Jos yrität "reittä pitkin" maanviljelijäksi, niin ollaan kuin polun haarassa, toisessa edessä todennäköisesti avioehto - lainhuudot pidetään visusti suvun hallussa - pankkitilin hallintakin voi olla kiven alla - kumppani paljastuu isän ja äidin pumpulissa kasvatetuksi pilalle hemmotelluksi "iltatähdeksi" - toinen polku voi viedä toiseen ammattiin - AITOON rakkauteen - tasa-arvoisen "yhteen hiileen" puhaltavaan elämään - suosittelen jälkimmäistä vaihtoehtoa. Jos pidät maataloustöistä, niin hyvä vaihtoehto on etsiä alan töitä. Hyvälle tekijälle näyttää löytyvän töitä, ja työnantajatkin ovat nöyrempiä, kuin esim. jotkut autoilijat tai pienet PK-yrittäjät, jotka simputtavat sanomalla että ota tai jätä; tulijoita piisaa.
Ei se oikein nykaikana toimi, ihminen ei voi tieteoisesti rakastua ja jos solmii avioliiton niin, ettei ole rakastunut, niin homma loppuu siihen, kun sitten sattuu kohdalle se johon rakastuu ...
Ennen oli toisin, kun avioeroa ei otettu vaikka eteen olisi tullut mitä
?
Nykyään homma menee automaattisesti jakoon ja kuvio uusiksi, kun jommalla kummalla tunteet muuttuu tai kohde vaihtuu
?
