Hyvinvoinnin sijaan tarkastajia kiinnostaa yleensä juuri nää mitat, niistä kun ei tarvi ottaa tulkintavastuuta. Näistä säännöistä on tehtävä numeraalisesti eksaktit, jottei tarkastajien VAIN tarvi ARVIOIDA eläinten hyvinvointia, vaan on olemassa asioita, joiden taakse voidaan mennä piiloon. Tätä on se kuuluisa suomalainen oikeustaju.
Olen aikana ennen EU-jäsenyys ollut jäsenenä luomuehtotyöryhmässä, eli missä mietittiin niitä luomuviljelysääntöjä, tai paremminkin minimejä, joita voidaan kirjoittaa niihin pykäliin (en siis nyt
ota mitään kantaa näihin nykyisiin tai niihin entisiin).
Siinä vain opin, että säädöstekstien kirjoittaminen on tosi vaikeaa. Aatun penäämään tarkastajan arvioon liittyy helposti pärstäkertoimia, tarkastajan/viljelijän aurinkoinen/v..tuspäivä sekä muita oikeusasteita tukkivaa. Jokainen ammattilainen osaa kyllä sanoa, mikä varmasti täyttää hyvinvoinnin ehdot ja mikä ei, mutta vaikeus tulee sillä harmaalla vyöhykkeellä siinä välissä, kun raja pitää kuitenkin johonkin vetää.
En väitä, että nykysäännöt ovat hyviä, mutta ne nyt ovat. Ja tarkastajalla täytyy olla jotain yksiselitteistä selkänojaa, jos hän rupeaa tarkastettavaansa rankaisemaan. Tietysti täytyy vain toivoa, että hänellä on myös siviilirohkeutta tulkita asioita viljelijän hyväksi, vaikka mittanauha ei aivan niin kertoisi mutta muut edellytykset täyttyvät.
Tuohon alkuperäiseen: oikeastaan säännöissä pitäisi määrittää kiinteän alustan vähimmäismitta SEKÄ vähintään sama pinta-ala ritilällistä tilaa. Lopputulema olisi eläimelle hyvä eikä tarvitsisi sitä ylimääräistä ritilää aidata pois..
Petri
puolitoista viikkoa sitten eläinlääkäriltä eläinsuojeluilmoitustarkastuksesta puhtaat paperit saaneena