Jotenkin on mieleen kertynyt käsitys, että biokaasun tuotanto tilamittakaavassa ja pelkästa lannasta on jokseenkin kannattamatonta. Lisukkeeksi pitää olla syöttää prosessiin säilörehua tai elintarvikejätteitä.
Isojen biokaasupannujen kohdalla taitaa kuljetuskustannukset olla avainasemassa. Toimii kotieläinkeskittymien lähellä.
Pienen mittakaavan puuhakkeen kaasutus tilan lämpökeskuksen yhteydessä ja kaasusta sähköä lämmön lisäksi - siinä olisi hyvä hajautettu tuotantomuoto. Sähkön saanti verkkoon taitaa olla kovin ponnistus...?
Teknologiakeskusten summalaskelmat ovat pelkkää teoriaa. Kuka niitä laitoksia rakentaisi ja minne? Suuri osa kotieläintilallisista odottaa eläkettä tai empii muuten jatkamista. Suurimmillakin yksiköillä saattaa olla taiteilemista nykyistenkin vastuiden kanssa. Aika monessa kotieläinsuojan ympäristöluvassa on biokaasuoptio, mutta toteuttamaan ei ole lähdetty. Pieniä lirauksia yhteen kokoamalla hyöty häviää maantielle ja ihan fyysinenkin ongelma on jäähtyminen kuljetuksen aikana.
Todella suuri loikka tarvitaan tulopuolelle, jotta nykyinen porttimaksuihin perustuva bisnes kääntyisi maksukykyiseksi nurmirehun ostajaksi.
Puun ja muun kaasutusta olemme suunnitelleet ja pitäisi tästä päästä tositoimiin, kunhan sitä aikaa vaan olisi. Pienten taajamien kaukolämpö tulisi mahdolliseksi suorittamalla siirto kaasuna pienin häviöin. Laitoksenkaan ei olisi pakko olla aivan asutuksessa kiinni. On TEM:issä vetämässä kysely, miten kohdellaan lupa-, vero-,liittymä- ym. asioissa vaikkapa taloyhtiötä joka ostaa kaasua ja tuottaa siitä sähkönsä.
Peltoenergiaa olen räknäillyt niin, että hyödynnettäisiin biologista typensidontaa eli fossiilisia ei haaskattaisi typpilannoitukseen. Vaikka näin: Apilanurmesta yksi sato/kesä hellävaraisesti latokuivuriin. Puinti kuivana: siemenet kylvöön tai luontaistuotteeksi, oljet polttoon, lehdet rehuksi tai biokaasuksi.
Jälkikasvu tuottaisi typpeä vielä seuraavallekin kasville.
Erittäin mielelläni kuulisin kommentteja.
