Tarkistelin tuossa kevään viljelysuunnitelmat uusien satotasosääntöjen mukaiseksi.
Sen voi ainakin todeta, että hyvää viljelykiertoa tavoitteleva kärsii tässä pahemman kerran.
Saavutettu satotaso otetaan huomioon nyt niin, että kyseisellä lohkolla on pitänyt olla samaa kasvia mitä nyt kylvetään, ainakin yhtenä vuotena viidestä. Satotaso lasketaan kyseisen vuoden kasvilajin keskisadosta niille ja vain niille lohkoille, joilla sitä on sattunut kasvamaan silloin.
Entinen käytäntö, että tilalla yleensä saavutettu satotaso kelpaa, ei enää käy. Myöskään satotasoa ei voi käyttää eri kasvilajeilla ristiin. Jos kaurasta on tullut kuusi tonnia, ohrat lannoitetaan neljän mukaan ellei nimen omaan ohrasta ole kyseisellä lohkolla parempaa tulosta viiden vuoden ajalta.
Tämän kun porukat oivaltavat, johtaa se väistämättä monokulttuurin lisääntymiseen. Ei ole mitään mieltä käyttää muutoin niin kannatettavaa viljelykiertoa. Esim. rypsikierrossa rypsi sattuu lohkolle kerran neljässä-viidessä vuodessa. Jos se menee pommiin kuten viime kesänä, ei sitten lannoiteta kuin 1750 kg mukaan seuraavalla kerralla.
Ja itämeri pelastuu. Vai pelastuuko?