Pehtoori-Matilta jäi sitten Itäsuon raivaus kesken , vaikka siihen hommaan talon vanhat kunnianhimoiset isännät oli Matin taloon palkanneet. Matti kyllä yritti kaikkensa, mutta kun aina vaan tuli uusia sadekuuroja , ja viemäritkään ei vetäneet, niin eihän se suo siitä kuivunut.
Matti ei tainnut itse saada valita ojuriporukoitten kymppejäkään, vaan vanhat suonraivaaja- isännät tahtoi nekin päättää.
Pehtoorin roolia muutenkin nykyään ojahommissa korostetaan liikaa niin vastuussa kuin palkkauksessa: Porukoitten kympit ne sen tuloksen kuitenkin lopulta tekee.
Kun Salaojakeskuksessakin oltiin sitä mieltä ettei Itäsuo vielä lähivuosinakaan mitään tuota, rahat alkoi talosta huveta , väkikin oli eripuraista, ja lasten viikkorahatkin maksettiin velaksi, oli Matin pesti lopussa. Nyt kun tarvittaisiin kuulemma operatiivinen pehtoori ja taloon orgaanista kasvua , ei varpaanväliin, vaan lähinnä varmaan pihapelloille. Että näin.
Saranapuolella taas ollaan sitä mieltä, että taloon sukupolvenvaihdos ja johtoon realistinen rakennusmies, jolla on kanttia myös peruuttaa tarvittaessa.
