Ei, tuottoja ei ajatella pitkälti tulevan villasta vaan täällä Suomessa ainakin se tuotto tulee alpakoiden myynnistä ja kaikesta sen ympärille kerätystä tuotosta ihan niinkun HeikkiS tuolla hiukan ylempänä kommentoi ja minä olen jo moneen kertaan kirjoittanut. Villa on mukava lisä, mutta sitä pitäisi olla todella paljon että se olisi se päätuotto.
Joku kyseli että tuleeko paljon jalostukseen kelpaamattomia alpakoita? No aina niitä syntyy. Jokainen kasvattaja toki itse määrittelee mikä on kenenkin kasvattajan jalostuseläin. Minulla on mukavia oripoikia, mutta niillä on sama isä ja niistä se paras on minun jalostusorini, jollekkin toiselle niistä joku toinenkin voisi olla jalostuseläin. Toki se paraskin ori täytyy olla terveydeltään ja villaltaan hyvä. Sen purenta on täydellinen, rakenne on riittävän hyvä, villa-arvot ovat hyvät, villan peittävyys on hyvä, luonne on hyvä, löytyy kaksi kivestä, astuu ja tuottaa jälkeläisiä. Näin tiivistettynä oma näkökantani. Kompromisseja on joskus tehtävä jos joku osa-alue on sen arvoinen. Terveys ja periytyvät sairaudet on auttamatta asia joka diskaa minulla jalostusorin.
Joku kyseli paljonko villaa saa alpakasta. Kerintä kerran vuoteen ja noin 5 kiloa per eläin.
Ruokinnasta joku kyseli myöskin. Heinä (kuivaheinä tai säilöheinä ilman säilöntäaineita) on alpakan perusruoka ja meillä se on täysin vapaasti saatavilla. Sen lisäksi syötämme alpakoille rehutehtaalla valmistettua pellettiä ja kivennäisiä ja vitamiineja. Suolakivi on aina tallissa. Puhdas vesi juomana ja talvella lämmintä vettä. Herkkuina kerppuja, voikukanlehtiä, porkkanaa ja omenaa hyvin suikaloituna (ohut ruokatorvi = suuri tukkeuman vaara), vähän viljaa, puiden lehtiä, kaikkea kivaa luonnosta. Piparjuurikin maistuu ja kaivelevat sitä maan alta jos sitä sieltä löytyy
. Apilaa ei suurempina määrinä anneta alpakoille vaikka maistuu kyllä. Apiloista pahin on puna-apila.
Toiset syöttävät porojen ylimenokauden ruokaa poropellettiä.
Yksi superbonus alpakoista kasvattajalle on! Niistä tulee hyvälle mielelle. Alpakat ovat mukavan näköisiä ja ne saavat lähes poikkeuksetta hymyn huulille, sille ei mahda mitään. Ne tutustuvat uteliaina vieraisiin ihmisiin ja ovat kiinnostuneita melkein kaikesta uudesta.
On uskomatonta katsella alpakoiden iltaraveja kun ne tuulen kevyesti hypähdellen juoksevat laumassa. Vasat leikkivät keskenään ja kirmaavat niityllä väistellen laumatovereitaan ja välillä epäonnistuvat väistössä tussahtaen kaverin kylkeen. Alpakat tulevat portille vastaan kun menet niitä katsomaan ja ruokkimaan ja vaikka ovat kaukana takaniityllä niin kutsuhuudon kuultuaan "Syömään, knappisar" lauma laukkaa katsomaan mitä herkkua sillä nyt on meille. Syödään kiireellä ja kinastellen ja ilta saapuu ja alpakat astelevat rauhallisina sisälle ja pihatosta kuuluu heinien rouskutus ja satunnainen hiljainen hyminä... päivä on mennyt ja kaikki on taas hyvin yötä vasten. Vasat nukkuvat kylki kyljessä emiensä kanssa ja vahdit pysyttelevät hereillä kun muut nukkuvat odottaen vuoron vaihtumista...
