Vaikea järjestää testirataa laahavantaalle, mutta omat kokemukset lehmäkaudelta olivat ajoittain haastavia. Syksyllä kynnetty heinämaa, jossa juolavehnänjuurakkoa ja keväällä tietysti kuivikesontaa samalle lohkolle. Äestäminen oli kohtuullisen raskas prosessi, mutta lähes aina tilanne oli se, että äestyksellä sai pahnat, sonnat, juurakot sillä tavalla hajalle, että kone läpäisi kaiken moskan. Päisteisiin jäi sitten siistit kasat siihen paikkaan, jossa koneen nosti ylös. Kasvijätteet vielä siis menetteli, mutta kostea ja mokkurainen maa oli yleensä se mikä katkaisi kamelin selän. Yleensä tilanteesta selvisi odottelemalla pellon kuivamista. Se meillä on ollut aina tapana, että kauran ja usein vehnän sänget ajetaan niittokoneella ennen kultivointia. Tämä varmaan edesauttoi ongelmien välttämistä laahavannasaikakaudella, mutta on tämä ollut käytössä nyt kiekkokaudellakin. Mielestäni kasvijätteiden hyvän sekoittumisen eteen kannattaa tehdä töitä, vaikka siitä ylimääräinen ajokerta tuleekin.
Olennaistahan on tunnustaa tosiasiat ja tunnistaa pellon muokkauskunto. Jos näkee, että pahnasta tulee ongelmia, niin pitää tehdä duunia sen eteen, että ongelmasta pääsee eroon.