Kohtuullisen suuri osa kansasta ei välitä ruuasta muuta kuin helppoutta ja hintaa. Ja mitä enemmän teollisuus keskittyy tähän segmenttiin, sitä suurempi motivaatio tulee näille vastaliikkeille.
Itsellämme tilanne on hyvin selkeä, yhdenlaisia elukoita hallissa ja sitten porkkanaa pellolla. Eli ei todellakaan periaatteessa mitään monipuolista elämysmatkailua. Emme ole mainostaneet itseämme mitenkään, pikemminkin kiireeseen ym. vedoten torjuttu. Ja silti kävijöitä tällaisella kaupungin läheisellä maaseudulla (17 km pikkukaupunkiin) riittäisi yllättävän paljon.
Oikeastaan ihme, ettei pääkaupunkiseudulle ole moisia jo aiemmin pystytetty, niitä mahtuisi useita. Se Baselin liepeen Agrico lienee vieläkin pystyssä, eli ollut jo yli 30 vuotta toiminnassa.
Neuvostoaikana maatalous oli hyvin "suunnitelmallista". Leningradin ympäristö oli täynnä peruna- ja vihannestiloja. Perustyöpaikoiltakin oli pakollisia parin viikon sadonkorjuusessioita (konttorirotatkin joutuivat "oikeisiin" töihin), pakollisuus poistettiin vasta joskus perestroikan alkumetreillä. Puhtaan suunnitelmatalouden mielessä tuossa oli järkeä.
Nyt se sama järki voisi palata vapaaehtois- ja elämysmatkailupohjalta. Viljaa joutaa viljellä jossain sivummallakin.
Petri