Noin periaatteessa allekirjoittaneella ei ole mitään homoja vastaan (poislukien mies- ja naisparien kirkkohäät), mutta se ilmapiiri mikä yhteiskunnassa aiheen ympärillä vallitsee on kyllä jokseenkin sairas. Media, homojärjestöt ja tiedostavat poliitikot + muut hienot järjestöihmiset suorastaan odottavat tilaisuuksia käydä "homofobisten" kimppuun näiden vääristä mielipiteistä tai oletetusta homokammosta.
Viime itsenäisyyspäivänä linnanjuhlissa parketilla pyörähteli muiden joukossa myös miespareja ja kun tätä erehdyttiin hieman varovasti oudoksumaan, niin myrsky oli valmis.
Tapaus Päivi Räsänen ja A2 homoilta onkin sitten jo täysin omassa luokassaan. Kaikesta metelistä ja kohusta olisi voinut hyvinkin luulla, että Räsänen olisi keskustelussa julistanut homoille Iranin tai Saudi-Arabian mallia kestäväksi parantumiskeinoksi, mutta totuushan oli se, että Räsänen ainoastaan lausui henkilökohtaisia ja hyvin rauhallisia mielipiteitään homoudesta uskonsa perusteella (aivan kuten Timo Soini puhuu katollisena Aborttia vastaan) ja oli todella kaukana minkäänlaisesta vihapuheesta.
Ongelma on nähdäkseni siinä, että kun puhutaan seksuaalivähemmistöjen "hyysäämisestä", niin yleensä argumentoinnin takaa paljastuu, että hyysääminen on kriitikon mielestä yhtä kuin yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet sekä heteroille että seksuaalivähemmistöille. Noh, sehän ei ole mitään hyysäämistä vaatia yhtäläisiä oikeuksia ja toimia sen puolesta, kun käsittääkseni Suomessa ei "positiivista syrjintää" seksuaalisen suuntautumisen perusteella harjoiteta. Eikä pitäisikään.
Negatiiviset oikeudet ovat siinä mielessä hieno luonnonvara, että niitä voi jakaa rajattomasti eikä se ole keneltäkään pois. Kääntäen, jos ne kieltää yhdeltä (esim. seksuaalisen suuntautumisen perusteella), niin ne kieltää kaikilta.
Tämä ei tietenkään koske aineettomia ulkoisvaikutuksia, kuten mielensä pahoittamista homoparin nähdessään, mutta eipä tuollaisen perusteella ole tavattu maallisissa yhteiskunnissa päätöksiä tehdä.
