Tervehdys kaikille.

Parin vuoden rakennusvimma sai tänään päätöksen, kun lehmät siirrettiin uuteen verhoseinäpihattoon. Sopivaa jumppaa koko päivä.

Aamulypsy vanhassa 2x3 tandemissa, 55 lehmän ja 12 hiehon juoksutus pihan poikki uuteen navettaan, appeen sekoitusta (opettelua) ym. ym. Iltalypsy vei 3 h puhdistuksineen. Hiukan yllätti, miten vaikeaa on pihattolehmänkin taivuttaminen takaalypsyasemaan.

Appeeseen oli tarkoitus totutella vanhassa navetassa vaan visiiriin sopiva vaunu saatiin sopivasti päivää ennen eläinten siirtoa Toivottavasti ei tuu liiemmin pötsivaivoja, hyvin näytti kuitenkin ruoka maistuvan. Maitomäärä oli karkeasti arvioiden puolet normaali-iltalypsystä.

Yllättävän ihmeissään on kokenutkin rakentaja, kun parissa päivässä opeteltava apevaunu, juottoautomaatti, lypsykone, maitotankki, tuotannonohjausjärjestelmä, transponderien vaihto, lannanpoiston ohjelmointi ym. Kaikesta selviää, mutta kaikki jää helposti viime tippaan Rakentajille tiedoksi, että viimeistelytyöt vie yllättävästi aikaa.

Kertokaahan omia mukavia sankaritekoja navetoiden käyttöönotosta.
Miten on isäntäväki pysynyt kyydissä mukana. Miten on ostolehmät (parsinavetoista?) kestäneet  pihatto-olosuhteita. Miten lehmät tottui uuteen lypsyasemaan ja kestivätkö ruokinnalliset muutokset. Ja paljonko se tuotos oikeesti putosi ?

No, tuhatyheksänsattaaseittekytäkuus (1976) otettiin uus navetta käyttöön. Oli semmoset hienot hankkijalta ostetut länkikytkimet. Eka aamuna  oli melekeesä kaekki lehemät irti.

Tervehdys kaikille.

Parin vuoden rakennusvimma sai tänään päätöksen, kun lehmät siirrettiin uuteen verhoseinäpihattoon. Sopivaa jumppaa koko päivä.

Aamulypsy vanhassa 2x3 tandemissa, 55 lehmän ja 12 hiehon juoksutus pihan poikki uuteen navettaan, appeen sekoitusta (opettelua) ym. ym. Iltalypsy vei 3 h puhdistuksineen. Hiukan yllätti, miten vaikeaa on pihattolehmänkin taivuttaminen takaalypsyasemaan.

Appeeseen oli tarkoitus totutella vanhassa navetassa vaan visiiriin sopiva vaunu saatiin sopivasti päivää ennen eläinten siirtoa Toivottavasti ei tuu liiemmin pötsivaivoja, hyvin näytti kuitenkin ruoka maistuvan. Maitomäärä oli karkeasti arvioiden puolet normaali-iltalypsystä.

Yllättävän ihmeissään on kokenutkin rakentaja, kun parissa päivässä opeteltava apevaunu, juottoautomaatti, lypsykone, maitotankki, tuotannonohjausjärjestelmä, transponderien vaihto, lannanpoiston ohjelmointi ym. Kaikesta selviää, mutta kaikki jää helposti viime tippaan Rakentajille tiedoksi, että viimeistelytyöt vie yllättävästi aikaa.

Kertokaahan omia mukavia sankaritekoja navetoiden käyttöönotosta.
Miten on isäntäväki pysynyt kyydissä mukana. Miten on ostolehmät (parsinavetoista?) kestäneet  pihatto-olosuhteita. Miten lehmät tottui uuteen lypsyasemaan ja kestivätkö ruokinnalliset muutokset. Ja paljonko se tuotos oikeesti putosi ?

Jos 1990- luvulla olisi ollut robotit käytössä, en olisi rakentanut lypsyasemaa, vaan siirtynyt suoraan  parsinavetasta automaattilypsyyn. Mieluimmin pienellään parsinavetan kanssa kuin työorjuudessa lypsyasemalla.  On aivan sama  millainen lypsyasema on, sillä päivästä päivään jatkuva toisto lypsinten kiinnityksessä syö lypsäjää  niin fyyisesti kuin psyykkkisestikin.  Nuoret ihmiset eivät tätä tiedä, mutta iän mukana viisaus kasvaa. Särky ja kolotus ei kuulu työikäisen ihmisen ystäväkaartiin.

