http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011052313743999_uu.shtml
Antakaa nyt herran tähden tyttärelle rahaa opiskeluun ettei tarvitse omia bisneksiä harrastaa.
Tällä vuosituhannella itsekin opinnot kasaan riipineenä, totean ettei kysymys ole varsinaisesti rahapulasta. Paremminkin puhuisin kyvyttömyydestä sopeuttaa elämäänsä muutaman vuoden alhaisempaan tulotasoon. Opintotuella ja asumislisällä leipä on äärimmäisen kapeaa, mutta investoinneista ja huveista tinkimällä tiedän silläkin selvityn.
Esimerkkejä:
Asuminen: soluasuntoja on pääkaupunkiseudullakin ollut aika-ajoin tyhjillään kun ne eivät kelpaa näille hienohelmoille! Solussa kun saattaisi joutua kohtaamaan sen, että meitä on kovin moneen junaan tässä maassa. Luulisi varsinkin artikkelissa mainitulle sosiaalialan opiskelijalle olevan peräti opettavaa. Halvimmillaan soluasuntoon pääsee kiinni noin 200 €/kk.
Opiskelijaelämä: 1990-luvun puolella opintojen maailmaan tutustuessani, erinäinen järjestö- ja juhlakulttuuri oli kovasti voimissaan. Helsingistä olisi varmaankin löytänyt opiskelijabileet lähes nollakatteisine mallasvirvokkeineen, sen seitsemänä päivänä viikossa. Piipahtaessani 2000-luvun puolella lahtaamassa valmistumisen peikon, oli tyyli muuttunut täysin: valtaosa bileistä oli siirtynyt kaupalliselta pohjalta toimiviin kiskurihintaisiin keskustan diskoläpiin. Siinä missä ennen oli oluen saanut järjestövetoisista bileistä kuudella markalla, joutui nyt markkinakenossa mentäessä maksamaan 6 euroa! Eli viiden vuoden ajanjaksolla oli tyyli ja toimintatapa muuttunut täysin €urovetoiseksi! Ei se ihme, jos mikään ei riitä!
Itsekkin useassa solussa, kommuunissa, asuntolassa ja kavereiden nurkissa asuneena voin vain todeta että kaikkia ihmisiä ei ole luotu yhteisasujiksi ja onkin siksi parempi että he hankkivat kämppänsä jostain muualta. Ja etenkin pääkaupunkiseudulla elinkustannukset suhteessa opintotukeen ovat kestämättömät. Kyllä 18 v tai 21 v kolli asuu vielä vaika katuojassa, mutta voin kuvitella 24-v vakiintumista harkitsevan opiskelijapariskunnan kaipuun pois solusta. Solu on hieno asumismuoto, mutta kun ei me voida kymmenen vuotta työttömänä ollutta perttiäkään pakottaa sossunluukulta soluun nauttimaan muiden kaltaistensa seurasta, niin miksi opiskelijan pitäisi automaattisesti asua ns. kurjemmissa oloissa? Ihmisiä hekin ovat.
