Kiinteät kulut voi surutta kohdistaa VAIN ja AINOASTAAN siihen toimintaan mitä varten se traktori tai kone on ostettu. -Jos urakoinnin takia ei ole valittu kalliimpaa konetta niin urakoinnin menoina voi laskea vain lisääntyneet kulut, muuttuvat kulut.
Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa mutta tuntuu että et ole ajatellut asiaa loppuun asti.
Kiinteät kulut vain jakautuvat suuremmalle tuntimäärälle, jolloin maatalouden puolella koneen käyttäminen tulee huokeammaksi. Tulot ja menot syntyy samalle toimijalle niin en ymmärrä, miten voisi muuten asiaa ajatella.
Eli urakoinnista syntyvästä laskutuksesta tulisi aktiivisesti "siirtää tuloa" myös maatalouden puolelle, jolloin sinne syntyvä ylimääräinen kiinteä kulu saadaan poistettua. Eli käytännössä tarkoittaa sitä, että laskutushinnan tulee vastata todellisia kuluja + katetta, jonka jälkeen osa katteesta jää yrityksen varallisuuteen eli seuraavan konehankinnan pönkkäämiseen.
Jos nyt on ostettu vaikka niittokone, puimuri, aurat tai mitä tahansa muuta niin jätetäänkö kauempana olevia tai muuten hankalempia paikkoja, missä työsaavutus jää vaikka nyt kolmasosaan tehtyä työtuntia kohden, ajamatta kun kannattavuus on heikompi?
Tämä taas on maatilan ja minkä tahansa yrityksen sisäiseen hankintaan liittyvä kysymys.
Tuon mukaanhan ne koneet mitoitetaan.
Sitten jos saavutukset jää huonoksi maatalouden saralta, eikö se ole sitä suurempi syy suorittaa omassa kirjanpidossa niitä laskennallisia poistoja myös urakoinnin puolelta....