Trukkionnettomuuksia on sattunut maailman sivu. Joskus alta kahdeksantoistakesäisenä koulukaveri puhui, että oltiin työkeikalla paperitehtaalla ja hänelle luvattiin opastus työpisteeseen. Joku paperimies sitten tuli ja sanoi, että otetaan trukit, kun niillä pääsee nopeammin. Hän ei ollut aikaisemmin ajanut trukilla juurikaan, eikä ehtinyt sanoa mitään, kun paperijamppa jo lähti liikkeelle. Äkkiä sitten omaan trukkiin ja saikin sen käyntiin. Sitten olikin jo kiire, kun opastaja porhalsi kaukana edessä. Niin kauan meni hyvin, kunnes varastohallissa tuli yksi tiukempi mutka ja trukki lähti käsistä. Osui sitten yhteen pakattuun paperirullaan ja piikkin meni sen verran rullan sisään kuin se nyt voi tuollaiseen tiiviiseen massaan mennä. Kysyttiin, että tuliko paljon sanomista. -No ei, se paperikaveri tuli hetken päästä takaisin katsomaan, että mihin jäin. Totesi vaan, että olisit sanonut, että et oo aikaisemmin ajanu trukilla. No, täytyy nostaa tuo rulla sivuun, ettei se lähde maailmalle. Eikä siitä sitten sen enempää.
Nykyäänhän tästä tulisi hirveä selkkaus. Läheltä piti tilanne ilmoitus, ulkopuolisen henkilön ilman työn opastamista suoritettu ajoneuvon haltuun otto ja luoja tietää mitä paperirumbaa. Näitä juttuja sitten lueskellaan kahvipöydässä työsuojelun vaaratilanteina. Kaikki mahdolliset työnjohtajat ja alihankkijan edustajat käyvät haukuttavana jne.
En tiedä onko maailma mennyt 20 vuodessa eteenpäin. Jotenkin sellainen tietynlainen inhimillisyys on tyystin hävinnyt. Vaatimukset ovat hirmuiset, mutta virheitä ei saisi tehdä. Se on mielestäni mahdoton yhtälö. Mitä enemmän tekee konkreettista hommaa, niin sitä enemmän on potentiaalisia mahdollisuuksia tehdä myös virheitä. Sitten niitä, jotka oikeasti tekevät jotain rangaistaan. En täysin hiffaa systeemin mielekkyyttä.