Muuten olen sitä mieltä, että lehmän elämään kuuluu vapaus ja myös laidunnus kesäaikaan ja miksei talvellakin.

saatinhan sitä tännekin heti joku saarnaamaan.

Lainaus käyttäjältä: rainmaker - 01.04.08 - klo:00:43

Tervehdys kaikille.

Parin vuoden rakennusvimma sai tänään päätöksen, kun lehmät siirrettiin uuteen verhoseinäpihattoon. Sopivaa jumppaa koko päivä.

Aamulypsy vanhassa 2x3 tandemissa, 55 lehmän ja 12 hiehon juoksutus pihan poikki uuteen navettaan, appeen sekoitusta (opettelua) ym. ym. Iltalypsy vei 3 h puhdistuksineen. Hiukan yllätti, miten vaikeaa on pihattolehmänkin taivuttaminen takaalypsyasemaan.

Appeeseen oli tarkoitus totutella vanhassa navetassa vaan visiiriin sopiva vaunu saatiin sopivasti päivää ennen eläinten siirtoa Toivottavasti ei tuu liiemmin pötsivaivoja, hyvin näytti kuitenkin ruoka maistuvan. Maitomäärä oli karkeasti arvioiden puolet normaali-iltalypsystä.

Yllättävän ihmeissään on kokenutkin rakentaja, kun parissa päivässä opeteltava apevaunu, juottoautomaatti, lypsykone, maitotankki, tuotannonohjausjärjestelmä, transponderien vaihto, lannanpoiston ohjelmointi ym. Kaikesta selviää, mutta kaikki jää helposti viime tippaan Rakentajille tiedoksi, että viimeistelytyöt vie yllättävästi aikaa.

Kertokaahan omia mukavia sankaritekoja navetoiden käyttöönotosta.
Miten on isäntäväki pysynyt kyydissä mukana. Miten on ostolehmät (parsinavetoista?) kestäneet  pihatto-olosuhteita. Miten lehmät tottui uuteen lypsyasemaan ja kestivätkö ruokinnalliset muutokset. Ja paljonko se tuotos oikeesti putosi ?

Jos 1990- luvulla olisi ollut robotit käytössä, en olisi rakentanut lypsyasemaa, vaan siirtynyt suoraan  parsinavetasta automaattilypsyyn. Mieluimmin pienellään parsinavetan kanssa kuin työorjuudessa lypsyasemalla.  On aivan sama  millainen lypsyasema on, sillä päivästä päivään jatkuva toisto lypsinten kiinnityksessä syö lypsäjää  niin fyyisesti kuin psyykkkisestikin.  Nuoret ihmiset eivät tätä tiedä, mutta iän mukana viisaus kasvaa. Särky ja kolotus ei kuulu työikäisen ihmisen ystäväkaartiin.

Muuten olen sitä mieltä, että lehmän elämään kuuluu vapaus ja myös laidunnus kesäaikaan ja miksei talvellakin.

Jahve vapauttaa töistä. Vai mikä se oli.. Oliko se robotti sittenkin? Vai oliko sittenkään?

7 vuotta aikaa uuden pihaton käyttöönotosta. Appeeseen siirtymisessä ei ollut ongelmia. Aluksi pistettiiin sekoittimeen kaikki se, jota oli ennen jaettu erikseen. Hiljalleen siirryttiin täysrehusta jauhoon ja rypsiin.
Vanhoja parsinavettalehmiä en hankkisi pihattoon tottuneiden joukkoon. Ensikko vielä yleensä tottuu.

Kertokaahan omia mukavia sankaritekoja navetoiden käyttöönotosta.

Kertomatta jää vielä toistaiseksi... Kerron sit joskus tulevaisuudessa, mutta mitäpä sitä täs sen enempiä, kun kaikki ihanuudet selviää aikanaan...

