arveluttaa
Haastatteluista nousi esille myös se, että viljelijät kokivat itselleen läheisinä yrittäjyyteen perinteisesti liittyvän riippumattomuuden ja vapauden. Niiden kautta yrittäjyys nähtiin myönteisessä valossa.
Sen sijaan yrittäjyyden mukanaan tuomina uhkakuvina nähtiin työmäärän liiallinen kasvu sekä paineet lisätä myynti- ja markkinointitoimenpiteitä. Etenkin markkinoinnin, myynninedistämisen ja tuotekehittelyn arvioitiin vievän paljon työaikaa alkutuotannon töistä, ja se saatettiin nähdä ”kissanristiäismeininkinä”.– Tämä asettaa suuria haasteita maatilayrittäjyyden edistämistoimille: ne perustuvat paljolti verkostoitumiseen ja erilaisiin projekteihin, jotka viljelijöiden näkökulmasta saattavat vaikuttaa vierailta, Pyysiäinen huomauttaa.
Tilan resurssit ja verkostot huomioon
Väitöstutkimuksen haastatteluaineistossa myös päättäjät ymmärsivät, että yrittäjyyden edistämiskeinot eivät aina kohtaa ruohonjuuritason todellisuutta. Ne nähtiin silti välttämättömiksi, jotta maatiloille saadaan kehitettyä uusia toimeentulomahdollisuuksia. 
Pyysiäinen korostaa, että maatilayrittäjyyden edistämispolitiikan keinot eivät saisi olla liian yksioikoisia, vaan tilaa täytyisi olla erilaisille ideoille ja aloitteille. Olennaisen tärkeää on tarkastella jokaista maatilaa yksilöllisesti. Myös viljelijöiden pyrkimystä autonomiaan on syytä kunnioittaa.
– Harva viljelijä on valmis arvioimaan yrittäjyyttä täysin puhtaalta pöydältä, vaan on otettava huomioon tilalla jo olevat resurssit, sosiaaliset verkostot sekä niihin kytkeytynyt elämäntapa. Ne tarjoavat puitteet tilan toiminnalle ja siten lähtökohdat yrittäjyyden mielekkääseen kehittämiseen, tutkija painottaa.

Lähdeviite: http://www.cisionwire.fi/mtt/r/viljelijan-ristiriitaiset-roolit--talonpoika--tuottaja-vai-yrittaja-,c9193138

Juridiselta kannalta kaikki, joilla on Y-tunnus, ovat yrittäjiä.
Yrittäjien sisällä on sitten monenlaista menijää, vertaa nyt vaikka Nokiaa ja pakkoyrittäjänä toimivaa hotellin siivoojaa. Kyllä maanviljelijätkin sinne joukkoon mahtuvat.
Vuoden yrittäjä on sitten yhden järjestön oma tunnustuspalkinto, joka tietysti annetaan vain ko. järjestön jäsenelle. Kyllä noita palkintoja on tullut maanviljelijöillekin, jotka ovat liittyneen tähän järjestöön.

Jos ittensä elättää, niin homma on kunnossa ?