Minulla ei ole aperuokintaa, enkä ole siihen kovin kummoisesti syventynyt. Mietin vain sellaista vaihtoehtoa, kun käytössä on paalirehu - että olisiko mitenkään järjellistä kasvattaa pellollaan ihan lähtökohtaisesti rehujakeita, eli olisi erittäin sulavaa, valkuaispitoista kasvustoa aikaisin korjattuna ja toisaalta hyvin kortista timotei/ruokonataa tms. ja näitä sotkisi sitten tarpeen mukaan?

Vai onko appeessakin hyvä tavoitella jonkinlaisia keskimäärin hyviä satoja niin laadullisesti kuin määrällisestikin, ja täydentää sitten ostorehuilla? paaleissa tietysti suurin etu tulisi kevät- ja syyspaalien yhdistämisestä, ne kun tuppaavat olemaan hyvinkin erilaatuisia lyhyellä kasvukaudella ja timoteivaltaisilla nurmilla.

Just noin aperuokinnassa voi toimia. Ja pitääkin toimia.

Se miten tarkalleen toimitaan onkin sitten jo vaikeampi selitettävä. Kaikki lähtee kuitenkin liikkeelle siitä että montako säilörehusatoa aiot korjata..

Normaalisti on tehty 2 satoa, viimekesänä kokeilin seoskasvustoja muutamalla lohkolla ja sitä olis aika hauska jatkaa ja varioida. Umpilaisille/ hiehoille tehty erikseen vanhempana esikuivattu rehu. Täälläpäin pelto ei oikeastaan rajoita tuotantoa, joten rupesin varsin miettimään että olisko appeeseen siirtymisessä taloudellisia kannustimia. Tähän asti traktori/ talikkopelillä käsin revitty rehut eteen ja tämä ukko alkaa nuoresta iästä huolimatta olla jo aika kipeä.. 

komppaan joharaa, juuri näin tulisi menetellä.
seosrehu mahdollistaa sen että osto valkuaisen määrä on lähestulkoon 0%.
turhaan sitä kauppaan rahaa kantaa, jos pystyy itse valkuaisen tuottamaan.
härkäpapu/herne/vehnä on yksi mitä kannattaa kokeilla.

Seoskasvustoilla tarkoitat varmaan heinän ja apilan/virnan/mailasen sekoituksia. Näissä on ongelmana se, että 1. ja 2. teko ovat hyvin erilaisia. Valkuaista on mahdollisesti paljon mutta energiapitoisuus on yleensä todella alhainen.

Lypsävien karkearehusta 70-90% voisi olla D-arvoiltaan erittäin hyvin sulavaa. D 70 tai 71. Loput 30-10% vastaavasti tikkuista ja kuivahkoa -> tällä luodaan appeesta ilmavaa ja sellaista että lehmät syövät sen syömällä eivätkä pöydältä nuolemalla.

Mä ehkä tekisin näin.

* 60% 1. teosta kesäkuun 17. päivä (D 72)
* 40 % 1. teosta heinäkuun 3. päivä (D 62, rakenneparanteeksi, umpilehmille, hiehoille)
* Ja sitten toinen teko kun on niiden aika... Tavoite-> hyvä sulavuus.
Eli... neljällä rupeamalla  

komppaan joharaa, juuri näin tulisi menetellä.
seosrehu mahdollistaa sen että osto valkuaisen määrä on lähestulkoon 0%.
turhaan sitä kauppaan rahaa kantaa, jos pystyy itse valkuaisen tuottamaan.
härkäpapu/herne/vehnä on yksi mitä kannattaa kokeilla.

Joo. Valkuaiskasvustoissa ei ole muuta vikaa paitsi se, että niiden energia-arvo on usein pettymys. Mutta toimivat kyllä ruokinnassa silti varsin mukavasti!

Seoskasvustolla tarkoitin sitä, että viime kesänä osa nurmista uusittiin seuraavanlaisen seoksen alla: Ohra/kaura (kun sitä sattui olemaan ylivuotisena), rehuherne, puna-apila ja alle nurmiseos. Kasvustoa tuli paljon, ja yritin pelata sulavuutta mahdollisimman hyväksi viljan suhteen, mutta analyysiä en ole vielä ottanut.

Yhtenä pointtina asiassa on puintiviljasta luopuminen osittain tai kokonaan, puinneissa on ollut aina ongelmia mutta nurmi on onnistunut oikein hyvin suojaviljaan. Ei sillä, seoskasvuston alla nurmi näytti voivan oikein hyvin, samoin puna-apila rehotti mahtavasti.

Olen tänä talvena suunnilleen kääntänyt maitotilini rehutehtaalle huonon säiliksen saattelemana. Pakko tähän on muutosta tulla, mutta työkin saisi oikeasti keventyä..

Kokoviljasäilis on jännää tavaraa.

1. Jos sen korjaa nuorena on se vain "huonoa ruohoa"
2. Jos sen korjaa vanhana väärällä koneella saa olkea ja sulamattomia jyviä (50% pellolle ja 50% lehmään)
3. Jos sen korjaa pitkään sänkeen "kräkkerillä" saa tavaraa joka on tosi hyvää mutta joka pilaantuu helposti. JA se pitkä sänki pilaa sitten mahdollisesti seuraavan sadon, mikäli siellä oli esim. heinä pohjalla.
4. Ja jos korjaa lyhyeen sänkeen niin energia-arvo on taas aivan olematon.

