Minä-Itte ja Aulis voivat lukea sunnuntain Hesarin mielipidekirjoituksista ylläolevan otsakkeen alta maitotilan tyttären kirjoituksen...Mahtaisko tulla ymmärrystä yhtään lisää?
Kuka uhrautuisi, hankkisi Hesarin lukuoikeudet ja copy pastaisi jutut tänne?
Nyt taitaa tekijänoikeudet sun muut heittää häränpyllyä, mutta tässä olisi:
-------------------------------------------------------------------------------------------
Minusta ei tule maidontuottajaa
Nyt 17 vuoden ajan maitotilan arjessa mukana eläneenä maatalon tyttönä haluan tuoda näkemykseni mukaan maatalouskeskusteluun. Syksy on taas tullut, ja meidän kaikkien kuuluisi olla pirteitä ja täynnä energiaa kesäloman jälkeen. Mutta maidontuottaja ei ole pirteä - hän on painanut koko kesän tukka putkella aamukuudesta iltakymmeneen, välillä ylikin. Lomaa ei ole ollut.
On yleinen harhakäsitys, että vastapainoksi kiireiselle kesälle maidontuottaja saa maata talvet sohvalla kissaa paijaten. Totuus on toinen. Lehmät on lypsettävä aamuin illoin talvellakin, ja silloin kun ei olla navetassa, tehdään muita töitä, kuten pumpataan lietettä, täydennetään rehuvarastoa tai huolletaan koneita. Myös paperityöt vaativat useita tunteja viikossa: on tehtävä maatalouden kirjanpito koko vuodesta, päivitettävä mahdolliset jalostussuunnitelmat, hoidettava eri tukien saantia edellyttävät ilmoitusvelvollisuudet ja ylläpidettävä EU:n vaatimaa eläinmerkkirekisteriä. Usein työpäivä venyy yli kellonympäryksen vuodenajasta riippumatta.
Jo pikkulapsena tajusin, että meidän perheemme ei voi koskaan lähteä hetken mielijohteesta vaikkapa päiväksi huvipuistoon. Elämä täytyy suunnitella lehmien aikataulun mukaan - siksi kotoa ei voi olla pois montaa tuntia kerrallaan. Toki lomitusjärjestelmä tarjoaa helpotusta yksittäisiin päiviin, mutta maidontuottaja ei voi esimerkiksi lähteä kesälomareissulle Suomen suven ollessa suloisimmillaan. Jos sellaisesta haaveilee, ainoa vaihtoehto on panna lehmät autoon eli "lappu luukulle", ja niin on moni tehnytkin. Maa- ja metsätalousministeriön verkkosivujen mukaan kymmenen viime vuoden aikana maitotilojen kokonaismäärä on puolittunut. Siis puolet karjatiloista on lopettanut.
Mieleeni hiipi jo lapsena pelko siitä, miten äiti ja isä voivat jaksaa. Nykyään tunnen usein ahdistusta nähdessäni vanhempieni ja muidenkin tuttujen maidontuottajien väsymyksen. Vaikka autan navetta- ja kotitöissä sen minkä koulutöiltäni ehdin, se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että vanhempieni elämä on täynnä työtä.
Moni kuvittelee, että elämä maaseudulla on idyllistä. Kyllä se onkin, jos vain väsymyksen keskeltä jaksaa tarttua hetkeen - mikäs sen tunnelmallisempaa kuin aamulypsylle mennessä kuulla lehmän ammuvan navetassa aivan kuin se odottaisi lypsäjää. Usein vain väsymys turruttaa eikä työstä jaksa nauttia, kun sitä pitää tehdä joka päivä aamusta iltaan.
Onpahan yksi asia, josta olen varma: Minusta ei tule isona maidontuottajaa.
MARIKA KOSKIMÄKI LUKIOLAINEN
EVIJÄRVI