Syksyllä on tarkoitus ottaa robotti navetta käyttöön, kohta jatkuu pohjan kaivu, syksyllä kuorittiin mullat. Jokunen vuosi sitten minuakin neuvottiin siirtymään suoraan robotille parsinavetasta, mutta tuntu aika hullulta riskiltä ja nyt se tapahtuu.
Kysymys, joka joskus tulee mieleen ruokinnasta: onko keinoja paljastaa ja poistaa metallit (naulat tms.) säilörehusta rehun jaon yhteydessä esim. mattoruokkijassa? Joskus kuitenkin todetaan lehmällä olevan metalli esine sisuksissaan, niin kuinka voitaisiin tehokkaimmin estää sen joutuminen rehun mukana? Joissakin myllyissä (mm.skiold) on magneetti joka kerää kaiken metalli pölyn ja esineet tippuvien jyvien joukosta, voisko samaa soveltaa säilörehun jaossa jotenkin?
Toinen kysymys, onko käytettyjä robotteja missään liikkeellä? Tarvittas yks oikeakätinen

Lokakuun 5. päivä -99 lypsettiin ensimmäisen kerran asemalla, lehmät siirtyivät pihattoon paria tuntia ennemmin. Samoihin aikoihin siirryttiin aperuokintaan samalla tyylillä kuin Makellakin, eli seattiin vain aiemmin käytössä olleita rehuja.

Kaikki omat lehmät olivat parsinavettalehmiä ja samoin suurin osa ostetuistakin. Aikalailla ne vain karsiutuivat pois, kun eivät jalat kestäneet. Yhdestä talosta ostettiin kaksi nuorehkoa lehmää, toinen ei ollut kuukauttakaan, kun sen sai laittaa autoon. Toinen sentään pysyi vähän kauemmin. Paras ostos on ollut tiine hieho, se on vieläkin vahvuudessa mukana ja pian 90 tonnia mittarissa.

Joopa joo, onpa näitä käyttöönottoja tässä ollutkin. Pihattoon siirryttiin ja siirrettiin lehmiä parsinavetasta aatamin isoisän aikaisista systeemeistä. Lehmät oppivat kalanruodon tosi helposti, ketään ei kannettu eikä suuremmin pakotettu. Uskoisin, että porukassa meno oli kuitenkin aika turvallista. Kioskille opetettiin taulapäisimpiä kuukauden, samoin makaamaan parteen. Parsinavetoista haalittiin lisälehmiä, karmein kohtalo oli parsilehmille, jotka eivät olleet edes laiduntaneet - jalat meni yhdeltä toisensa jälkeen, vaikka sorkat hoidettiin heti meille tultua. Hiehot ovat onnistuneet tosi hyvin kaiken kaikkiaan.

Viime syksynä sitten täräytettiin ape ja robosysteemit ja jatkettin hallia vähän. Oppivat niin helposti, etten tiedä, kehtaanko edes kehua. Yks joulukuussa poikinut hieho on niin taliaivo, ettei mene robottiin, vaikka maksettais. Muut oppineet noin viikossa poikimisesta, sitkein lehmä muuton jälkeen sinnitteli ensin viikon niin, että riimulla robottiin, sitten viikko perään lykkäämällä ja seuraavalla viikolla se jo odotti luukulla ja meni, kun käskin ja sitten se vihdoin alkoi tajuta mennä käskemättäkin  Appeeseen muutettiin kertarysäyksellä, täysrehu menee robotilta ja siihen oli vilja-puolitiivisteruokinnasta siirrytty jo kioskeillakin noin kolme viikkoa ennen appeen tuloa. Määrät vaan pudotettiin sitten robolle ja kioskit kiinni saman tien, kun lypsy siirtyi asemalta roboon. Tällä kertaa olen ostanut lehmävasikoita ja hiehoja ennakkoon ja pitkin matkaa sen mukaan, missä vaiheessa omia poikimisia on ollut. Tähän saakka onnistuneet ostot ihan ok. Paras oli naapurikunnasta parresta haettu hieho, poiki kahden päivän päästä tulostaan ja kävi itse robotilla siitä kahden päivän päästä... Samasta paikasta tulleet kaks muuta poikivat kuukauden sisällä, toivottavasti ovat yhtä viisaita  .

Tervehdys kaikille.

Parin vuoden rakennusvimma sai tänään päätöksen, kun lehmät siirrettiin uuteen verhoseinäpihattoon. Sopivaa jumppaa koko päivä.