Eli.... VAIKEAA... Todella vaikeaa...

Pitäisi siis korjata kahteen kertaan, ensin latvat kräkkerillä ja sitten tyvet silppurilla 

 

Viljan sulavuus itsessäänhän paranee tuleentumisen alkuun saakka, jos liian nuorena korjaa niin olen antanut itseni ymmärtää että sulavuus ei ole hyvä. Taikinavaiheessa oli suurin osa jyvistä kun laitoin pakettiin, herne vielä kukki osittain (myöhäinen Hulda). Lehmät ainakin söivät tosi mielellään suoraan paalirehuna, en sitten tiedä mikä sen vaste on kun vain kokelin muutamaa paalia tarjota.

Pitäskö sitten luopua viljasta kokonaan (paitsi ostaa vaikka naapurilta jos tarvis lisätä ruokintaan) ja kokeilla jotain muuta nurmen suojana? Ehdotuksille olen avoin. 

Seoskasvustoilla tarkoitat varmaan heinän ja apilan/virnan/mailasen sekoituksia. Näissä on ongelmana se, että 1. ja 2. teko ovat hyvin erilaisia. Valkuaista on mahdollisesti paljon mutta energiapitoisuus on yleensä todella alhainen.

Lypsävien karkearehusta 70-90% voisi olla D-arvoiltaan erittäin hyvin sulavaa. D 70 tai 71. Loput 30-10% vastaavasti tikkuista ja kuivahkoa -> tällä luodaan appeesta ilmavaa ja sellaista että lehmät syövät sen syömällä eivätkä pöydältä nuolemalla.

Mä ehkä tekisin näin.

* 60% 1. teosta kesäkuun 17. päivä (D 72)
* 40 % 1. teosta heinäkuun 3. päivä (D 62, rakenneparanteeksi, umpilehmille, hiehoille)
* Ja sitten toinen teko kun on niiden aika... Tavoite-> hyvä sulavuus.
Eli... neljällä rupeamalla  

Onko mitään järkeä tehdä kaikki säilörehu nuorena (D74-72) ja loppu karkearehu kokoviljasäiliksenä? Miten vaikuttaa jos mennään kolmen niiton taktiikalla? Onko osa nurmista syytä tehdä vanhana kuivanaheinänä heinäkuun lopussa?

Itsellä oli meininki ottaa ensimmäinen sr-sato (apila-mailanen seoksia) heti kesäkuun alussa ja siitä 40 päivän välein kaksi muuta satoa, heinää tehdä heinäkuun lopulla ja sit kokoviljasr ohrasta. Puitavaksi jäisi kauraa ja vehnää.

On järkeä. 70-90% karkearehusta voi hyvinkin olla D-arvoltaan tosi kovaa. Ainakin Sinulla jolla on ensikkokarja kypsymässä ja väkirehuprosentiksi et laita kuin maksimissaan 45 

Mä en Huittisissa odottaisi kuivaheinän kypsymistä heinäkuun loppuun -> siitä tulee niin tikkuista että sitä ei voi antaa pikkuvasikoille  Ja... lypsävillä ja pikkuisilla voi olla sama ape jos haluaa säästää aikaa ja rahaa. Paitsi jos lypsävien appeessa on teräviä piikkejä.

Tuo apila+mailanen. Onko se siis ihan puhdasta? Vaiko heinän seassa. Jos siinä on heinää, niin 1. sato on pelkkää heinää.

Teoriassa keltavihreänä korjattu kokoviljasäilis on hyvä jos sitä laitetaan 1,5 kgka päivässä/turpa. Ja sitten 10-11 kgka tuota D72-73 tavaraa.

Nurmet on seoskasvustoja, joko puna-apila 5kg ja heinäseos 25kg (englanninraiheinä, koiranheinä, nurminata ja timotei) tai sinimailanen 10kg, ja 20kg heinäseosta.

Nurmet on seoskasvustoja, joko puna-apila 5kg ja heinäseos 25kg (englanninraiheinä, koiranheinä, nurminata ja timotei) tai sinimailanen 10kg, ja 20kg heinäseosta.

Eli eka niitto on heinää ja toinen puna-apilaa. Mailanen kuolee jos et lannoita sitä rajusti ja apila kuolee jos lannoitat   

Lainaus käyttäjältä: SomeBody77 - 21.03.11 - klo:13:03

Nurmet on seoskasvustoja, joko puna-apila 5kg ja heinäseos 25kg (englanninraiheinä, koiranheinä, nurminata ja timotei) tai sinimailanen 10kg, ja 20kg heinäseosta.

Eli eka niitto on heinää ja toinen puna-apilaa. Mailanen kuolee jos et lannoita sitä rajusti ja apila kuolee jos lannoitat   

Viime kesältä jäi justiinsa päinvastaiset mielikuvat.  Pääosin lietteellä lannoitan...

Itselläni on matala typpilannoitus, perustamisvaiheessa karjanlantaa reilusti. Olen huomannut että apila viihtyy erittäin hyvin, kun sitä ei raiskaa salpietarilla.