Aamulypsy vanhassa 2x3 tandemissa, 55 lehmän ja 12 hiehon juoksutus pihan poikki uuteen navettaan, appeen sekoitusta (opettelua) ym. ym. Iltalypsy vei 3 h puhdistuksineen. Hiukan yllätti, miten vaikeaa on pihattolehmänkin taivuttaminen takaalypsyasemaan.

Appeeseen oli tarkoitus totutella vanhassa navetassa vaan visiiriin sopiva vaunu saatiin sopivasti päivää ennen eläinten siirtoa Toivottavasti ei tuu liiemmin pötsivaivoja, hyvin näytti kuitenkin ruoka maistuvan. Maitomäärä oli karkeasti arvioiden puolet normaali-iltalypsystä.

Yllättävän ihmeissään on kokenutkin rakentaja, kun parissa päivässä opeteltava apevaunu, juottoautomaatti, lypsykone, maitotankki, tuotannonohjausjärjestelmä, transponderien vaihto, lannanpoiston ohjelmointi ym. Kaikesta selviää, mutta kaikki jää helposti viime tippaan Rakentajille tiedoksi, että viimeistelytyöt vie yllättävästi aikaa.

Kertokaahan omia mukavia sankaritekoja navetoiden käyttöönotosta.
Miten on isäntäväki pysynyt kyydissä mukana. Miten on ostolehmät (parsinavetoista?) kestäneet  pihatto-olosuhteita. Miten lehmät tottui uuteen lypsyasemaan ja kestivätkö ruokinnalliset muutokset. Ja paljonko se tuotos oikeesti putosi ?

Miten menee tällä hetkellä? Olisi mielenkiintoista kuulla

lie niin kiirus, ettei ehdi täällä notkumaan ! 

Ensimmäinen 5 kk pihattoa takana. Ammut saivat apetta viime keväästä asti parsnavettaan (sukkula lensi sillloin venukseen hajottuaan viimeisen kerran) joten olivat tuohon jo hyvin tottuneet. Ensimmäinen lypsy sujui yllättävänkin hyvin, 35 lehmää saatiin kalanraadolla lypsettyä kahteen ja puoleen tuntiin. Ensmäistä lypsyä lukuunottamatta maitomäärissä ei notkahdusta ollut. Pihaton tekniikka oli muuten jo valmiiksi opeteltu, hiehot ja umpilehmät saatiin sisälle viime syyskuun puolessa välissä. Se oli suurin helpotus, sillä sääolosuhteet laitumella ei enää olleet järin hääppösiä.

Pari käyttöönottoa takana (parresta pihattoon asemalla ja asemalta robottilypsyyn). Metodi mitä meillä on käytetty; muista lehmän luontainen käyttäytyminen, houkuttele, älä pakota. Lehmä on utelias, se seuraa tai tulee sinne mikä sitä kiinnostaa (rehu  ). Opeta lehmä seuraamaan esim. tietynväristä väkirehukauhaa. Sorkkahoito ainakin kuukautta ennen muutosta. Eri laumojen sekoitus muualla kuin navettatilassa (tarha, laidun) jottei tule jalkavammoja. Jos siirrät parresta pihattoon, pidä parsilehmä "liikkeessä" muuttoon asti, jotta eläimen lihaskunto on hyvä. Älä hermostu, älä pelkää. Lehmä vaistoaa. Mutta ennenkaikkea, älä lyö, lehmä muistaa sen ikuisesti.

Pari käyttöönottoa takana (parresta pihattoon asemalla ja asemalta robottilypsyyn). Metodi mitä meillä on käytetty; muista lehmän luontainen käyttäytyminen, houkuttele, älä pakota. Lehmä on utelias, se seuraa tai tulee sinne mikä sitä kiinnostaa (rehu  ). Opeta lehmä seuraamaan esim. tietynväristä väkirehukauhaa. Sorkkahoito ainakin kuukautta ennen muutosta. Eri laumojen sekoitus muualla kuin navettatilassa (tarha, laidun) jottei tule jalkavammoja. Jos siirrät parresta pihattoon, pidä parsilehmä "liikkeessä" muuttoon asti, jotta eläimen lihaskunto on hyvä. Älä hermostu, älä pelkää. Lehmä vaistoaa. Mutta ennenkaikkea, älä lyö, lehmä muistaa sen ikuisesti.

Kesytä arat vasikat pienenä ja  totuta lehmä viimeistään siemennysikäisenä riimuun  niin museomallin ohjeet liki täydelliset.